Paljon puhutaan absoluuttisesta pahuudesta kun tietyn rajan yli on menty.
Sen rajan paikka on eri ihmisillä tietenkin eri paikassa.
Tänään tuli tosiaan hyvä uusinta poliisin näkökulmasta...
yllätys yllätys, he eivät missään nimessä hyväksy (!) tekoja mutta näkevät inhimillisenkin puolen. Kyllä, se on siellä...useimmiten. Ei tietenkään aina.
Jopa kuukausia kestävä kuulustelu päivittäin ja toisen elämän tonkiminen kaikkinensa tuo perspektiiviä. Vuosien varrella.
Miksi tämä aloitus... siksi.... että jopa äärimmäiseen väkivaltaan (paloittelusurmat tms) tai verbaaliseen/fyysiseen väkivaltaan kykenevät voivat myös olla inhimillisiä ja "parannuskelpoisia" vaikka toisin halutaan uskoa.
Ihmisten on vaikea vain käsittää "pahuutta" ja siksi se demonisoidaan.
Usein hän tapasi ihmisiä, jotka puukotusillan jälkeisenä aamuna putkassa romahtavat niin pahasti että tarvitsevat jo lääkärin apuakin etteivät hajoa.
Hän mm painotti sitä, että se jolla on heikommat verbaaliset kyvyt tai taito käsitellä tunteita...on se joka turvautuu helpommin nyrkkeihin tms.
Ja ei edelleenkään...se ei ole hyväksymistä vaan sen käsittämistä ettei kaikki sellainen ole merkki parantumattomasta psykosta.
Itsekään en vähättele sitä, etteikö narsistiset tai väkivaltaiset piirteet (tms tms) olisi haitallista tai tuhoavia...vaan sitä, että missä on käsitys siitä, että ihmiset tekevät mitä tekevät...ihan ilman psykopatiaakin.
On menty äärilaitaan.
Edelleenkin saa paeta suhteesta joka kaltoinkohtelee syystä tai toisesta mutta totuus voi olla tarua kummempaa.
Kumman kokemukseen luottaisit itse enemmän, sellaisen joka kohtaa työssään "heitä" jatkuvasti vai siihen, joka luki sen kirjasta ?
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/nadjan_huone/
"Vaimoja ja lapsia saa hakata eikä kukaan puutu"
Asiaa asiallisesti molemmilta kanteilta. Ketään väheksymättä.
Sen rajan paikka on eri ihmisillä tietenkin eri paikassa.
Tänään tuli tosiaan hyvä uusinta poliisin näkökulmasta...
yllätys yllätys, he eivät missään nimessä hyväksy (!) tekoja mutta näkevät inhimillisenkin puolen. Kyllä, se on siellä...useimmiten. Ei tietenkään aina.
Jopa kuukausia kestävä kuulustelu päivittäin ja toisen elämän tonkiminen kaikkinensa tuo perspektiiviä. Vuosien varrella.
Miksi tämä aloitus... siksi.... että jopa äärimmäiseen väkivaltaan (paloittelusurmat tms) tai verbaaliseen/fyysiseen väkivaltaan kykenevät voivat myös olla inhimillisiä ja "parannuskelpoisia" vaikka toisin halutaan uskoa.
Ihmisten on vaikea vain käsittää "pahuutta" ja siksi se demonisoidaan.
Usein hän tapasi ihmisiä, jotka puukotusillan jälkeisenä aamuna putkassa romahtavat niin pahasti että tarvitsevat jo lääkärin apuakin etteivät hajoa.
Hän mm painotti sitä, että se jolla on heikommat verbaaliset kyvyt tai taito käsitellä tunteita...on se joka turvautuu helpommin nyrkkeihin tms.
Ja ei edelleenkään...se ei ole hyväksymistä vaan sen käsittämistä ettei kaikki sellainen ole merkki parantumattomasta psykosta.
Itsekään en vähättele sitä, etteikö narsistiset tai väkivaltaiset piirteet (tms tms) olisi haitallista tai tuhoavia...vaan sitä, että missä on käsitys siitä, että ihmiset tekevät mitä tekevät...ihan ilman psykopatiaakin.
On menty äärilaitaan.
Edelleenkin saa paeta suhteesta joka kaltoinkohtelee syystä tai toisesta mutta totuus voi olla tarua kummempaa.
Kumman kokemukseen luottaisit itse enemmän, sellaisen joka kohtaa työssään "heitä" jatkuvasti vai siihen, joka luki sen kirjasta ?
