Hakeuduin noin vuosi sitten mielenterveystoimistoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Aika monta kertaa kävin psykiatrin kanssa juttelemassa ja varsinaiseksi ongelmaksi kiteytyi sosiaalisten tilanteiden pelko ja yksinäisyys, ei niinkään masennus (sairautena). Niin, yksinäisyys, vaikka elän parisuhteessa. Parisuhde ei vain sellaisenaan riitä täyttämään ja sosiaalisten tilanteiden pelko estää hyvin tehokkaasti muut sosiaaliset suhteet. Onhan niitä ollut, mutta eri syistä ovat jääneet jonnekin menneisyyteen.
Nyt juhannuksena on erityisen rankkaa, kun tietää jotakuinkin kaikkien muiden tekevän kaikenlaista sellaista, mitä haluaisi. Oloa voisi korjata hakemalla kaupasta kaljaa, mutta enpä taida kalsarikännejä vetää. Ahdistusta voisi poistaa siihen määrätyillä lääkkeillä, mutta ne ovat loppu, kun en ole uusinut niitä. Niistä kun tuli tehtyä sellainen sopimus psykiatrin kanssa, että käytän niitä vain tietyn määrän, etten kehitä itselleni lääkeriippuvuutta. Olisi pitänyt jättää jussiksi muutama.
Ei ole helppoa elämä. Saatanan sosiaalinen pelko. Todella hyvä yhdistelmä yksinäisyyden kanssa.
Nyt juhannuksena on erityisen rankkaa, kun tietää jotakuinkin kaikkien muiden tekevän kaikenlaista sellaista, mitä haluaisi. Oloa voisi korjata hakemalla kaupasta kaljaa, mutta enpä taida kalsarikännejä vetää. Ahdistusta voisi poistaa siihen määrätyillä lääkkeillä, mutta ne ovat loppu, kun en ole uusinut niitä. Niistä kun tuli tehtyä sellainen sopimus psykiatrin kanssa, että käytän niitä vain tietyn määrän, etten kehitä itselleni lääkeriippuvuutta. Olisi pitänyt jättää jussiksi muutama.
Ei ole helppoa elämä. Saatanan sosiaalinen pelko. Todella hyvä yhdistelmä yksinäisyyden kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikka elät parisuhteessa. Taas näitä.
Miten voit olla yksinäinen juhannuksena parisuhteessa? HUoh...
Yksinäisyys ei liity siihen, kuinka monta ihmistä ympärillä on. New Yorkissa on miljoonia ihmisiä, mutta se on ehkä maailman yksinäisin kaupunki.
Yksinäisyys ei ole riippuvainen siitä, onko parisuhteessa vai ei.
On se kummallista tyytymättömyyttä jos parisuhteessa kokee olevansa yksinäinen.
Tästä on kyllä tällä palstalla jauhettu jo paljon.
Onhan se silti eri asia kuin yksin olossa tuntemansa yksinäisyys kun ei ole edes juttuseuraa ei edes sanan puolikasta kuule.
Anteeksi, en ole lukenut palstaa aiemmin. En tiennyt, että vain yksin mökissään istuva saa olla yksinäinen.
Olen kyllä asunut vuosia yksinäänkin, olematta yksinäinen. Tämän pohjalta näen aika vähän yhteistä yksin olemisella ja yksinäisyydellä.
Mä puolestani olen ollut joskus parisuhteessa enkä silloin tuntenut minkäänlaista yksinäisyyttä. Ehkä sulle sopisikin sitten totaaliyksinäisyys kun et kerran yksin ollessa tunne yksinäisyyttä, vai mikä olisi hyvä?
Jotkut joilla on parisuhde ja kavereitakin iso liuta tuntevat yksinäisyyttä eikä siihen auta mikään.
Mä olisin kyllä tyytyväinen jos olisi parisuhde tai nyt edes juttukaveri juhannuksena.
Mulla on kans sosiaalisten tilanteiden pelko,sen lisäksi vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö.Kolmella psykologilla oon käynyt mutten oo pystynyt yhdellekään puhumaan kunnolla.Kavereita on kaksi ja toista näen muutaman kuukauden välein.Suurin ongelma on se että asun nykyään kuntoutuskeskuksessa jossa oon melkeen aina yksin.Oon asunut täällä kaksi ja puoli vuotta ja yritän tosissani päästä täältä pois.Ongelmana on sekin että puhuminen lähtemisestä lääkärin,sossujen yms.kanssa on todella vaikeaa.Kukaan täällä ei vietä mun kans yleensä aikaa vaan istun yksin koneella ja kuuntelen musiikkia.Yritän saada ne kaikki typerykset tajuamaan että tää ei oo oikea paikka mulle.Yritän päästä asuntolaan jossa olisin lähellä perhettäni ja näkisin sitä useammin.Pääsen kotiin vain kuuden viikon välein yhdeksi yöksi ja koti-ikävä on koko ajan ihan hirveä.Oon niin yksinäinen enkä pysty puhumaan siitä kenellekään eikä kukaan edes halua kuunnella.Koita sä vaan jaksaa,ei oikeen taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ryhdistäytyä ja etsiä kavereita,tehdä jotain eikä jämähtää paikalleen.