Mitä on yksinäisyys?

Määrittelen sen siten että otan unilääkkeen kun ei ole unikaveria eli kivaa naista.

Jos sun kännykässä ei ole yhtään henkilöä kelle soittaa, sukuasi lukuunottamatta, olet yksinäinen.

yksinäisyys = NHL entry draftin katsominen yksin juhannusyönä

Yksinäinen juhannus on sellainen ettei ole ketään kenen kanssa sitä viettäisi

Yksinäisyyshän on olotila, tunne, tuntemus. Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys.

Jos yksinäisyys olisi vain yksin olemista, eikö se olisi kohtuullisen helppo ratkaista niin, että mennään ihmisten pariin? Vaikka sitten sukulaisten luo. Tai kirjastoon tai minne vain, missä on ihmisiä. Eipä taida olla niin yksinkertaista. Jos se olisi niin yksinkertaista, yksinäisyyden voisi korjata vaikkapa ostamalla viinapullon satunnaiselle spurgulle. Kyllä sitten kaveria olisi ainakin vähäksi aikaa.

Itse näen yksinäisyyden siten, että se on tunnetila, jota ei välttämättä voi nähdä päältä. Se on kaikkea muuta kuin helposti selätettävä probleemi.

Yksinäisyys ei ole ulkoa määritettävä asia. Yksinäisyys on yksinäisessä itsessään.

Voisikos olla esim se, ettei ole läheistä ihmistä, jonka kanssa jakaa huolet, viettää yhteistä vapaa aikaa tai harrastustsa, jutella mieluisista asioists/ vähän kaiken laisista ( Muustakin kuin vain iloisista asioista.)

Koska jos ei ole, niin tulee tunne että on yksin ja "eletään vain itselleen" tunnelma. Silloin olet yksinäinen olitpa vaikka sukujuhlissa tai vietät päivää vanhempiesi kanssa tai yksin.

Minä myös koen yksinäisyyden tunnetilana, enkä niinkään yksin olemisena. Olen aina kokenut olevani eri tunnetasolla muiden ihmisten kanssa, en ole vielä löytänyt ketään joka suhtautuisi asioihin samalla tavalla. Olen siis aina henkisesti yksin, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä. Tosin tällä hetkellä niitä muita ihmisiä ei ole, että olen sekä yksin että yksinäinen. Minusta tuntuu, että monet todellakin sekoittavat yksinäisyyden ja yksin olemisen. Tälläiset ihmiset eivät vaan sosiaalisesti ole kyvykkäitä samaan itselleen ystäviä, vaikka jakaisivatkin muiden kanssa saman arvo- ja tunnemaailman. Toisaalta nämä ihmiset tulevat enemmin tai myöhemmin (monien tapauksessa myöhemmin) löytämään itselleen sopivaa seuraa. Henkisesti yksinäiset taas joutuvat luultavasti koko elämänsä käpertymään oman mielensä sisään, koska eroavat päänsä sisällä niin paljon muista.

Ne jotka ovat yksinäisiä sen vuoksi, että ovat yksin, ovat yleensä heikkoja sosiaalisilta taidoiltaan. Jos on kovin ujo ja jännittää sosiaalisia tilanteita, on vaikea koskaan kohdata uusia ihmisiä. Ajan saatossa ihminen toki voi kohdata myös henkisen yksinäisyyden, jos joutuu heikon sosiaalisuutensa kautta kokemaan jatkuvasti itsensä kelpaamattomaksi ja havaitsee yhteenkuulumattomuutensa muiden ihmisten kanssa.

Yksinäisyys on tietoisuuden tila ja yksilön tuntemus. Yksinäisyyden kokemus liittyy yksilön sosiaalisten suhteiden odotuksiin. Muiden ihmisten ympäröimänäkin yksilö voi kokea itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyydestä voidaan erottaa yksinolo, vetäytyminen ihmiskontaktien piiristä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa.

Yksinäisyys koetaan useimmiten epämiellyttävänä. Yksinäisyyteen yhteydessä olevia tekijöitä voi olla: masentuneisuus, leskeys, vapaa tahto, pessimistinen elämänasenne, tarpeettomuuden tunne, heikentynyt terveydentila tai toimintakyky. Muita yhteydessä olevia tekijöitä ovat heikko sosiaalinen asema, alhainen koulutustaso, merkittävän ihmissuhteen päättyminen, palvelutalossa, laitoshoidossa tai suljetussa laitoksessa kuten esim. vankilassa asuminen, heikko näkö tai kuulo tai muistin heikkeneminen.lähde? Ympärillä oleva kulttuuri vaikuttaa myös yksinäisyyden kokemukseen.

Yksinäisyys voi olla henkilön oma valinta. Hyvä yksinäisyys, toivottu yksin oleminen voi olla hyvää, rauhoittavaa ja luovaa. Monet taiteilijat kuvaavat luovuusprosessin syntyneen yksinolon aikana.

Yksinäisyys on sitä ettei ole ketään jonka kanssa vaihtaa kuulumiset ja jutella niitä näitä maan ja taivaan väliltä miettimättä omia sanojaan ja jännittämättä. Yksinäisyys luo erillisyyden tunteen pahimmillaan muista "normaalin sosiaalisista kavereita haalineista ihmisistä". Voi olla että jotain hyvän päivän tuttuja on tai joku ystäväkin mutta he ovat liian kaukana tai he eivät jaksa vaivautua vuoksesi oikein minnekään, kaikki suunnitelmat jäävät aina ajatuksen asteelle. Pahimmillaan sitä huomaa että tulee dumbatuksi tai jää muuten ulkopuolelle porukasta tai uusi tuttavuus heittää menemään parin kerran jälkeen "liian outona" liian paljon tai liian vähän jonain, jotta viitsisi jatkaa kaverina taikka ystävänä. Yksinäisyys saa ajan matelemaan ja pahimmillaan paniikkihäiriön tai muita mielenterveysongelmia aikaan. Surullista, itse olen hyvin yksinäinen ja etsin netistä jotain keinoa millä tuota vuosia jatkunutta olotilaa lievittää.

Emotionaalinen yksinäisyys / sosiaalinen yksinäisyys. Emotionaalinen = yksinäisyyden tunne, masennus; sosiaalinen = vuorovaikutussuhteiden puute, heikentynyt toimintakyky.

Parisuhteessakin elävä ihminen voi olla emotionaalisesti yksinäinen.