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/nadjan_huone/
"Vaimoja ja lapsia saa hakata eikä kukaan puutu"
Asiaa asiallisesti molemmilta kanteilta. Ketään väheksymättä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kuten moni teistä muistakin elämänsä aikana nähnyt monenlaista pahaa ja hyvää. Pahoja tekoja en ole koskaan hyväksynyt. Anteeksi olen väärintekijöilleni antanut, mutta suurempi kynnys on silloin, kun vahinko kohdistuu toiseen viattomaan tai puolustuskyvyttömään. Esimerkiksi kun läheistäsi satutetaan vain siksi että itse reagoisit.
Usein sitä miettii, miksi pahuuden annetaan toteutua? Etenkin silloin kun vahingon teon takana on vain oma päämääre, nautinnon hakuisuus, voittaminen; ilman omaatuntoa. Kaupankäynti ja oman edun tavoittelu keinoja kaihtamatta.
Kohtaamani pahuudet ovat lähes poikkeuksetta olleet jonkinlaisen kaupankäynnin välikappaleita. Annat tai olet annettavissasi jotain, minkä toinen haluaa; oli se sitten luottamuksesi, riippuvaisuutesi, läheisyytesi, kehosi, nöyryytesi, kunnioituksesi, viattomuutesi, arvomaailmasi, hyödyllisyytesi eri keinoin. Kun et pysty tai halua antamaan vaadittua/alitajuista halua; saat kohdata pahuutta. Keinoja on lukuisia. Narsismin ja muiden personallisuuden häiriöiden eri muotoja nähneenä, pahimmillaan psykopaattisena. Tavallisia ihmisiä, jokapäiväisiä kohdattujamme.
Henkinen, sosiaalinen, fyysinen, seksuaalinen tai emotionaalinen väkivalta. Se saattaa ilmetä yksityisenä tai julkisena loukkauksena tai sen yrityksenä, kohdistua itseesi, läheiseesi, välittämiseesi, omaisuuteesi, yhteisöön tai oletettuhin arvoihin. Kysymys on silti väkivallasta. Aggressioista. Vihasta ja katkeruudesta. Käsittelemättömistä tunteista, jotka mustan liejun tavoin ovat syvällä sielussamme ja kantavat hedelmää ajatuksissamme ja teoissamme.
Olen kantanut noita tunteita. Mutta huomannut etten saa tyydytystä tai helpotusta elämääni niiden kautta. Hetken aikaa, vihan oikeus; auttaa elämään, mutta myöhemmin jatkuessaan lamauttaa ja syö sen hyvän itsestä. Parempi silloin jättää ne taakseen - laskea maahan - niin hyvin kuin on mahdollista. Kantamalla noita olisin ollut samanlainen pahantekijä kuin kohtaamani. Ja kuka tahansa pystyy mihin tekoihin tahansa kun riittävästi on kasannut vihaa itseensä. Mihin tahansa. Minä en haluaisi. En halua olla kaikkivoipa.
Pienestä viattomasta lapsesta saattaa kasvaa jonain päivänä mitä tahansa. Me ihmiset - jokainen - vaikutamme tahollamme sen herkkyyden muokaukseen hyväksi tai pahaksi. Teot ovat ensin itsestämme kiinni. Jonkun teot saattavat altistaa sen pienen lapsen pahuuden syntymiselle. Inhimmillinen kiertokulku, tavallaan. Pahat teot joihin itse olen syyllistynyt yritän hyvittää tavallani, aikanani. Ja laskea samalla irti syyllisyydestäni.
"Ja laskea samalla irti syyllisyydestäni. "
Heit mäkeen se, HUS HUS!
Ei sillä mitään tee ;)
No ei...sulla on taas niin lempeät tekstit että tässä kummasti rauhoittuu.
Kiitos Lynett. Työstän tätä. Syyllistyminen nimittäin lamauttaa. Ja senkin paholaisen voi laittaa kiertämään, tahtomattaan. Vaikka syyllisyydentunto on hyvä tunne, rajansa kaikella. Selvennykseksesi vain, ennen kuin tykillä ammutaan taas: minä en kuitenkin murhannut ketään. Mutta piruvie että mieli teki. Mutta se oli silloin se.
" Syyllistyminen nimittäin lamauttaa. Ja senkin paholaisen voi laittaa kiertämään, tahtomattaan. Vaikka syyllisyydentunto on hyvä tunne, rajansa kaikella."
Kyllä. Ja sen takia myöskin on hyvä olla tietoinen siitä, että kenelle sisintään avaa. Toinen tekee syyllisyydestä tuhatkertaisen taakan syyllistämällä lisää, toinen puolittaa sen kuuntelemalla ymmärtäväisesti.