Seksuaalisuus (tai sen puute)

Laitoin tämän sinkku-palstalle, mutta paremmin sopii tänne...

En tiedä, onko tämä palsta omiaan tälle keskustelulle, mutta yritetään.
Pyydän kunnioitusta aihettani kohtaan ja mielellään kaikki "hyvät vitsit" saa jättää ulkopuolelle tästä keskustelusta. Olen ihan oikea ihminen oikean ongelman kanssa.

Olen 21-vuotias nainen. Haaveilen normaaleista asioista; miehestä, lapsista, perheestä. Normaalista elämästä. Elämäni sujuu ihan hyvin, opiskelen ja käyn töissä, joskus jotkut asiat stressaavat, mutta yleensä arki sujuu melko hyvin.
En ole koskaan seurustellut, mutta muutamia kertoja kiinnostunut miehistä, suuteluasteelle päässyt. Minua on sanottu viehättäväksi ja kauniiksi, ja miesten puolelta on tullut jonkinlaisia kiinnostuksen osoituksia, en ole siis harmaa hiiri, vaikka ehkä niin voisi kuvitella...
En koe sinkkuuttani sinänsä mitenkään ongelmaksi, mielummin olen yksin kun kokeilen "kokeiluja", mutta silti odotan kyllä kivan miehen tapaamista innolla.
Koen itseni joskus melko yksinäiseksi, vaikka minulla onkin kavereita. Kumppania odotan myös sen takia, että haluan hänestä minulle hyvän ystävän, sielunkumppanin.

En ole siis myöskään koskaan ollut yhdynnässä kenenkään kanssa. Olen kuitenkin tyydyttänyt seksuaalisia halujani itsetyydytyksellä muutamia vuosia pahimman halun yllättäessä. Näitä haluja on tullut vaihdellen; pari kertaa viikossa tai kahden kuun välein.. Todella vaihtelevasti siis. Viimeisen kahden vuoden aikana olen kokenut valtavaa syyllisyyttä itsetyydytyksen ja orgasmin jälkeen.
En tiedä johtuuko tuo syyllisyys "vääristyneistä" fantasioistani, vai mistä. Minusta tuntuu, etten kelpaa kenelekään, ja usein ajattelenkin, että olisi kiva, jos olisin miehen käytettävänä ihan täysin.. Että hän saisi tehdä minulla mitä lystää. Olen jutellut jonkun verran eri miesten kanssa seksipalstoilla ko. aiheesta ja se on kiihoittanut minua.
Olen myös pienenä lapsena muutamia kertoja kuullut vanhempieni yhdyntä-äänet, minkä muistan edelleen ällöttävänä ja kiellettynä, toisaalta hieman (mutta vain hieman) kiihottavana asiana. En ole koskaan puhunut tästä vanhemmilleni tai muillekaan.

Kun ajattelen tulevaisuuttani, poikaystävän tapaamista, niin ajattelen poikaystävää enemmänkin ystävänä, kuin seksuaalisena kumppanina. Uskon, että seksi voi olla parisuhteessa läheisyyttä ja rakkautta lisäävä asia, mutta en kuitenkaan koe sitä itselleni kovinkaan tärkeäksi asiaksi, jos parisuhteessa olisin. Vai onkohan tuo vain tuntemus, koska en ole koskaan kenenkään kanssa seurustellut?
Jotenkin koen todella utopistisena edes ajatusta, että voisin jonkun ihmisen kanssa olla oikeasti edes niin rentona, hänen silmissään kaunis, että voisin nautinnollisesti nauttia seksistä.. Ja enhän yleensä tunnekaan halua välttämättä moneen viikkoon...

Tässä joitain ajatuksiani. Ongelmaksi siis koen sen, että yleensä en koe minkäänlaista seksuaalista halua moneen viikkoon, mutta niinä harvoina hetkinä kun koen, niin nuo halut menevät aivan "yli" ja toivoisin että joku mies tekisi minulle seksuaalisesti ihan mitä vain hän haluaa.
Lisäksi en osaa kuvitella, että tulevassa parisuhteessa seksi olisi kovin tärkeä osa minulle, mikä on sinänsä harmi, koska yleensä miehille seksi on tärkeä asia, ja olisihan se toisaalta ihanaa tykätä siitä.

Voikohan nämä ongelmani johtua jostain "traumoista" (esim vanhempien seksiäänten kuuleminen) vai olenkohan esim. a-seksuaali?
Vai onko tämä ihan normaalia, kehitykseen kuuluvaa, ihmiselle, joka "ei tiedä mistä on jäänyt paitsi"?

Kiitos.