Puheenaiheita anoppi/minä keskusteluihin?

gertta

Mistä ihmeestä anopin kanssa voi puhua?

Tämä alkaa jo olla ongelma. En keksi mitään puheenaihetta anoppini kanssa. Ihan mukava ihminen hän on, mutta meillä ei vain tunnu olevan mitään puhuttavaa. Anoppi on 75-vuotias entinen maalaistalon emäntä. Minä 32-vuotias akateeminen nörtti. Olemme tutustuneet anopin kanssa vasta n. vuosi sitten, mutta jotenkin emme ole oppineet keskustella mistään.

Tähän asti on onnistuttu käsittelemään aiheena käsityöt, todettu että minä en tajua niitten päälle mitään. Joskus puhuttu ruuanlaitosta, mutta siitä ei kumpikaan ole niin kiinnostunut, että jaksaisi kovin innokkaasti puhua. Sää on ainoa aihe, josta aina takuuvarmasti saa jotain keskustelua aikaan. Apua! Alan kohta jo kammota anopin vierailuja etukäteen.

24

806

Vastaukset

  • Voisit pyytää anoppiasi opettamaan sinulle käsitöitä. Siinä riittäisi jutunjuurta, ja saisit arvokkaita kädentaitoja.
    Voisitte keskustella myös miehesi suvun vaiheista. Tallenna kuulemasi ja kokoa niistä vaikka sukukronikka. Pyydä saada katsoa vanhoja valokuvia. Siitä se juttu lähtee liikkeelle.
    Jos olet kotoisin toiselta paikkakunnalta kuin anoppisi, sinua kiinnostanee myös anoppisi kotiseutu ja sen paikallishistoria.
    Anoppisi muistaa jopa sota-ajan. Häneltä voit saada siitä hyvinkin arvokasta tietoa.
    Lisäksi voitte keskustella politiikasta, kirjallisuudesta, taiteesta, ajankohtaisista aiheista yms. Jos oma tietämyksesi ei riitä siihen, pyri lisäämään sitä esim. lukemalla.

  • Ota seuraavalle kyläreissulle virsikirja tai laulukirja mukaan ja laulakaa yhdessä. Laulakaa kummankin lempilauluja tai -virsiä, niin johan viihdytte yhdessä.

  • Mitähän jos keskustelisit aiheesta; me emme oikein osaa kommunikoida keskenämme, miten voisimme muuttaa asian?

    Ole aikuinen ja esitä asia anopillesi suoraan. Taidatte molemmat vierastaa toisianne. Yhteinen sävel voisi löytyä, jos ottaisit asian puheeksi.

    • Ei asia ole mikään ongelma eikä sitä "ongelmaa "aloiteta vatkaamaan kuten joku teinipissis naistenlehden äärellä. Tuskin joku kuningatar Silviakaan alkaa ruikuttaa, miten vaikea on jonkun kanssa kommunikoida valtiovierailun aikana. Juttelee sitten vaan. Ei sitä tarvi niin läheiseksi heittäytyä. Ystävällisyys riittää.

      Eli kysellään toisen asioita. Ei ole oma keksintöni. Juttele käsitöistä, aiemmasta historiasta, suvusta. Koko ajan ei tarvi pitää seuraa. Ihan rennosti vaan.


  • No vaikkapa paikkakuntanne vapaa-ajan tapahtumista. Tai nykyajan maataloudesta. Eläimistä, kasvillisuudesta. ym.
    Menkää vaikkapa yhdessä teatteriin niin löytyy puheenaihetta.

  • Katsokaa telkkarista yhdessä 'Kauniita ja Rohkeita'.

  • Minua viehättää kovasti idea ottaa asia suoraan puheeksi "miksihän me ei oikein löydetä puheenaiheita", mutta hiukan anoppiani tuntien tuo avaus säikäyttäisi hänet. Taidan ottaa puheeksi vasta vähän pidemmän tutustumisen jälkeen.

    Suvun vaiheista keskusteleminen voisi olla aika hyvä aihe. Se varmaan kiinnostaisi meitä molempia.

