Olen seurannut näitä kirjoituksia ja yksi asia ihmetyttää. Miksi te vanhoillislestat ainakin suurin osa teistä ei kestä yhtään kritiikkiä?
Jos jotain teidän toiminnasta tai käsityksistä kritisoi, niin kaikki kielletään saman tien. Ikään kuin teidän seurakunta olisi täydellinen ja synnitön. Esimerkkinä voisin mainita sen, että on ollut puhetta siitä, että monet vl:ien lapset ovat koulukiusaajia (tiedän sen, on omakohtaista kokemusta). Tämä kielletään jyrkästi tyyliin "ei meidän lapset, ei ikinä!" Ehkä sitä näkökantaa kannattaisi ainakin yrittää laajentaa hieman omaa perhepiiriä pitemmälle.
Viittasin edellä seurakunnan synnittömyyteen. Sen vaikutelman saa paikoitellen, että vl-seurakunnan suhtautuminen johtajiinsa/saarnaajiinsa on sama kuin katolisella kirkolla paaviin. Eli molempia pidetään erehtymättöminä! Jos saarnaajat jotain sanoo synniksi, niin sitä ei saa kritisoida vaikka kyseiseen asiaan ei edes viitata Raamatussa. Tähän listaan kuuluu mm. rytmikäs musiikki, meikkaus, hiusten värjääminen, ehkäisy jne. Nämä ovat ns. ehdonvallan asioita, eikä niillä kuulu kenenkään omaatuntoa sitoa, vaan antaa vapaus toimia niin kuin kokee omassatunnossaan oikeaksi.
Jos jotain teidän toiminnasta tai käsityksistä kritisoi, niin kaikki kielletään saman tien. Ikään kuin teidän seurakunta olisi täydellinen ja synnitön. Esimerkkinä voisin mainita sen, että on ollut puhetta siitä, että monet vl:ien lapset ovat koulukiusaajia (tiedän sen, on omakohtaista kokemusta). Tämä kielletään jyrkästi tyyliin "ei meidän lapset, ei ikinä!" Ehkä sitä näkökantaa kannattaisi ainakin yrittää laajentaa hieman omaa perhepiiriä pitemmälle.
Viittasin edellä seurakunnan synnittömyyteen. Sen vaikutelman saa paikoitellen, että vl-seurakunnan suhtautuminen johtajiinsa/saarnaajiinsa on sama kuin katolisella kirkolla paaviin. Eli molempia pidetään erehtymättöminä! Jos saarnaajat jotain sanoo synniksi, niin sitä ei saa kritisoida vaikka kyseiseen asiaan ei edes viitata Raamatussa. Tähän listaan kuuluu mm. rytmikäs musiikki, meikkaus, hiusten värjääminen, ehkäisy jne. Nämä ovat ns. ehdonvallan asioita, eikä niillä kuulu kenenkään omaatuntoa sitoa, vaan antaa vapaus toimia niin kuin kokee omassatunnossaan oikeaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On totta että vanhoillislestadiolaiset eivät ole täydellinen seurakunta. Se on kuin hakomaja yrttitarhassa ja niinkuin hävitetty kaupunki.
On eriasia tietenkin kumota yleistyksiä kuin jotain tiettyä seikkaa. Luonnollisesti kun kaikki maapallolla on ihmisiä, luonnollisia ihmisiä niin jokaisella on omat heikkoutensa.
Ei lestadiolaisia voi sanoa täydellisiksi. Niitä me ei olla, ei lähimainkaan. Ja se, että puhujakin on ihminen, hänenkin on lupa erehtyä. Kun synnistä puhutaan, niin en ole koskaan kuullut, että eräs tietty puhuja olisi puhunut jostain asiasta eritavalla kuin muut puhujat. Puhujat puhuvat sillä taidolla minkä Jumala on antanut. Kun Pyhä Henki avaa sanaa niin kaikki puhujat ja muutkin ihmiset ymmärtävät asiat samalla tavoin.
Eli kun me kaikki ollaan Vaan ihmisiä niin on todellakin selvää, että kiusaajiin kuuluu kaikenuskosia ja kaikennäköisiä ihmisiä/lapsia. Sehän ei ole oikein, mutta ihminen on vaan ihminen. Ei voi kieltää, etteikö lestadiolainen lapsi kiusaisi koulussa ketään. Joku tietty tapaus. Lasten maailma on raadollinen. Tietenki asiaan pitäisi puuttua, eikä alkaa juoruileen, että "uskovaisen kodin lapsi ja tuollain tekee".
