Lueskelin tuossa äsken tämän samaisen keskustelufoorumin ihmissuhteet osiosta kohtaa perheväkivalta ja mm. siellä kohtaamani sai minut nyt tämän keskustelunavaukseni kirjoittamaan.
Em. perheväkivalta -palstalla nimittäin suuri joukko naisia pohti sitä, että miten selviytyä, miten itse toimia ettei tekisi väärin patologisesti väkivaltaista miestä kohtaan tai miten pääsisi tällaisesta suhteesta eroon.
Erottelematta nyt mitenkään sitä, onko kyseessä monikulttuurinen tai suomalaisten kesken solmittu ihmissuhde, tiedän vain sen, ettei sen paremmin henkinen (narsismi, mustasukkaisuus, jne.) kuin fyysinenkään väkivalta ole millään tavoin hyväksyttää kahden ihmisen rakkaussuhteessa.
Itse en milloinkaan toimisi rakastani kohtaan väkivaltaisesti, koska tiedän, ettei väkivalta ole tekona toista kohtaan "ratkaisu" mihinkään tavoitteeseen tai päämäärään pääsemiseen.
Mielestäni ainoa tilanne jossa väkivaltainen käytös toista kohtaan lienee oikeutettua, on tapahtuma jossa oma henki on uhattuna toisen väkivaltaisen käytöksen vuoksi ja toinen on esim. päihteiden vuoksi sellaisessa tilassa että puhe ei enää hänelle perille mene!
Nyt siis kysymyksen muodossa ihmettelenkin sitä, miksi teille naisille näyttää olevan kumppanina mieluisampi monin tavoin narsistinen, patologisesti väkivaltainen ja henkisesti muutenkin epävakaa päihteiden väärinkäyttäjä kuin mies,
joka avoimin arjen teoin teitä kokonaisvaltaisina naisina huomioiden kunnioittaisi?
Minä nimittäin olen elämäni aikana havainnut, niin työni tuomana oppina kuin muunkin elämänkokemukseni kautta sen, että varsinkin nykyisessä arjessa teille naisille merkityksellistä ensisijaisesti on se, miltä mies ulkoisesti näyttää, millaisen sosiaalisen ”etulyöntiaseman” muihin naisiin nähden mies voi teille tarjota ja kuinka ”hyväksyttävä” mies on ”ystävättärienne keskuudessa (Siis kuinka paljon ”kateutta” ystävättärissä kyseinen mies saa aikaan). Vasta kun edelliset ”vaatimukset” mies on katsomallanne tavalla täyttänyt , kiinnostuu nainen mahdollisesti siitä millainen miehen luonne on.
Varsinkin kun itselläni viimeiset pari vuotta on ollut tilanne se, että olen kelvannut teille naisille vain varattujen naisellista egoa pönkittämään niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, ”tunteettomaksi” ja teille merkityksettömäksi kokonaisuudeksi, jonka ”kasvoille sylkemisestä” ei millään tavoin välittää tarvitse ja jos sen olisin sallinut, myös ”toiveitanne täyttäväksi leikkikaluksenne”.
Näin siis väkivaltaa inhoavana, ihmissuhdepeleistä täysin piittaamattomana (ja ne mahdollisuuksien mukaan omasta elämästäni ulos torjuvana) ja naista monin eri tavoin rakkaanani kunnioittavana miehenä mietinkin nyt sitä,
että ettekö te suomalaiset naiset enää todellakaan pysty rakkaussuhteeseen, jossa molempien tunteiden kunnioitus, keskinäinen toisen merkityksellisyys omana rakkaana sekä kyky oikeudenmukaiseen toisen kohteluun tuntevana ihmisenä ovat se perusta jolle yhteistä suhdetta yhteisin päämäärin rakennettaisiin?
Lieneekö edellinen mahdoton ”yhtälö” toteutettavaksi teille suomalaiset naiset?
Jos nyt kuitenkin joku teistä naisista joka tätä keskustelunavaustani luette, edellä esille tuomaani suhteeseen kokisi tekojensa tasolla pystyvänsä,
odottaisin suurella mielenkiinnolla suoraa viestiänne osoitteeseen [email protected]?
Em. perheväkivalta -palstalla nimittäin suuri joukko naisia pohti sitä, että miten selviytyä, miten itse toimia ettei tekisi väärin patologisesti väkivaltaista miestä kohtaan tai miten pääsisi tällaisesta suhteesta eroon.
Erottelematta nyt mitenkään sitä, onko kyseessä monikulttuurinen tai suomalaisten kesken solmittu ihmissuhde, tiedän vain sen, ettei sen paremmin henkinen (narsismi, mustasukkaisuus, jne.) kuin fyysinenkään väkivalta ole millään tavoin hyväksyttää kahden ihmisen rakkaussuhteessa.
Itse en milloinkaan toimisi rakastani kohtaan väkivaltaisesti, koska tiedän, ettei väkivalta ole tekona toista kohtaan "ratkaisu" mihinkään tavoitteeseen tai päämäärään pääsemiseen.
Mielestäni ainoa tilanne jossa väkivaltainen käytös toista kohtaan lienee oikeutettua, on tapahtuma jossa oma henki on uhattuna toisen väkivaltaisen käytöksen vuoksi ja toinen on esim. päihteiden vuoksi sellaisessa tilassa että puhe ei enää hänelle perille mene!
