Löytyisikö täältä jotakuta, jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia pakkoajatuksista? Olen 28-vuotias mies ja olen kärsinyt erilaisista pakko-oireista ja -ajatuksista varmasti jo 15-20 vuotta. Oireet ovat kuitenkin olleet sen verran lieviä, että olen tullut niiden kanssa toimeen. Kerran olen käynyt juttelemassa lääkärin kanssa asiasta ja yhdessä sovimme, että emme vielä aloita lääkitystä tai muutakaan hoitoa. Vaikka todennäköisesti ocd:n diagnoosi ei täyttyisikään, silti pakko-oireinen häiriö välillä ahdistaa ja tarvitsen jonkun jonka kanssa jakaa ajatuksia. Omalle puolisolle olen paljon "tilittänyt", mutta en halua hänellekään kaikkia ahdistusta kaataa.
Pakko-oireet ja -ajatukset ovat vuosien saatossa muuttaneet muotoaan, keskittyen yleensä siihen mitä pelkään missäkin elämänvaiheessa eniten. Tällä hetkellä pakko-oireita ei juurikaan ole, mutta mieltä kalvaa erilaiset pakkoajatukset liittyen suurelta osin nykyiseen suhteeseen. Esimerkiksi olenko sinkkuaikana vietetyillä yhdenillanjutuilla pettänyt nykyistä puolisoani. Tai se, että koen suurta tarvetta tunnustaa erilaisia asioita aikasemmasta elämästäni nykyiselle puolisolleni.
Jos kuulostaa tutuilta ajatuksilta tai ainakin samaan suuntaan meneviltä ajatuksilta, ota yhteyttä. Laitan mailiosoitteen jos jotakuta kiinnostaa.
Pakko-oireet ja -ajatukset ovat vuosien saatossa muuttaneet muotoaan, keskittyen yleensä siihen mitä pelkään missäkin elämänvaiheessa eniten. Tällä hetkellä pakko-oireita ei juurikaan ole, mutta mieltä kalvaa erilaiset pakkoajatukset liittyen suurelta osin nykyiseen suhteeseen. Esimerkiksi olenko sinkkuaikana vietetyillä yhdenillanjutuilla pettänyt nykyistä puolisoani. Tai se, että koen suurta tarvetta tunnustaa erilaisia asioita aikasemmasta elämästäni nykyiselle puolisolleni.
Jos kuulostaa tutuilta ajatuksilta tai ainakin samaan suuntaan meneviltä ajatuksilta, ota yhteyttä. Laitan mailiosoitteen jos jotakuta kiinnostaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Terve,
Itse olen 33v mies ja kärsinyt pakkoneurooseista kokoelämän.
Elämä on ollut todella rankkaa tuossa 20 vuoden kieppeillä kun en oikein ymmärtänyt mistä on kyse, en tiennyt pakkoneurooseista mitään.
-
Nyttemmin elämä sujuu jotenkin pakkoneuroosin kanssa, olen oppinut elämään paremmin tämän sairauden kanssa.
Lääkkeitä syön ja psykoterapiassakäyn, lääkitys on pääasiassa sos.tilanteiden pelkoon, mutta kyllä siitä on pakkoneuroosiinkin apua.
-
Tuo oli niin tuttua myös mitä kerroit jotta pelko vaihtuu tilanteen mukaan, mitä sillä hetkellä pelkäät eniten, samoin käy minulla, lisäksi on sellainen piintynyt pakkoneuroosi-oire josta ei tahdo päästä kirveelläkään.
-
Jos olen ahdistunut tai jännittynyt on pakkoneuroosi paljon pahempana.
-
Eilen tuli kaljoteltua niimpä luultavasti sen takia tänään ahdistaa valtavasti, ja on ollut todella raskaspäivä tänään.
jos haluat vaihtaa ajatuksia tästä helvetillisestä sairaudesta niin tuossa osote:
[email protected]
e ole
no mulla on semmoinen pakkoneuroosi että kun lähden jostain paikasta niin mulla pitää vilkaista sitä vielä kerran. mut jos en vilkaisekaan niin sitten se jää niinku jotenkin vaivaamaan niin sitä mä kysyisin et onko teillä kellään tuon tyyppistä vaivaa?
on kyllä, mutta onko toi sinäänsä pakkoneuroosi. Jos se rajoittaa,hankaloittaa ja ahdistaa sun elämääsi niin sitten voidaan puhua pakkoneuroosista.
Kyllä minä aina vilkaisen paikkaa jossa olen ollut että mitään ei vaan ole tippunut minulta.
Tarkistan myös hellan kun lähden pois kotoa. Tätä en tee 20 kertaa joten en koe olevani pakko-neurootikko näissä jutuissa.
Muita juttuja kyllä sitten löytyy...