Ateismi ja ihmisen ylivertaisuus

Vastaanpa omasta puolestani. En todellakaan pidä ihmistä ylivertaisena, en suurimpana enkä hienoinpana, enkä usko jumalien olemassaoloon. Olemme elukoita maapallolla siinä missä tuo äsken ohitseni surrannut kärpänenkin.

No miten tuonkin nyt ottaa. Ei ole ainakaan mitään syytä elää jonkin asian toivossa jos jostain asiasta ei ole yksinkertaisesti mitään havaintoja. Tottakai voimme teorioida mahdollisen olennon olemassaolosta sekä alkusynnystä ja muusta mutta tuskin kukaan alkaa sen pohjalle elämää rakentamaan.

Eikös se nyt ole melko selkeästi havaittavissa että uskonnot menestyvät vähän sen mukaan miten samaistuttava uskonto on, eli enemmän ihmisläheisempi tai jollain tavalla koukuttavampi. Jos mitään ei tarjota kuoleman jälkeen niin eipä tuota kannata kovin paljoa lähetyssaarnata. Vai näetkö munkkien levittelevän lentolehtisiä? Uskonnossa pätee samat lait kuin elämässäkin.

Esimerkiksi sähkömagneettisuus oli täysin vieras käsite 1500 luvulla, mutta eipä silloin kukaan arvuutellut sen olemassaoloa ja ottanut sitä huomioon laskuissa, ennen kuin todisteet tuotiin julki. Ihminen arvuuttelee Jumalan olemassaoloa vaikka mitään todistetta hänestä ei tähän päivään asti ole saatu. Miksi näin siis? Koska olemme kiinnostuneita oman elämämme jatkosta ja Jumalan olemassaolo toisi paljon lohtua tuonpuoleisen olemassaololle.

JA, Raamattu ei edelleenkään ole todiste Jumalasta vaan siitä että sen kirjoitti ihminen. Mistä ihminen sai inspiraation kirjoittaa on sitten täysin eri asia. Ja miksi Jumala kehottaisi kirjoittamaan opinkappaleita jotka myöhemmin validoitaisiin pois raamatusta?

"Taustana seuraavalle vuodatukselle mainittakoon, että olen tapakristillisen kasvatuksen saanut agnostikko - en ole uskossa, mutta myöskään näe mitään syytä kieltää minkään jumalaolennon olemassaoloa. En siis ole uskova, mutta vielä vähemmän ateisti."
- - En nyt ihan seuraa ajatuksenkulkuasi, mutta ehkä voisin kertoa sinulle vähän termejä:
- Agnostismi - Gnostismi -akseli käsittelee tietoa ja tietämistä. Agnostikko voi sanoa, että tieto jumaluuksista on mahdotonta tai ettei hänellä ole tietoa puoleen eikä toiseen.
- Ateismi - Teismi -akseli käsittelee uskomista. Ateisti ei usko jumaluuksiin, teisti uskoo vähintään yhteen jumaluuteen.

Mainitsit olevasi agnostikko, eli mielestäsi jumaluudesta ei voi saada mitään tietoa tai sinulla ei ole mitään tietoa jumaluuksista? Minä olen agnostinen ateisti: En usko jumaliin eikä minulla ole mitään tietoa jumaluuksista. Mainitsemasi jumalankieltäjä edustaa gnostista ateismia, eli ei uskota jumaliin, koska tiedetään jumalien olevan olemattomia.

Eli tässä pieni 'sanakirja' minua varten :)

"Ateistit kirjoittelevat ahkerasti tälläkin palstalla, että todistustaakka Jumalan olemassaolosta on heillä, jotka häneen uskovat."
- - Tuo ei ole pelkästään ateistien keksintö, vaan elämässä hyvin usein käytetty periaate. Väitteen todistustaakka on väitteen tekijällä. Syytön, kunnes toisin osoitetaan; olematon kunnes toisin osoitetaan. Jos teisti väittää jumaluuden olevan olemassa ja minä en usko teistin väitettä, niin todistustaakka on teistillä.

"Mielestäni tuosta ajattelusta seuraa, että ateistit pitävät ihmistä maailmankaikkeuden hienoimpana luomuksena."
- - Nähtävästi kyseisestä ajattelusta ei seuraa tuota, koska ateistina en pidä ihmistä maailmankaikkeuden hienoimpana luomuksena. Minun mielestäni sellaista asiaa ei ole. Ok, ekstremofiilit [1] ovat aika makeita, mutta tuskin ne ovat maailmankaikkeuden hienoimpia luomuksia.

