Jostain pulpahti mieleeni sana "soidensuojeluohjelma." Siitä taas muistan melkein sodaksi puhjenneen riidan, jonka toisena osapuolena oli maasto-pukuun ja kumisaappaisiin pukeutuneita isokokoisia naisia ja heidän pieniä miehiään. Edellä mainittuja ei kyllä voinut sanoa piipertäjiksi.
Olen seisonut, syvää vastenmielisyyttä tuntien vetisen Kauhanevan rannalla Kauhajoella.Tornion Nilijänkällä olen rämpinyt mitä lie etsien ja kiroillut käkkäräkoivikkoa ja miljardeja sääskiä. Tiedän Torronsuon olevan Forssan
seudulla, mutta en ole siellä koskaan käynyt, ellei se sitten ole osa sitä rumaa kuumaisemaa, jota kakkostie halkoo matkallaan länteen.
Vain kaksi kertaa suo on suonut miellyttävän elämyksen.
Jossain nelostien varrella keväällä näin laajoja suoalueita kolmivärisinä.
Suon sudenharmaudessa loisti siellä täällä valkoinen lumiläikkä ja syväsi-
niset silmäkkeet heittivät kirkkaita salamia silmille.
Kaunista!
Yksin erämaasssa, yöttömässä, Karijärveä ympäröivän hyllyvän suoalueen
poikki kukiessani etsin jalansijoja joihin luottaa, kun hirvi ohitti minut kahdenkymmenen metrin päästä. Se juoksi neljän, viiden metrin askelin, sorkat levitettynä pystypäisenä rauhallisena ja uljaana. Ja eteni empimättä synnyttämänsä tsunamin mukana.
Majesteettista!
Jos ihminen kokee suon myönteisenä asiana kaksi kertaa sadassa vuo-
dessa kannattako niitä säilyttää?
Selitä mulle mikä suossa on arvokasta!
( Tällaisia ihminen rupeaa kirjoittaamaan, kun katselee (kehotettuna) itse-
ään juhannusyönä peilistä.)
Olen seisonut, syvää vastenmielisyyttä tuntien vetisen Kauhanevan rannalla Kauhajoella.Tornion Nilijänkällä olen rämpinyt mitä lie etsien ja kiroillut käkkäräkoivikkoa ja miljardeja sääskiä. Tiedän Torronsuon olevan Forssan
seudulla, mutta en ole siellä koskaan käynyt, ellei se sitten ole osa sitä rumaa kuumaisemaa, jota kakkostie halkoo matkallaan länteen.
Vain kaksi kertaa suo on suonut miellyttävän elämyksen.
Jossain nelostien varrella keväällä näin laajoja suoalueita kolmivärisinä.
Suon sudenharmaudessa loisti siellä täällä valkoinen lumiläikkä ja syväsi-
niset silmäkkeet heittivät kirkkaita salamia silmille.
Kaunista!
Yksin erämaasssa, yöttömässä, Karijärveä ympäröivän hyllyvän suoalueen
poikki kukiessani etsin jalansijoja joihin luottaa, kun hirvi ohitti minut kahdenkymmenen metrin päästä. Se juoksi neljän, viiden metrin askelin, sorkat levitettynä pystypäisenä rauhallisena ja uljaana. Ja eteni empimättä synnyttämänsä tsunamin mukana.
Majesteettista!
Jos ihminen kokee suon myönteisenä asiana kaksi kertaa sadassa vuo-
dessa kannattako niitä säilyttää?
Selitä mulle mikä suossa on arvokasta!
( Tällaisia ihminen rupeaa kirjoittaamaan, kun katselee (kehotettuna) itse-
ään juhannusyönä peilistä.)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Suomi on maapallon soisin maa ja sen kasvit ovat ainutlaatuisia. Suotyyppejä on myös monenlaisia, ne varastoivat hiiltä ja turvetta. Mistä löydät karpalot ja hillat. Suolta tietysti. Se tasapainottaa myös tietyllä tavalla ilmakehää ja on hiili- ja turvevarasto. Valitettavasti ojitus on tuhonnut paljon soita siksi kai on kehitetty soidensuojeluohjelma.
