vaikka et ole tässä. Hehkun melkein koko auringon voimalla ja miksi? Kun olet olemassa. Millaista se olisikaan jos saisin sinua oikeasti rakastaa, enkä etäältä.
Olen onnellinen
Linnunradan laidalla
9300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnellinen olen minäkin, kun tiedän, että ihminen, jota rakastan. Hän on olemassa. Elämällä on tarkoitus. Kiitos ihmiseni.
Sanojen valta on ihmeellinen asia. Niillä voi sekä sortaa että rakentaa kokonaisia valtakuntia, synnyttää maailmankaikkeuksia sekä kaapata kaiken valon mustiin aukkoihin. Miten vähän olenkaan maailmasta tiennyt ja miten vähän yhä tiedänkään.
Minäkin yritän parhaani mukaan, mutta kun on kärsinyt läpi elämän niin haluaisi jo jotain käsinkosketeltavaakin.
Minäkin olen onnellinen pelkästä tiedosta, että hän on olemassa. Pystyn elämään paremmin hetkessä ja nauttimaan asioista. On jotenkin turvallinen olo.
Minäkin havahduin onneeni reilu viikko sitten. Olin ollut kovin itsekäs ajatellessani, että hänen rakkautensa kohde oli väärä, kun se en ollutkaan minä. Kuten ap. tiedän nyt, että minulle riittää se, että hän on olemassa - ja mikä parasta - onnellinen. Minä osaan asennoitua elämän pieniin positiivisiin asioihin paljon antaumuksellisemmin, kun havahduin katsomaan asiaa eri tavalla, hänen näkökulmastaan. Hyvää kesää kaikille, ja uusia mielenkiintoisia ihmisiä tiellenne! (tapasin itsekin uuden herrahenkilön jussina, ja hän halusi sitten jstk syystä halata tapaamisen lopuksi - minäkin teen vielä johonkin mieheen sellaisen vaikutuksen, vaikka harmaahiuksinen olenkin, ajatelkaas sitä)
Olen aivan varma siitä. Kun olet tuollainen, jollaisena sua on oppinut palstojen kautta tuntemaan, vaikutuksen tekeminen ei liene kovinkaan vaikeaa :-).
Onnea sinulle elämääsi.
Erehdyt varmaankin nikistä. En ole kirjoittanut juuri mitään tännekään. Kiitos kuitenkin sen toisen puolesta.
Sanoilla on valtava voima ja ihmiset voivat tuntea toisiinsa todella vahvan yhteyden vaikka eivät olisi fyysisesti läsnä, näin uskon. Haluaisin silti joskus tuntea myös ihan kongreettisen lähelläolon erään ihmisen kanssa. Luulen että se olisi välillä huikeaa, välillä seesteistä hyvänolon tunnetta, onnea, läheisyyttä ilman sanoja. Varmasti aluksi pelottaisi päästää ihminen joka on tehnyt niin suuren vaikutuksen lähelle. Mutta toisaalta siinä oppisi rohkeutta.
Samat on aatteet, mutta voin vain toivoa sellaista onnea, ehkä myös odottaa, mutta silti en välttämättä saavuttaa. C'est la vie.