    Oikeasti voisi toimia myös, että veisin anopin teatteriin tai johonkin muuhun kulttuuritapahtumaan. Oltaisiin kahdestaan - ehkä olisi helpompi puhua silloin kuin isommassa porukassa? - ja toisaalta ei olisi koko ajan paineita kommunikoida, kun voisi töllätä esitystä.

    Seuraavaan anopin kohtaamiseen aion kuitenkin miettiä muutaman puheenaiheen etukäteen valmiiksi, ettei hiljaisuus veny taas piinaavan pitkäksi...

    • Ah ja voi sitä suoruuden ihanuutta kun siinä väkisin vedetään anoppi mukaan,. miksi _me_ emme osaa kommunikoida keskenämme? Siis ikään kuin ongelma olisi jo ap:n puolesta päätetty, että puhumattomuus todellakin olisi yhteinen . Eikö olisi huomattavasti kypsempää ja aikuisempaa esittää asia niin, että "minä en keksi sinulle mitään puhumista, koska koen olevani erilainen ja luonteeltani nörtti"? Anopin puolesta asiaa on aivan turha aloittaa heti sumplimaan, koska anopista voi olla vain kivaa kun on hiljainen miniä ja nauttia siitä miten kerrankin on kaverina ihminen, joka käsittää hänen tarpeensa vain saada olla oloissaan.

      Suoruudessa on aina jätettävä toiselle tilaa olla yhtä suora, jolloin vaaditaan melkoista sosiaalista älyä osata esittää asiansa niin ettei toinen koe joutuvansa väkisin mukaan sellaiseen, johon hänellä olisi aivan erilainen mielipide. Itse ainakin ihmettelisin, että mikä helkutin "meidän ongelma".

      Lisäksi mietin, että onko ap:n tarkoitus odottaa anopilta minkälaista sirkusta joka vierailulle? Huomaavainen keskustelutapa on kyetä esittämään kysymyksiä aiheista, joista toinen on innostunut. Se avaa helpommin kielenkannat ja jatkossa niitä puheenaiheita alkaa löytymään yhä enemmän, mutta jonkun on hyvin usein jaksettava olla se aloitteentekijä.

      itselläni oli anoppi, joka ei ollut minusta pätkääkään kiinnostunut ja vaihdettuamme muodollisuudet painelin kirja kädessä nojatuolin uumeniin jättäen hänet täysillä nauttimaan pojastaan. Vuosien saatossa anoppia alkoi kiinnostamaan, mitä luen ja loppujen lopuksi ennen hänen kuolemaansa toimin useamman vuoden hänen kirjahankkijanaan. Meitä yhdisti sitten ne kirjat. Missään nimessä en olisi hänen kanssaan jaksanut alkaa syvällisemmin sumpilaan välejämme, koska en kokenut häntä itselleni niin tärkeäksi.


    • ads plads adsads kirjoitti:

      Ah ja voi sitä suoruuden ihanuutta kun siinä väkisin vedetään anoppi mukaan,. miksi _me_ emme osaa kommunikoida keskenämme? Siis ikään kuin ongelma olisi jo ap:n puolesta päätetty, että puhumattomuus todellakin olisi yhteinen . Eikö olisi huomattavasti kypsempää ja aikuisempaa esittää asia niin, että "minä en keksi sinulle mitään puhumista, koska koen olevani erilainen ja luonteeltani nörtti"? Anopin puolesta asiaa on aivan turha aloittaa heti sumplimaan, koska anopista voi olla vain kivaa kun on hiljainen miniä ja nauttia siitä miten kerrankin on kaverina ihminen, joka käsittää hänen tarpeensa vain saada olla oloissaan.

      Suoruudessa on aina jätettävä toiselle tilaa olla yhtä suora, jolloin vaaditaan melkoista sosiaalista älyä osata esittää asiansa niin ettei toinen koe joutuvansa väkisin mukaan sellaiseen, johon hänellä olisi aivan erilainen mielipide. Itse ainakin ihmettelisin, että mikä helkutin "meidän ongelma".

