onko kokemuksia tai kertomuksia pienen lapsen kanssa vaeltamisesta? vuoden vanha ei ihan kävele eli reppuun pitäisi lapsi laittaa. Ajatuksena olisi eka päiväretki ja sitten teltan kanssa yö tai kaksi jos päivä menis hyvin. ihan johkin kansallispuistoon jossa olis roskikset vaipoille ja notskipaikat.
vuosikkaan kanssa telttailemaan ja vaeltamaan
meetsäläinen
8458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaiken mitä kannat metsään aknnat sieltä myös pois.
Jos jossain metsä taukopaikoilla on roskikset, niin se on vain laiskojen ja luontoakunnioittamattomien ihmisten takia ja toivottavasti et kuulu niihin. Roskisten tyhjentäminen rasittaa luontoa todella paljon, siksi eettisintä on kantaa ihan itse omin pikkujalkasinsa roskansa poiskin kun ne on sinne saakka saanut raahattuakin.
Eli jos tarkoitus on lähteä tuolla mentaliteetilla retkeilemaan, niin luonnon puolesta pyyntö: älä lähde ollenkaan.
vauvan aknssa retkeilyyn vinkkejä, kun päästiin tuosta saarnaosuudesta:
- Lämmintä vettä koko ajan termospullossa, jokaisella tauolla vaihda vesi uuteen kiehuvaan.
-Puhidstuspyyhket oman huosun kauluksessa ihoa vasten, niin ovat lämpimiä kun joutuu lapsen takapuolta pyyhkimään.
-Varaudu amtkapahoinvointii, rinkassa heiluminen on joillekin lapsille tosi rankkaa. Päiväunet jäävät väliin, tärinsätä tulee paha olo ja ulkoilma väsyttää, joten varaudu erittäin rauhattomiin yöuniin. Älä siis ota kiireaikautualua, lapsi rentotuu tärinästä mahdollisesti vasta aamuyöntunteitna, jolloin aamusta nukkuminen virahtaa jopa puoleen päivään.
-Lapselle leluja mukaan leiriytymistä varten, mutta muista, että muut ovat tulleet nauttimaan luonnonrauhasta, ei siis mitään pilpattavaa tai pärisevää.
-Jos sinulla on pitkä tukka, laita se poninhännälle ja ripusta lapselle jotain turvallista katseltavaa ja räplättävää hiuslenkkiisi kiinni. Kiinni, koska luontoon ei saa pudotella mitään ja hiuksiisis siksi, että kun lapsi tylsistyy, saat viihdytettyä häntä pelkällä pään heiluttamisella, joten onnistuu ilman käsiä kävellessä.
-Kultainen sääntö aina vaellluksella on, että sillä hetkellä korpeaa ja harmittaa (fyysinen kipu= rakot jaloissa, niska tiukoilla kantamisesta, selkä kipeä kovasta yöstä, keli olosuhteet harmittavat, kavereiden eri tahti v*tuttaa, väsymys korpeaa ja nälkä vaivaa...). Varaudu siihen ja koeta hallita hermosi, ettei tule avauduttua lapselle kohtuuttomasti. Muista että retkien ihanuus aukeaa vasta muistellessa jälkeenpäin, kun aika on kullannut muistot. Jos hermostuessasi teet jotain niin radikaalia äksyämistä, että sitä aika ei kykene kultaamaan, niin sitten retkenne on pilalla, eikä sen ihanuus aukene koskaan.
Ja oleellinen unohtui: Trangia kaasupolttimolla on huomattavasti turvallisempi kuin nestepolttimolla. Avotullahan et varmasti meinannutkaan ruokahuoltoa hoitaa kun olet liikkeellä pienen lapsen kanssa...
Kaasupolttimotrangialla voi lämmittää tarpeen tullen telttaakin. On suuri vahinko jos kaatuu teltassa, muttei sentään yhtä suuri kuin jos nestepolttimoinen kaatuu.