"Jos se, että ihmisellä ei ole aukottomia todisteita jonkin olemassaolosta, ja että sama olemassaolo ei käy ihmisen järkeen, on riittävä syy olla vakuuttunut siitä, että tuo jokin ei ole olemassa, siitä mielestäni seuraa, että ihminen olettaa voivansa selittää järjellä kaiken kohtaamansa. Ja siitä puolestaan seuraa, että ihminen on hienointa, mitä on olemassa, tai vähintään samalla viivalla minkä tahansa muun kanssa."
- - En edes kännipäissäni allekirjoittaisi tuota. Ihmisen intuitio on hyvin rajallinen eikä ihminen pysty intuitiivisesti käsittämään ääri-ilmiöitä, kuten kvanttimaailman tai suhteellisuusteorian ilmiöitä.

"Edelleen, jos maailmankaikkeudessa voi olla olemassa jotain, mitä ihminen ei ymmärrä tai ei voi ymmärtää, niin miksi Jumalaa tai muuta jumalaolentoa ihmisen ymmärryksen yli menevine tarkoitusperineen ei voisi olla olemassa?"
- - Kyse ei ole siitä etteikö voisi olla olemassa, vaan onko olemassa.

[1] http://fi.wikipedia.org/wiki/Ekstremofiili

Terveisiä yhdeltä ateistilta.

Mielestäni ihminen ei ole ylivertainen olio, pikemminkin keskinkertainen.

Ei ole kuitenkaan syytä pukeutua säkkiin ja tuhkaan. Tässä maailmankaikkeudessa kukaan ei ole toistaan parempi eikä huonompi. Eiköhän olla ihan samanarvoisia kaikki. (Paitsi nuo ekstremofiilit. Täytyy tunnustaa, että tunnen hienoista ihailua moisen sitkeyden ja ääriolojen kestävyyden edessä.)

En myöskään voi sanoa tietäväni, että jumalia ei ole olemassa. En vain usko niitä olevan lähinnä siksi ettei niistä ole minkäänlaista luotettavaa havaintoa. En voi myöskään varmuudella sanoa, ettei joulupukkia, keijuja, maahisia, spagettihirviötä, enttejä tai muita mielikuvitushahmoja ole, ihan samasta syystä.

Jotenkin tuntuu siltä, että sinulla on vahva ennakkonäkemys ateisteista etkä ole ehtinyt tai halunnut tutustua asiaan puolueettomasti. Ehkä universumin vanhetessa saat asiasta parempaa tietoa ja maaimankuvasi kirkastuu entisestään.

Muuten hyvä kirjoitelma. Mutta:

"Mielestäni tuosta ajattelusta seuraa, että ateistit pitävät ihmistä maailmankaikkeuden hienoimpana luomuksena. Jos se, että ihmisellä ei ole aukottomia todisteita jonkin olemassaolosta, ja että sama olemassaolo ei käy ihmisen järkeen, on riittävä syy olla vakuuttunut siitä, että tuo jokin ei ole olemassa, siitä mielestäni seuraa, että ihminen olettaa voivansa selittää järjellä kaiken kohtaamansa. Ja siitä puolestaan seuraa, että ihminen on hienointa, mitä on olemassa, tai vähintään samalla viivalla minkä tahansa muun kanssa."

Sinulla siis on jo valmis käsitys ateistien mielipiteistä ja ajatuksista jotka eivät edes päde ateisteihin.
Ihminen ei ole luomuksena - edes hieno. Meillä on huonompi näkö kuin meritursaalla ja sarvipöllöllä. Ja toisekseen me olemme kehittyneitä. Emme varsinaisesti "luomuksi" Vaikkakin evoluution kehitys ei ole sattumaa. Evoluution alku voi kyllä sitä olla. Mutta luonnonvalinta ei.

Ja olemassaolevat tieteelliset todisteet ovat vain osia kokonaisuuksista. esimerkisksi dinosauruksen luuranko ei tarkoita minkä värinen jokin dino on ollut. Mutta luiden perusteilla me voimme määrittää iän, koon ja lajin.

Ja toki ateismi pohjaa materialismiin ja tieteeseen. Toisinsanoen olen vastussaa omista tekemisistäni itselleni ja ympärillä oleville ihmisille. Ja kun teen jotain palveluksia heille, se voi tarkoittaa että hekin tekevät joskus puolestaan minulle. - Tämä käyttäytyminen palevelee siis minun etuani. Kuten kaikki toimeni.

"Oletetaan siis, että maailmankaikkeudessa on kehittyneempiä elämänmuotoja kuin ihminen. Millä perusteella silloin pitäisi olettaa, että kaikki noiden kehittyneempien elämänmuotojen aikaansaannokset ja tarkoitusperät olisivat ihmisen ymmärrettävissä nyt tai koskaan?"

Miltä pohjalta tälläistä tulisi edes olettaa.. Onko tällaisita olemassa ennakkotapauksia joille löytyy hyvät todisteet?

"Edelleen, jos maailmankaikkeudessa voi olla olemassa jotain, mitä ihminen ei ymmärrä tai ei voi ymmärtää, niin miksi Jumalaa tai muuta jumalaolentoa ihmisen ymmärryksen yli menevine tarkoitusperineen ei voisi olla olemassa?"

