Pelkojen kaa voi elää pitkän elämän!

Varhaislapsuudessani kehitys alkoi alle 4v. kääntyä pahasti sivuraiteelle. Minusta tuli kauhea kakara suuren lapsikatraan keskimmäisenä.
Löin sisaruksiani kaikella käteen sattuvalla, jolloin varttuneemmat sisarukseni puuttuivat peliin (onneksi) rankalla kädellä.

Niin häiriintyneet kakarat nykyään heivattaisiin psykiatrisiin hoitopaikkoihin. Muistan lyöneeni kasvoihin meillä vuokralla asuvan perheen tyttövauvaa.
Yritin polttaa kotimme, mutta onneksi kivijalka oli niin korkea, että palo sammui itsekseen.
Kun vanhemmat olivat heinäpellolla, pudottelin kotimme kaiken särkyvän ikkunan alla olevaan kivikkoon.
Täti otti minut asumaan perheeseensä syntymäkotiinsa. Tein tietysti kolttosia sielläkin. Muistan pöllineeni mm. rahakukkaron.

Pimeänpelot tulivat nopeasti hallitseviksi. En uskaltanut nukkua samassa huoneessa omassa sängyssäni vaikka mummoni nukkui samassa tuvassa.

Koulumatkalla meitä oli yhtäaikaa useampia. Jos joskus jotui hiihtämään yksin pitkän metsätien, näin olemattomia kiiluvia sudensilmiä kuusikoissa.

Vielä kouluikäisenä mieltäni kiehtoivat veriset murhamaniat, joiden kohteiksi joutui mm. vierustoverini samanikäinen tyttö.
Näistä seurasi ankaraa syyllisyydentuntoisuutta ja lisää pelkoja.

Lukemisen ja kirjoituksen oppiminen kävi kuitenkin helposti. Pidin koulunkäynnistä 12v saakka. Pahat sisäiset häiriöt nyt estivät lisäoppimisen.

Näitä satavarmoja, selviä psykologisesti vaikeita lapsia kasvatettiin siinä 'sivussa'. Tiesin vieläkin vaikeimmista - lapsia eristettiin lautakojuun kuin kotieläimiä.

Luin 12v sanomalehdestä maailmanlopusta. Laskin, että se tulee kun olen 36v ikäinen. Teetin testamentin kotkalaisessa asianajoliikkeessä 35v.
Tuomari otti selville miksi tätä haluan. Hänelle selvisi, että olen kuolemapelkoinen.

Tottakai! Pelot rapauttivat elämäni huomaamattomaksi hiirulaisen koloeläjän elämäksi.

Kuten sanoin, pelkojen kaa voi elää ajallisesti pitkän elämän - mutta eihän se mitään oikeaa elämää ole ollut.

Ja pinnan alla - tiedostumattomalla psyykenalueella kasvoi rinnan "mustapersoonallisuus", kuun pimeä puoli. Sillä on vähän liikkumatilaa.

Näitä hallitsemattomien voimien tapaisia ihmiskohtaloita on joka puolella maailmaa erilaisissa laitoksissa, vankiloissa, sairaaloissa yms.