Mä luulen että sä olet käynyt täällä taas

Huokaus! Ainakaan sama ahdistus ei valtaa enää mieltä vaikka kuinka kaunista tajunnanvirtaa lukisi. Mä olen vielä niin röyhkeä että voin vaan ajatella että tää on muuten mulle eikä kenellekään muulle. Itseasiassa mä tiedän että ne on mulle. Tai ainakin tarkoitettu mun silmille, kaipauksen kohde voi olla kuitenkin eri. Mut en mä niissä mitään kommenttia viitsi sen enempiä, muut siellä miettii ja haaveilee. Mutta minä se olen kuules siellä sivussa ja muistelen menneitä. Huutomerkkinä allakan reunassa? Ei sentään.Kun kerran kastaa sormenpään sulaan tinaan, sitä ei tee toista kertaa. Musta on tullut tosi hyvä Sherloc. Mä mietin että onko sulla hauskaa kun sä mietit noit juttuja vai tuleeko ne ihan niinkuin vaivattomasti :)?

Mun on välillä kyllä käytävä reaalissa tsekkaamassa että sä et voi oikeesti kirjoitella täällä. Se ei voi olla mahdollista ja sä tiedät että kuinka sekaisin mä olen.

Juu sellaista se elämä tuppaa olemaan.