lapset alkavat olla seurusteluiässä ja on tullut mieleen sitten ne mahdolliset tulevat seurustelukumppanin vanhemmat:) onko teillä sattunut hyvä tuuri heidän suhteen?entäs miten tutuiksi ja missä vaiheessa olette tulleet?Entäpä jos esim. taloudellinen tilanne olisi lähinnä itsensä puolelta ajateltuna ihan erilainen,?Tuleeko erimielisyyksiä kumpi auttaa,sponsoroi nuorta paria enemmän tms?Entäs häät,jos vaikka morsiammen vanhemmilla ei olisikaan varaa perinteen mukaan kustantaa häitä?Tai edes jelpata isommissa määrin?Onneks kumallakkaan 18v poika ja 14v tyttö ei vielä ole elämä tässä vaiheessa:)::)mitähän sitä vielä keksii pohdittavakseen :):)
kaikkee tuleekin mieleen :)
neuroottinen äiti :)
4164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastaanpa sen "lapsen" näkökulmasta. Vanhempani ovat tavanneet puolisoni äidin yhden kerran (isä ehti kuolla ennen tätä), 6 vuoden seurustelun jälkeen valmistujaisjuhlissani. Yhdessä olemme olleet 11 vuotta, ja seuraava tapaaminen heillä varmaan kesän jälkeen esikoisemme ristiäisissä. Meidät vihittiin hyvin pienimuotoisesti, ilman vanhempia. Vanhempiemme taloudellinen tilanne on hyvin erilainen, mutta ihan itse olemme itsemme elättäneet. Minun vanhemmat ostaa väkisin kalliimpia lahjoja, koska ovat jelppineet sisaruksiani ja kokevat että heidän täytyy syytää sitä rahaa minuunkin tasapuolisuuden nimissä - mutta ei kai aikuisen pariskunnan elätys enää kuulu kummankaan vanhemmille? Eikä lahjoja tai muita mahdollisia apuja ole kai tapana juosta sinne toiselle osapuolelle mainostamaan?
Häistä sen verran, että kun veljeni meni naimisiin, ja morsiamen vanhemmilla ei ollut mahdollisuuksia tukea taloudellisesti hääasioissa, niin kyllä mun vanhemmat sinne laittoi rahaa. Erimielisyyksistä en ole kuullut - se jeesii joka pystyy ja haluaa.
Alahan valmistautua, ei lapsesi välttämättä niin kaukana ole "siitä vaiheesta", me tavattiin kun olin 14v. :)
Minun tyttäreni sulhon perhe on aina asunut ihan ns.pellossa,ovat tosi köyhiä.Minua ja miestäni se ei haittaa ollenkaan ja jelpitään nuorta paria mielellään normi-arjessa koska meillä on enemmän rahaa kuin sulhon porukoilla.Ei olla koskaan mainostettu meidän avustuksesta kundin vanhemmille.Lieköhän nuoripari sitten itse kertonut heille,että tullaan aina heille ruokakassien kanssa,sillä selvästi sulhon äiti on ottanut meihin etäisyyttä.Toivottavasti äitinsä haluaa selvittää etäisyytensä,ei kai minun tehtäväni ole puuttua asiaan.
Ei kannata arvailla toisten ihmisten motiiveja, koska useimmiten kuitenkin arvaa väärin. Jos silti tässä arvaan, niin enpä usko, että teidän ruokakassinne ovat niin merkittävä tekijä, että se aiheuttaisi etäisyyden ottamisen. Veikkaisin pikemminkin syyksi asennettasi, joka paistaa seuraavista lausunnoistasi: sulhon perhe on aina asunut ihan ns. pellossa, ovat tosi köyhiä, meillä on enemmän rahaa kuin sulhon porukoilla, ei olla koskaan mainostettu meidän avustuksesta...
Ja ei, sinun tehtäväsi ei tosiaankaan ole puuttua asiaan, joka saattaa olla pelkkää mielikuvitustasi.
Miksi muuten "avustatte" nuorta paria? Eivätkö tyttäresi ja hänen miehensä pysty huolehtimaan omista asioistaan? Miksi he eivät hae toimeentulotukea?
Terve,terkkuja pellosta!
Avustamme nuoria kun ovat vasta muuttaneet yhteen ,opiskelevat ja on paljon kodinhankintoja.Molemmat saavat myös toimeentulotukea ja asumistukea.Meidän avustus onkin tarkoitettu tässä alussa,että pääsevät hyvin ns.jaloilleen.
Niin,ja mitä tulee tuohon sinun epäilyysi asennettani kohtaan,niin käännän sen kyllä ihan toisin päin,sillä näille pellossa asuville sulhon perheenjäsenille en ole koskaan maininnut heidän surkeasta asemastaan mitään.Tyttäreni ja sulhonsa ovat meille itse näistä asioista kertoneet ja ne pysyvät vain minun ja mieheni tiedossa.Olen myös huomannut itse heidän tilanteensa kun olen sulhon vanhempia tavannut.Mutta ei sillä mitään väliä olekaan,kuten aiemmin sanoin.
Me ollaan mielestäni kilttejä kun vähän jelpitään,eihän se ikuisuuksiin jatku kuitenkaan.