Katoaisin vain

Haluaisin vaihtaa aivoni, näiden omien kanssa on niin vaikeaa aina.
Välillä tulee hyviä jaksoja, kun tuntuu siltä, että minä pystyn mihin vaan.

Olen yrittänyt/ja yritän koko ajan muokata ajattelutapaani positiivisemmaksi.
Enää en välitä niinkuin pari vuotta sitten, ulosottoveloistani, jolloin itkin aina jokaisen ulosottokirjeen tultua ja halusin tappaa itseni pelkästään muutaman tonnin tähden.
Eihän minulla ole edes työpaikkaa, niin en jaksa huolehtia niistä, ne ovat tulevaisuutta.. eikä minulla ole edes niin paljon velkaa, ettenkö niistä suoriutuisi.
Välinpitämättömyyttä. Elän tässä hetkessä, tulevaisuus on huominen.

Haen kouluihin ja työpaikkoihin ja unelmoin unelma-ammateistani ja ihanteellisesta työpaikasta, jossa työkaverit tulevat toimeen keskenään ja suorastaan heräisi innosta hehkuen päästääkseen töihin.
Sen jälkeen kun täytin 17, kaikki koulu ja työ asiat eivät ole rullanneet minulla.
Olen aloittanut ja lopettanut liian monta kertaa.
En yksinkertaisesti halua nousta aamulla ja mennä ulos kämpästä, jos minulla on haluton olo, epämiellyttävä. Miksi minä en pysty samaan kuin kaikki muutkin, he vain menevät ja tekevät viisi päivää viikossa koulunsa ja/tai työnsä.
Haluaisin pystyä samaan kovasti, mutta en pysty.
Ja häpeän itseäni, millainen surkimus voi olla.
Joku voisi haukkua saamattomaksi ja laiskaksi.
En minä ole laiska, enkä saamaton. Elämä muuten olisi helppoa, jos ei tarvitsisi ottaa suorituspaineita siitä, että minä en ole käynyt kouluja tai ole hurjaa työkokemusta.

Syön omega kolmosia ja paniikkihäiriöön lääkettä (pysynyt kurissa lääkkeen ansiosta), aloitin kuntosali-jumppa harjoittelutkin ja pyrin käymään ainakin 3 kertaa viikossa salilla/tunneilla. Syön kasvispainoitteisesti.
Vitamiineja, proteiineja, jne niistä huolehdin myöskin. Luen tuoteselosteet kaupassa, vältän lisäaineita ja pullamössöruokaa, mikä on ravintoarvollisesti köyhää.
Ihannoin terveellistä elämäntapaa. Juon kuitenkin 1-2 kertaa viikossa.
Tulevaisuudessa olen melkein absolutisti.
Ekologiset arvot.

Kotona ollessani tunnen itseni yksinäiseksi. Odotan vain viikonloppua, että pääsen tapaamaan poikaystäväni, joka asuu toisella paikkakunnalla, mistä muutin pois. Minulla ei ole seuraa uudessa paikkakunnassa.
Kadulle voi mennä kävelemään ja hukkua ihmisvilinään, eikä ketään tuttua tule vastaan.

Välillä ärsyttää vähät rahat niin paljon, että luen huorajuttuja netistä ja mietin, että alan myymään itseäni, kun en saa oikeata työpaikkaa.
Olisi ihanteellista päästä töihin sopivan pieneen vaatekauppaan esimerkiksi.
Tiedän, että selviytyisin siitä hyvin. Olen ystävällinen, minusta ei tekemälläkään saisi asiakaspalvelijaa, joka joinain päivinä on naama norsunvitulla ja katselee ylimielisesti asiakasta.
Mutta kun ei pääse..ei minulla ole edes työkokemusta alalta jne jne..huoh.
Raha ei muuten ole minulle tärkeää, en halua olla rikas.
Vaan sopivasti toimeen tuleva, että saan velat maksettua ja jäisi säästöönkin.

Usein vihaan itseäni. Ulkonäköäni ja sitä miten paskalta näytän muiden ihmisten silmissä varmasti. Joinain päivinä ahdistaa niin paljon, että toivoisin voivani vain kadota ilmaan, en haluaisin tuntea itseäni ruumiini sisällä, nähdä itseni vain peilistä, olla kasvojeni takana ja katsella ruumistani oudosta näkökulmasta. En jaksa olla minä, kyllästyttää.

Olen usein miettinyt itsemurhaa. Miten sen tekisin. Olen pelkuri, en kuitenkaan uskaltaisi tehdä mitään itselleni. Olen vain hakannut päätäni niin kovaa seinään, että seuraavana päivänä jomottaa ja on kipeitä kuhmuja.
Jos voisi lyödä päänsä seinään niin kovasti, että kallo halkeaisi ja tulisi aivoverenvuoto..en ole sentään mikään Teräsnainen.
Ja muutenkin säälin valmiiksi jo vanhempiani ja sukulaisiani ja poikaystävää ja hänen äitiään ja kavereitani ja tuttuja, kuinka he järkyttyisivät, kun kuulisivat minun yhtäkkiä tehneen itsemurhan. Kyllä perheeni ja poikaystäväni näistä mielenhäiriöjutuistani tietää..

Haluan eroon näistä ajatuksista, haluaisin olla normaali keskivertokansalainen mieluummin kuin minä.
Peruskoulun jälkeen ammattikoulu ja sitten töitä siinä samalla, ammattikorkeaan ja töitä lisää, perhe, kaksi lasta, omakotitalo, koira.
En ole sellainen.