Olen lapsesta asti rämpinyt soilla vanhempien ollessa ahkeria marjastajia. Tämä on valitettavasti jäänyt kun en uskaltaudu suolle yksin enkä oikein nykyisessä asuinpaikassani tiedä missä niitä on. Elän toiveissa jotta löydän opastajan.
Siinähän tulikin täystyrmäys heti laakista.
Harmi, että minäkään entunne yhtään suota henkkohtaisesti.
Enimmäkseen kurkistellut kauempaa, kun se vain on ollut mahdollista.
Luonto monimuotoisena on säilyttämisen arvoinen.
Minä kävelin tänään kummun reunaa, sammaleista polkua, suo siinä vieressä.
Ohi omituisen , vääntyneen kuusen. Suopursuja, suovilloja, oravanmarjat kukalla
haukka lähti lentoon ja kuovit kiljuivat hermostuneena, parvi pyitä ja metsäkyyhkyjä nousi pellolta, metsänreunaan.
Västäräkki koitti pontevasti ajaa minua tieheni.
Lenkkarien kärjet kastuivat märästä sammalesta ja kaiken varalta otin kepakon käteen, ihan vaan varalta jos törmään suteen ta karhuun.
Antaisinko mitään noista maisemista pois?
En todellakaan.
Kuvaan hämähäkinverkkoa kosteassa ruohikossa, hirvensarvisammalta polulla.
Suolle näkyy löytyvän puolustajia, taitaisinpa jäädä yksin
barrikaadin tälle puolen.
Suopursun tuoksun myönnän huumaavaksi ja sen ansioihin
kuuluu, että se on innoittanut kautta aikojen hienoimman is-
kelmäsanoituksen.
Suoll ei ole pakko mennä.Sen voi kiertää.
Suo on ekosysteeminä valtavan arvokas,Turvetta se tuotta, marjoista karpaloa ja hillaa.
Mikään ei voita sitä tunnetta kun pakkasaamuna istuu huurteisella mättäällä kuuman kaakon ja voileivän kanssa.Kuuntelee aamua ja karpalot odottavat mättäiden päällä poimijaansa.Aamu on kirkas ja kuura maassa,Pienet mikromaailamt ovat upeita, niitä ei väsy valokuvaamaan, menninkäisten maailma
No, minun mielipide on että jos niin kovasti siitä suosta tykkää ja haluaa sitä suojella, niin menee sit ja ostaa ihan oman ihan itselleen. Kyllä niitä ihan myytäväksi riittää täällä Suomenmaassa, joutomaata.
Mä vuokrasin omani.
Ensimmäinen potenttiaalinen ehdokas Helvetin Suot jäejestöön.
Tämä on kuin toisinto sademetsien suojelusta. Sanahelinältä kaikki kuulostaa eli otsonikerros, ilmaston lämpeneminen, hiilidioksiinin sitominen ym. Joo, kai se on sitä tasapainoa ekologisessa ympäristössä :) Sademetsien hakkaamista yritetään hidastaa ja osana siihen tällä pohjoisella pallon puoliskolla kuuluu soiden suojelu. Joku nämä asiat on tutkinut ja hyödylliseksi jatkuvuuden kannalta todennut joten en vastusta! Tiedän että toisin tullaan tekemään lyhytnäköisyyttä ja firmojen voittoja ajatellen eli en voi lopulta vaikuttaa :( No, saan elää oman elämäni mutta voi olla että seuraava sukupolvi on jo ihmeissään löytäessään ratkaisuja.
Nainen puhuu niin viisaankuuloisesti, että olen pihalla.
Pihalla? Onneksi on luvattu hellettä! Nauti siitä ;)
Ajattele, että suo on kuin nainen. Naisiahan sinä kuitenkin rakastat. Ja varo niitä silmäkkeitä.
Ilkimys! Ja minä kun luulin sinua kiltiksi.
Minähän OLEN. Aina pitää nähdä asioiden positiivinen puoli.