Nyt siis kysymyksen muodossa ihmettelenkin sitä, miksi teille naisille näyttää olevan kumppanina mieluisampi monin tavoin narsistinen, patologisesti väkivaltainen ja henkisesti muutenkin epävakaa päihteiden väärinkäyttäjä kuin mies,
joka avoimin arjen teoin teitä kokonaisvaltaisina naisina huomioiden kunnioittaisi?
Minä nimittäin olen elämäni aikana havainnut, niin työni tuomana oppina kuin muunkin elämänkokemukseni kautta sen, että varsinkin nykyisessä arjessa teille naisille merkityksellistä ensisijaisesti on se, miltä mies ulkoisesti näyttää, millaisen sosiaalisen ”etulyöntiaseman” muihin naisiin nähden mies voi teille tarjota ja kuinka ”hyväksyttävä” mies on ”ystävättärienne keskuudessa (Siis kuinka paljon ”kateutta” ystävättärissä kyseinen mies saa aikaan). Vasta kun edelliset ”vaatimukset” mies on katsomallanne tavalla täyttänyt , kiinnostuu nainen mahdollisesti siitä millainen miehen luonne on.
Varsinkin kun itselläni viimeiset pari vuotta on ollut tilanne se, että olen kelvannut teille naisille vain varattujen naisellista egoa pönkittämään niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, ”tunteettomaksi” ja teille merkityksettömäksi kokonaisuudeksi, jonka ”kasvoille sylkemisestä” ei millään tavoin välittää tarvitse ja jos sen olisin sallinut, myös ”toiveitanne täyttäväksi leikkikaluksenne”.
Näin siis väkivaltaa inhoavana, ihmissuhdepeleistä täysin piittaamattomana (ja ne mahdollisuuksien mukaan omasta elämästäni ulos torjuvana) ja naista monin eri tavoin rakkaanani kunnioittavana miehenä mietinkin nyt sitä,
että ettekö te suomalaiset naiset enää todellakaan pysty rakkaussuhteeseen, jossa molempien tunteiden kunnioitus, keskinäinen toisen merkityksellisyys omana rakkaana sekä kyky oikeudenmukaiseen toisen kohteluun tuntevana ihmisenä ovat se perusta jolle yhteistä suhdetta yhteisin päämäärin rakennettaisiin?
Lieneekö edellinen mahdoton ”yhtälö” toteutettavaksi teille suomalaiset naiset?
Jos nyt kuitenkin joku teistä naisista joka tätä keskustelunavaustani luette, edellä esille tuomaani suhteeseen kokisi tekojensa tasolla pystyvänsä,
odottaisin suurella mielenkiinnolla suoraa viestiänne osoitteeseen [email protected]?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotenkin mielenvikainen täytyy olla miehen jos naista hakkaa.
Tollaset miehet:
-tuovat jännitystä elämään
-tyydyttävät hoivaviettiä
-ovat usein seksuaalisesti aktiivisia
-pystyvät puolustamaan naista ja lapsia (vaikkakin käsittäen myös sen että nainen mielletään omaisuudeksi)
-eivät murehdi arjen pikkujutuista (tai ainakin antavat sen kuvan)
-osaavat esittää ensitapaamisilla
sekä:
-saavat läheisriippuvuudesta kärsivät naiset tuntemaan olonsa turvalliseksi
Läheisriippuvaisuus on persoonallisuuden vinouma, johon pystyy itse vaikuttamaan.
Uhkaileminen ja henkinen väkivalta ovat myös osa monen elämää, kuten nimimerkin. Olisin eronnut jo aikapäiviä sitten mutta uhkailu mun ja läheisteni hengellä aina siirtää vaan päätöstä. Tämä on sellaista noidankehän kiertämistä päivästä ja vuodesta toiseen ja kaikkien elämä kärsii ja tullut jo hälläväliä asenne kun ei jaksa enää mitään eikä kiinnosta mikään. En polta enkä käytä alkoholia ja olen ollut ja edelleenkin liian kiltti. Kun yrittää olla kaikille kiltti ja olla jokaiselle mieliksi niin aina joku kärsii ja nurisee ja mä saan vihat niskoilleni ja aina syyllinen kaikkeen. Tämmöisiä juhannusajatuksia tuli mieleeni tässä selaillessani tätä palstaa ensimmäisen kerran. Iloa ja onnea jokaiselle jokaiseen päivään:)
Pikaratkaisu:
Otat yhteyttä poliisiin ja kerrot uhkailuista ja peloistasi. Poliisi auttaa sinua eteenpäin ja kaikki järjestyy. Lopulta ihmettelet, miten oletkin voinut olla niin tyhmä vuosikaudet...
En usko että kuitekaan toimit noin. Syy on se, että pelkäät ettei sulla ole sen jälkeenkään elämää. Nyt sulla on tekosyy olla elämättä, sen jälkeen ei. Oikeasti olet niin itsekäs, että jäät sinne saadaksesi huomiota ja hyväksyntää edes joskus, se riittää sinulle.
Terv. p*rseelle potkija, joka on selvinnyt tuosta.