Kiitos vinkeistä! Osaan kyllä kantaakin roskat mukanani, mutta kiitos vielä huolestasi luontomatkailuni mentaliteeteista ja eettisyydestä. Ihan kuitenkin ajateltiin perheen kesken käydä toisenlaisessakin metsässä missä asutaan, mainistemistasi riskeistä huolimatta. Ja niitä pelkäämiäsi päriseviä leluja en ajattellutkan ottaa mukaan, korkeintaan jonkun kirjan iltalukemisiksi. Hankin jo mukavaksi toteamani kantorepun, niin ei sitten illalla v*tuta eikä tarvitse itsekkään lapselle tai miehelle päristellä. Tavarat kulkevat ennestään mukavassa rinkassa. Päiväuneet aateltiin miehen kanssa olla mato-ongella, lapsi voisi nukkua riippumatossa. Avotulta emme pelkää, kun en yksin lapsen kanssa retkeile. oppiipa tuo siihenkin pienestä!
Mukavia metsäretkiä sinullekin, toivottavasti ensikerralla sinua ei niin kovasti harmita kaverit rakot ja mu sellainen ikävä.
Se on pääasia, että luontoon lähtevä ihminen osaa kantaa roskansa poiskin! Hyvä alku.
Toinen askel retkenne suunnitteluun, että älä hyvä ihminen lähde kantorepulla, hanki lapsen kantoon rinkka, muuten aivan taatusti hatuttaa jo muutaman tunnin reissun teon jälkeen. Jos te lähdette pienen lapsen kanssa yhdeksi yöksi metsään, niin teillä on toiselle kannettavaksi noin parikymmentä kiloa varusteita ja toiselle se lapsi, joka on kevyempi. Sinä siis kannat lapsen, koska miehet yleensä raahaavat painavammat ja jos repulla meinasit, niin onnea vaan... En tiedä millainen reppu sinulla on, mutta niissä yleensä ihan syystä sanotaan, että ne eivät sovellu retkeily ja urheilu käyttöön.
Ethän sinä hyvä ihminen meinannut avotulen varaan jättää ruokahuoltoanne? Oletko koskaan kuullut vesisateesta, sellaisia joskus suomessa on tai ehkä metsäpalovaroituksista? Sellaisiakin aina välillä tulee voimaan... Onhan retkikeitin jokatapauksessa oltava mukana, joten ruoka kannattaa valmistaa sillä, koska se on turvallisin, mitään järkeä lähteä metsään riskeeraamaan, kun turvallisetkin välineet on mukana... Iltanuotiolla nauttiminen on eriasia, silloinhan lapsikin jo nukkuu.
Mua harvemmin enää metsässä harmittaa, mutta yleensä niitä aloittelevia ryhmäläisiä joita raahaan mukanani harmittaa monet asiat. Itse osaa jo rakkoihin ja muuhun fyysiseen kipuun suhtautua ja tietää, että niitä tulee ja ne kuuluu asiaan, eikä ne maailmaa lopeta, suotta niistä siis harmia repimään. Mutta ihmeesti joku kaupungissa paljon katuja tallonut nuori aloitteleva retkeilijätoivo on yleensä eri mieltä, vaikka jo lähtiessä kertoo, että kipu se kuuluu normaaliin kuvioon kun ihminen kantaa parikymmentä kiloa ylimääräistä massaa omilla nivelillään epätasaisessa maastossa...
Mielenkiinnosta kysymys: mistä riskeistä mainitsin edellisessä viestissäni?
Kantoreppu siis ei ole sama kuin rintareppu. Kantoreppu on esimerkiksi tällainen peli: http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/manduca/
Kannattaisi selvittää faktat ennenkuin alkaa vaahtoamaan...
Hyvällä kantorepulla lasta kantaa paljon mukavammin kuin kantorinkalla. Kantorinkkojen valmistajat ovat kyllä joo rinkanvalmistuksen ammattilaisia, mutta kantoreppuvalmistajat ovat LAPSENKANTAMISEN ammattilaisia, ja kantoreppu kyllä on ylivoimaisesti mukavampi lapsen kuljettamiseen myös retkiolosuhteissa!
Lapsen kantaminen kantoliinalla ja hyvällä sidonnalla tai kunnollisella kantorepulla ei tosiaan ole raskasta. Itse olen kantanut lapset aina ja kaikkialle koko sen ajan minkä toiset ovat käyttäneet rattaita... Vuodenikäinen menee reppuselässä kunnon välineellä kyllä oikein mukavasti tuntikausia. Meillä lapset ovat tuolla tapaa kannettuna olleet mukana mm. Itävallan Alpeilla vaeltamassa.
