Raskauden salaaminen

En tarkoittanutkaan sitä, että kukaan esim, työkavereilta tms. ihmisiltä jotka vatsan näkevät, yrittäisi raskautta salata, vaan sitä, että raskaudesta ei sanota halaistua sanaa esim, vanhalle ystävälle puhelimessa kun soitellaan ja vaihdetaan kuulumisia (ystävykset nähneet viimeksi ennen toisen raskaaksi tulemista tai aikana, jolloin toisen raskaus ei ole vielä näkynyt ulospäin).

ap. kirjoitti:

En tarkoittanutkaan sitä, että kukaan esim, työkavereilta tms. ihmisiltä jotka vatsan näkevät, yrittäisi raskautta salata, vaan sitä, että raskaudesta ei sanota halaistua sanaa esim, vanhalle ystävälle puhelimessa kun soitellaan ja vaihdetaan kuulumisia (ystävykset nähneet viimeksi ennen toisen raskaaksi tulemista tai aikana, jolloin toisen raskaus ei ole vielä näkynyt ulospäin).

Lue lisää

Eskoisen kohdalla pidimme raskauden miehen kanssa omana tietonamme yli puolen välin ja tässä toisessakin raskaudessa niin pitkälle kuin mahdollista (nyt tosin vatsa pullahti esiin aiemmin).

Varsinkin esikoisen kohdalla halusimme jatkaa "normaalia" elämää mahdollisimman pitkään, ilman lähipiirin hössötyksiä. Ja monen työkaverin/ystävän raskautta sivusta aiemmin seuranneena täytyy sanoa etten aina pidä siitä kuinka jonkun raskaudesta tulee tietyllä tavalla yhteinen asia työpaikalla tai ystäväpiirissä. Tarkoitan että raskaana olevan ulkonäköä kommentoidaan, "tiedetään" raskausvaivat ja synnytysasiat, parisuhteen notkahdukset vauvavuonna, annetaan hyvää tarkoittavia neuvoja yms. Sellaiselle jolle raskaus on kaiken keskipiste, on varmaan mukavaa olla koko ajan äänessä raskaudestaan, mutta itselleni tärkeää oli olla muutakin.

Toinen syy pitää raskaus omana tietona mahd. pitkään on ollut halu varmistua siitä että kaikki on hyvin. Ja tähän liittyy itselläni jopa jonkinasteinen taikausko - ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Eli jos on joka paikassa hehkuttamassa raskauttaan ja sitten asiat kääntyykin huonommalle tolalle, saa olla jakamassa senkin kaikkien "no miten olet voinut" -kyselijöiden kanssa. "No enpä kauheen hyvin, lapsi kuolikin kohtuun."

Tottakai olisin jakanut ikävät uutiset lähipiirini kanssa, sellaista on mahdoton peittää läheisiltään, mutta nyt tarkoitankin etäisempiä tuttuja, joille asiaa en olisi välttämättä halunnut ainakaan akuutisti olla selventämässä. Ehkä joskus myöhemmin, muttei silloin kun on ihan rikki. Muistan eräästä työkuviosta naisen, joka hehkutti raskauttaan koko yhteistyöverkostolle varhaisessa vaiheessa. "Tämänhän ei mua sitten koske kun olen äitiyslomalla" - näin jo raskauden ensi viikoista lähtien. Sitten tuli keskenmeno. Mahtoi olla kurjaa infota keskikokoisen suomalaiskaupungin kaikkia yhteistyötahoja uusimmasta käänteestä.

Ihmiset myös hahmottaa sosiaaliset suhteensa eri tavoin, joku voí kokea toisen läheisemmäksi kuin mitä vastapuoli tuntee. Itselläni oli monia sellaisia henkilöitä joille kyllä halusin kertoa perheenlisäyksestä, mutta se tuli tehtyä vasta lapsen synnytttyä juuri sillä tekstarilla. Sillä jos ei muutenkaan ole satunnaisia puheluita lukuunottamatta tullut pidettyä yhteyttä, tuntuu hölmöltä alkaa soittelemaan raskaudestaan. Voihan sitä toki jutella muutakin, mutta ehkei sellaisia ihmisiä sitten koe niin läheiseksi.

Ja omista vanhoista tutuista, koulukavereista yms. moni muukin tuntuu toimivan niin että perheenlisäysasiat kerrotaan sitten lapsen synnyttyä, raskauskuulumiset pienemmässä lähipiirissä. Tämähän ei tarkoita sitä että mitä muut tekee, sitä minäkin. Mutta yhdessä edellä kerrottujen syiden kanssa tietynlainen "salailu" tuntui kaikista parhaimmalta tavalta edetä.