      Lisäksi mietin, että onko ap:n tarkoitus odottaa anopilta minkälaista sirkusta joka vierailulle? Huomaavainen keskustelutapa on kyetä esittämään kysymyksiä aiheista, joista toinen on innostunut. Se avaa helpommin kielenkannat ja jatkossa niitä puheenaiheita alkaa löytymään yhä enemmän, mutta jonkun on hyvin usein jaksettava olla se aloitteentekijä.

      itselläni oli anoppi, joka ei ollut minusta pätkääkään kiinnostunut ja vaihdettuamme muodollisuudet painelin kirja kädessä nojatuolin uumeniin jättäen hänet täysillä nauttimaan pojastaan. Vuosien saatossa anoppia alkoi kiinnostamaan, mitä luen ja loppujen lopuksi ennen hänen kuolemaansa toimin useamman vuoden hänen kirjahankkijanaan. Meitä yhdisti sitten ne kirjat. Missään nimessä en olisi hänen kanssaan jaksanut alkaa syvällisemmin sumpilaan välejämme, koska en kokenut häntä itselleni niin tärkeäksi.

      Ihan aiheellinen huomio. Minun ongelma ei todellakaan välttämättä ole ongelma anopille.

      Olen aika huono "lukemaan" ihmisiä, mutta olen silti ollut huomaavinani, että hiljaisuudet vierailulla / keskustelun etenemättömyys vaivaa anoppiakin.


    • Voihan olla, että anoppisi ajattelee, että sinulla ei ole haluja puhua vanhan talonemännän kanssa, koska olet elänyt niin erilaisessa kulttuurissa, opiskellut ja nähnyt maailmaa. Hän on vain siellä maalla hoitanut taloutta ja lapsilaumaa, mitäs hieno miniä nyt sellaisesta . . .
      Ujous ja arkuus ei aina näy päällepäin. Saattaa olla, että arkailu johtaa torjuntaan ja vaikenemiseen.
      Teillä on kuitenkin yksi yhteinen puheenaihe: aviomiehesi, anopin poika, jonka lapsuus ja nuoruus kiinnostaa sinuakin. Millainen poika miehesi oli? Kerro, että olet huomannut hänet käteväksi. Osaa tehdä remonttia, ymmärtää autot, millainen hän oli lapsena.


  • apua... pitääkö niiden kanssa vieläpä puhuakkin? ei saatana.

    • Hyvää tietää loppuelämän pituiselle yhdessäololle. Jatka vain valitsemallasi tiellä.


  • Apua----miniääää olet niiiiitä just niiiiiiiiiiitä joitten kanssa ei
    tartte puhua tulevana anoppina ----------Apuva))

    anoppina huuat sitteeeen apuva pitäääääkö niiiiiiiiiiitten miniöiden
    kanssa vielä puhua------------))

    Kyllä vain joudut vääntämään anoppina ollessaskin jotain puhetta
    esiin kun poikas tuo näytille miniän vaikket haluasikaan.
    Ihan vaan anopit joutuvat sietämään niiiiiiiiiiiitä miniöitään
    vuositolkulla

    Alkuperäiseen aiheeseen.

    Jos et saa keskustelua aikaisesksi niin voithan olla mukana
    anoppisi elämässä muullakin tavoin

    Millaista keskutelua kaipaat sinun ja anoppisi välille?

    Voitko käydä lenkillä anoppisi kanssa luonnosta saa usein hyvän
    verukkeen puheenaiheille .
    Yhteiset ateriat poikivat itsestään jotain sanottavaa.
    Joku tekeminen poistaa mukavasti "hiljaisuuden jännitettä"
    jos sellainen vaivaa välejänne.

    Uskon et riität sellaisenaan vaikket mitään erityistä keksisikään jos vain itse tyydyt tilaanteeseen ?

    Sinulla on miellyttävä tilanne kun olette keskenänne sovussa
    vaikkei niitä puheenjuuria syntyisikään vielä tässä vaiheessa
    vuosien kulussa niitä syntyy lisää.