Ihmeellisen vihamielinen asenne?! Kyllä minä tiedän monia jotka ovat jatkaneet onnistuneesti vaellusharrastustaan myös lapsen syntymän jälkeen. Tottakai reissut muuttuvat: matkat lyhenevät ja mennään helpompiin maastoihin jne, mutta kyllä lasten kanssa retkeillä voi.
Juu mullakin on tuollainen Mandukan reppu, sehän on se missä on jonkinlainen toukan kuva, ruskea on meillä, oli myös punaisia?
Hankkiessa jo painotettiin, että ei sovellu retkeilyyn tai urheiluun, myös käyttöohejissa näin kerrottiin. Olen joillakin päivän vaelluksilla kuitenkin käyttänyt, tietenkin omalla riskilläni, mutta täytyypä sanoa, että ei ole tunturille kapuaminen koskaan vielä niin vaikeaa ollut, vaikka lapsi ei painanut silloin kun seitsemisen kiloa... Puhumattakaan siitä,e ttäm piti niin kauhean varovainen olla, kun lapselle ei ole minkäänlaista suojaa, jos katuisin, oman kokemani niska-selkä epämukavuuden lisäksi (yulöspäin mennessähän on oleellsita saada kantamuksen painopistettä muutettua kauemmaksi itsestä)... Kokemuksella kyseisestä repusta ja valmistajan ohjeiden pohjalta siis eipä voisi suositella... Mutta joidenkin pitää ehkä itse kokea.
Minkäkin olen jatkanut vaellusharrastustani onnistuneesti lapsen syntymän jälkeen. Minulla retket eivä ole kovinkaan paljon muuttuneet, paitsi että ennen vapaa-ajallani retkeilin mielellään itsekseen ja saatoin luottaa mm. siihen, että vaikka laavu tai taukopaikka on lähellä tietä (kymmenen kilometrin säteellä), niin siellä saattaa olla polttopuita. Monet eväät jääneet siis syömättä tai syöty kylminä, kun puitahan näillä paikoilla ei yleensä ole, muta se ei ole harmittanut. Siinä siis muutos, että lapsen kanssa täytyy saada se ruoka lämpimäksi ja siksi se trangia on pakko raahata mukana, vaikkei yhtään huvittaisi, mutta mielumin olen trangian raahannut kuin polttopuut.
Vihamielinen asenne on varmasti ihan omaa tulkintaasi, voisit miettiä miksi tulkitset niin... Ehkä neuvojen ja niksien saaminen on liian rankkaa, koska kuvittelit tietäväsi asiat ennestään, jostain syystä vain halusit kysyä...
Onpa ollut tosiaan kurjia reissuja tuolla neuvojalla! On meilläkin pitkillä vaellusreissuilla joskus ollut väsy, nälkä tai kylmä, mutta eipä sinne viitsisi lähteä jos se pelkkää kärsimystä olisi :) Pitää osata mitoittaa päivämatkat, ruuat, seura ja varusteet niin että hommasta voi nauttia jo ihan kulkiessaankin.
Ja kantorinkkaa ei varmaan lapselle kannata hankkia jos se noin huono peli on! Meilläkin on kannettu ergonomisella kantorepulla, ja siinä lapsi kyllä viihtyy ja nukkuu päiväunensa kun tarvitsee ihan siinä kulkiessa, eikä reppukyyti mitään yöunia sotke!
Hyviä reissuja!
Tiedät varmasti itse, että kunika pitkälle/ pitkäkestoiselle reissulle voitte lähteä. Tunnet itse lapsesi parhaiten. Joku voi olla niin rauhaton esim. liikkumaan juuri oppiessaan, että ei viihdy hetkeäkään kantorepussa :) Meillä on tyttö 10kk ja tänä kesänä aiottiin lähteä 2 päivää ja yksi yö-reissuu, mutta nyt on tyttö niin levoton liikkumaan kun opettelee eikä lisäksi suostu missään muualla kuin omassa sängyssä nukkumaan (ei vaunuissa, autossa, vieraassa sängyssä) että taitaa jäädä väliin..