Suo meille suomme niin suomme sinulle suottomuutesi. Suomi on suomaa ja kaikki luonto on kaunista ja arvokasta, vieläpä hiekkadyynitkin. Gaia tietää asiansa.
Harvoin näyttäytyvä neito siellä todistaa osaavansa leikkiä sanoilla
kuin leegoilla ikään.
Arvelen olevan tarkan valvonnan alla jonkun alkuperäkansalaisen taholta!
Käy useammin suolla niin saat useammin myönteisen elämyksen. Sillä suot ovat ihania, karpaloita kasvattavat, kerää niitä.
Täytyy ottaa yhteyttä vakutuusyhtiön todennäköisyyslaskijaan.
Jos et pidä soista, niin kai pidät suomalaisesta järvimaisemasta, erityisesti kirkasvetisistä? Turvetuotannolla, kuten myös ojituksilla, on vaikutuksensa kiintoainekseen kulkeutumiseen ja etenkin vedenvärin muuttumiseen. Kiintoaineksen pystyy vielä jotenkin laskeuttamaan, mutta tuo väri syntyy mm. fulvohapoista. Toinen tekijä, joka saattaa muuttaa ajattelutapaasi on pohjavesien pinnankorkeus. Soiden kuivatus vaikuttaa siihen. Jos nämä kaksi esimerkkiä eivät riitä, niin et varmasti halua voimakkaita tulvahuippuja keväällä ja syksyllä?
Hyvä Verditti. Käväisin ja huomasin sinun yrittävän pitää palstan tasoa yllä.
Selvennystä viimeiseen lauseeseen.. Kun aloitukset ovat etusivulla sellaisia, kun ovat, niin aloitus oli suorastaan laadukas. Viitaten mm. homokeskusteluun. Kun oppii ymmärtämään ihmisen ajatuksenkulkua, niin sanalliset yhteenotot vähenevät.
Kirjoitan aina täysin itsekkäistä lähtökohdista, joten se siitä yrityksestä.
Ja mitenkähän tuon viimeisen lauseesi taas kääntelenkään mielessäni,
se on arpapeliä.
Sen verran, mitä matkailualan ihmisiä tunnen, niin suot ovat meillä katsottu yhdeksi käyttämättömäksi matkailuvaltiksi ja mahdollisuudeksi jatkossa. Älä kysy tarkemmin, miten ne poikkeavat muusta maailmasta ja kuinka niitä on meillä pinta-alaan nähden kuin muissa maissa, mutta ajatus joka tapauksessa pysäytti minut miettimään kuinka vähän osaan itse ympärilleni katsoa eri silmin.
Torronsuosta sen verran, että se on hieno paikka ja kokemisen arvoinen. Ihastuin siihen kerta laakista ja muutun aina hysteerisen innostuneeksi, jos siitä on vain mainintakin seurassa.
Mikään suorämpijä en muutoin ole ja kesäaikaan kierrän ne kaukaa, mutta mies on innostunut käymään niissä hillassa nauttien aakeesta laakeesta.
No jo oli multa mennyt ketju ohi silmien.
Rakastan soita, soilla kulkemista, niitten eläimistöä.
Suot on mahtavia, ja jos ei halua kulkea niillä eihän silloin kait ole pakko mennä sinne.
Kaikkea luontoa kannattaa tänä päivänä suojella, että niistä jäisi iloa tuleville sukupolvillekin. Ihmiset on tänään niin lyhytnäköisiä jopa lapsia omistavat.
Itse olen lapseton mutta meidän pikkuprinsessa siskon tytön tyttö on vielä lapsi jolle saan opettaa luonnonihmeitä.
Ja kaikesta huolimatta että on kova olemaan pelien äärellä niin kun luontoon mennään ei siellä tarvi miettiä mitä tekis, koskaan en ole kuullut itekvän tekemisen puutetta.
Lienee saanut luontogeenin joka on meidän perheellä vahvana kaikilla.
Ja vielä sen verran että mikä mahtava kuvaamisen aihe onkaan suo, mulla on paljon kuvia eri soilta.