Omastatunnosta sen verran, että omassatunnossa puhuu Jumalan ääni. Se ääni minkä Jumala on Pyhässä Hengessään antanut seurakunnalle ohjeeksi. Se mitä Jumalan sanan kautta ollaan kuultu. Eli uskovaisten omattunnot Pitäisi kolkuttaa samoista asioista, mitkä tiedetään oikeiksi, mitkä tiedetään vääriksi.
Olet oikeassa kun sanoit, että uskovien omientuntojen pitäisi soida samoista asioista, mitkä TIEDETÄÄN oikeiksi ja/tai vääriksi. Painotan sanaa tiedetään. Raamattu ilmoittaa selkeästi, mikä on oikeaa ja väärää. Siellä esitetyt käskyt ja kiellot (moraalilaki) koskee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, eikä niistä voida tehdä kompromisseja. Vain Sanan perusteella siis tiedetään mikä on oikein ja mikä väärin.
Aivan toinen juttu on sitten se, mitä jotkut ihmiset pitävät pahana. Kyse on siis asioista, joista Raamattu ei puhu mitään. Ne ovat niitä asioita, joita kunkin on omassa omassatunnossaan punnittava ja mietittävä sopiiko jokin asia itselleen vai ei. Paavali puhuu tästä 1 Korinttolaiskirjeessä kun hän käsittelee epäjumalille uhratun lihan syömistä. Hän antaa luvan syödä uhrilihaa sellaiselle, joka omassatunnossaan kokee olevansa siihen vapaa. Mutta ns. heikot veljet pitää ottaa huomioon. Jos joku loukkaantuu ks. lihan syömisestä (toinen pitää tuota lihan syömistä siis syntinä) niin rakkaus tällöin velvoittaa pidättäytymään lihan syömisestä tuon toisen ihmisen läsnäollessa.
Näitä asioita on paljon! Näissä asioissa pitää kullekin antaa omantunnon vapaus päättää mitä tekee. Kukaan ei saa orjuuttaa ihmisiä asioissa, joista Raamattu ei puhu mitään. Eri asia on siis ne asiat, joista Raamattu selkeästi puhuu. Ne koskevat kaikkia aina.
"Luonnollisesti ihmisiä" siinähän se on koko olemassaolomme ydin. Koska ihminen on evoluution tulos, meissä on myös ns. eläimellistä puolta, joka on ihmisen ytimessä mutta ei välttämättä tule esiin ellei tule jokin poikkeustilanne (sota) tai psyykettä kuormittava kriisi. Terve ihminen pystyy onneksi tekemään valintoja ja on tietoinen tekemisistään ja esim. viettejä ollaan aina pyritty hallitsemaan ihmisyhteisössä mm. moraalilla, säännöillä, laeilla.
Lasten raadollisuus tulee helpommin esiin, koska aikuinen tietää jo (on opetettu) miten pitää käyttäytyä milloinkin (eivät tietenkään kaikki tai eivät välitä). Normaali aikuinen osaa myös käsitellä impulsseja paremmin. Jos ajatellaan, ettei lapsille opetettaisi sitä mikä on sopivaa ja mikä ei, seuraisi siitä vahvemman olemassaolon oikeus, luonnonlaki.
Minun tapani selviytyä elämästä on yrittää ymmärtää ihmisen eri puolia, se ei ole sama asia, kuin kaiken hyväksyminen (esim. tappaminen) mutta en myöskään syyllistäisi tai pelottelisi liikaa "synneillä" koska ihminen biologiansa vuoksi, on sidottu myös raadollisuuteen, enemmän kuin hyvyyteen ja jollei kokoajan kykenekkään olemaan "hyvä", mitä se aiheuttaa psyykkeelle?
Psykologiassa mielenrakenteet ovat; Id (vietit, primitiivisyys), Ego (esim. ottaa huomioon mitä saa tehdä ja mitä ei (säännöt) Superego eli voidaan puhua omastatunnosta (moraali, omatunto, syyllisyys, ihanneminä).
Täällä ei ole todellakaan kuin kourallinen vanhoillisia.
vähenee
Mikä lie syy... Ei minuakaan huvita, kunhan tylsyyttäni kirjoittelen (taas).