  • Tilanne voi anopillesikin olla vähän tukala mutta mistä syystä
    kannat huolta ja pelkoa teidän välisestä eroavaisuudesta ?
    Kammota anopin vierailua jo etukäteen ?
    Voisitko ajatella ettei se ole anopillesikaan niin mukava paikka kun
    on tultava yksiin kanssasi ikäeron vuoksi olette vähän eri aikavyöhykkeelläkin
    harrastusten ja ajatusmaailman suhteen.
    Yleensä sitten pikkuväki luontevalla tavalla yhdistää tätä eroa
    jos sen sallitaan tapahtuvan kummankin puolelta.
    No ei kai se anoppi sinua poskeen pistä ta heitä ulos jos
    et osaa puhua jokapäiväisistä asioista
    En itse aikoinaan miniänä ollessa mitään huolta kantanut keskuteluista
    niitä tuli tai sitten oltiin vain hiljakseen samassa kahvipöydässä.

  • Vaikka mummo on niin vanha jos hän ei ole tiukkapipoinen uskova.Hänen kanssa voi puhua mistä vaan Jos laajennat puheen aiheita hänellä on elämän kokemusta Kysele häneltä vaikka hänen omaa nuoruuttaan ja miniänä oloa Kyllä textiä tulee tuutin täydeltä Voitte verrata eri aikoja keskenään sillä naisiahan te molemmat olette Tunnen paljon vanhoja ihmisiä Kyselen heiltä sota ajoista minulle ne aiheet on tosi uusia ja mielenkiintoisia Kunnioitan vanhempia ihmisiä sillä ,niillä on ollut paljon vaikeuksia elämässä Nostan hattua ,että ovat kunnialla selvinneet niistä.Toivotan onnistunutta yhteis elämää teille

  • Itsekkin kolmen miniän anoppina arvostan sitä kaikissa erilaisissa miniöissäni, että he ovat omia itsejään, eikvätkä teeskentele olevansa jotenkin parempia kuin ovat. Ole vain oma mainio itsesi, kyllä se siitä sitten sujuu. Onhan se normaalia, että uusi kohtaaminen miehen äidin kanssa on jo itsessään jännittävä tapahtuma, ja usko pois, että anoppikin jännittää sinua, kaupunkilaistyttöä.
    Luonnollisuus kunniaan ja ei aina tarvitse puhua mitään, voihan se anoppikin keksiä jutun juurta ja kysellä sinusta mitä haluaa tietää.

    Onnea tapaamiseen, toivon että löydätte hyvän ystävyyssuhteen väliltänne, itse ainakin toivon miniöitteni kanssa kestävä ja lämminhenkistä suhdetta loppuelämäkseni.

    • Ole vain oma itsesi-on hyvä neuvo.Minun anoppi on kulttuuriihminen ja minä taas en,anoppini on suurpirteinen siivousten suhteen ja minä taas järjestyksen ihminen.Vaikka olemme monen asian suhteen erinlaisia-arvostamme toisiamme.Anoppi soittaa ja kyselee neuvoja ja mielipiteitä,sisustamisesta,ruoanvalmistuksesta ym.Olen oma itseni,enkä yritä mitään muuta-teeskentely olisi rankkaa.Anoppi ei koskaan puutu elämäämme,enkä minä hänen.


  • relax babies, eikun kossupullo tai viskipullo mukaan plärts

  • Tuokin on ihan hyvä huomio, ettei sitä puhuttavaa koko ajan niin vimmaisesti tarvitse olla. Hiljaakin saa hetken olla.

    Eiköhän tämä tästä...

  • Opettele käsimerkit, jos vaikka mummo on kuuro tai mykkä.

  • Sano että poikasi maksaa meillä kaiken ja siivoaa kotona
    Sinä käyt vieraissa ja elät pojan rahoilla leveösti
    Eiköhän se anoppi keksi jo jutun juurta jos ei mene kahvi väärään kurkkuun

  • Ap kysy siltä miten se haluais KUOLLA ja että mieliyvin autat asiassa. Siitä se keskustelu lähtee rullaamaan.

  • Anopit on perseestä.

  • Kuten teksteistä näkyy. Nykyperheet tuottaa todella huonolla itsetunnolla omistautuvia nuoria naisia. He kasvattavat taas omien näköisiä lapsia. Se "itsensä kehittäminen" kulminoituu jatkuvaan opiskeluun. Kunnolla ei osata mitään. Ennenkaikkea, kaiken perusta on arjen eläminen. Sitä eivät nämä tyttäret osaa...! Hirveetä!

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.