Ihan hyvin voi olla. Ei ateismi kiellä jumalaa olemasta. Se ei vain usko tai on epäuskossa niin kauan kuin tarpeeksi hyviä toditeita ei asiasta ole näytetty.

Oma näkemyksi kumpuaa jumalan olemassaolon ristiriitaisuudesta. Eli siitä jos jumala on kaikkivaltainen niin miksi meillä on sitten niin paljon tähän jumalaan uskovien aikaansaannoksena niin paljon ongelmia.

ateistiko?
27.6.2011 18:46
>>>Mielestäni tuosta ajattelusta seuraa...

"Taustana seuraavalle vuodatukselle mainittakoon, että olen tapakristillisen kasvatuksen saanut agnostikko"
Kuin myös, mutta itse olen tuon lisäksi ateisti.

"en ole uskossa, mutta myöskään näe mitään syytä kieltää minkään jumalaolennon olemassaoloa."
Ei sitä voi kieltääkkään ennen kuin se on todistettu. Perättömien todisteiden kumoaminen ei muuten ole myöskään sama kuin itse asian kieltäminen.

"En siis ole uskova, mutta vielä vähemmän ateisti."
Eli oletko siis sellainen ihminen joka yhtenä päivänä uskoo jumalaan ja toisena ei, vaiko sellainen joka ei tiedä mihin uskoo? Jos olisit sellainen joka ei piittaa hevonkukkua koko asiasta, niin tuskin olisit tällä palstalla.

"Ateistit kirjoittelevat ahkerasti tälläkin palstalla, että todistustaakka Jumalan olemassaolosta on heillä, jotka häneen uskovat."
Totta, se joka väittää että jotain on olemassa omaa "todistustaakan".

" Väitetään, että sellaista ei tarvitse todistaa, jota ei ole olemassa"
Oikeammin sanottuna olematonta ei voi todistaa olemattomaksi. Jos et usko, niin koetappas todistaa, etten minä ole kuparinsininen tappajamuurahainen kuudennesta ulottuvuudesta.

"ja että Jumalan tai minkä tahansa jumalaolennon olemassaoloon ei olisi mitään järkeviä syitä, perusteita tai tarpeita."
On virhe tehdä hypoteeseja tapahtumien luonteesta ennen kuin on kerännyt asiaan liittyvät faktat, koska silloin muuntaa faktat hypoteesiinsa sopiviksi, eikä päinvastoin. Miten osoitat että jokin tapahtuma tarvitsee tapahtuakseen jumalan, eikä voi tapahtua mistään muusta syystä?

"Mielestäni tuosta ajattelusta seuraa, että ateistit pitävät ihmistä maailmankaikkeuden hienoimpana luomuksena."
Eikös tuo ole nimenomaan uskovaisten olettamus, että ihminen muka olisi "jumalan omakuva" jolle kaikki muut elävät olennot on luotu palvelijaksi ja silleen?
Itse en todellakaan ajattele noin. Ihminen on sinällään ihan mielenkiintoinen otus siinä kuin muutkin eläimet, muttei mitenkään erityisen merkittävästi parempi, "hienompi", tai universaalisesti tärkeämpi kuin mikään muukaan luontokappale.

"Jos se, että ihmisellä ei ole aukottomia todisteita jonkin olemassaolosta, ja että sama olemassaolo ei käy ihmisen järkeen, on riittävä syy olla vakuuttunut siitä, että tuo jokin ei ole olemassa siitä mielestäni seuraa, että ihminen olettaa voivansa selittää järjellä kaiken kohtaamansa."
Täh? Kyllä on olemassa paljonkin asioita joihin ihmisen käsityskyky ei riitä, mutta koska käsityskykymme ei riitä niiden selvittämiseen ei ole mitään järkeä alkaa tekemään tietämättömyydelle pohjaavia oletuksia niiden luonteesta, koska hakuammunnalla arvaileminen ei vie meitä yhtään lähemmäksi totuutta. Esimerkiksi nuo jumalat ovat juuri tuollaisen sattumanvaraisen arvailun tuloksia; antiikin ihmiset arvailivat että luonnonvoimien takana olisi ihmisen kaltaisia jumalotuksia, jotka ohjailisivat luontoa, koska he eivät ymmärtäneet mitään siitä miten luonto oikeasti toimii.

"Ja siitä puolestaan seuraa, että ihminen on hienointa, mitä on olemassa, tai vähintään samalla viivalla minkä tahansa muun kanssa."
Virkkeen alkuun en usko, mutta loppuosa on mielestäni ihan mahdollinen, vaikken tiedäkään kuka sen "samalla viivalla olemisen" kriteerit voisi oikein määritellä.

"Minun on vaikea uskoa, että ihminen olisi suurinta ja hienointa tässä valtavassa maailmankaikkeudessa, josta ihminen tuntee toistaiseksi vain olemattoman kokoisen osan."
Olen täsmälleen samaa mieltä.

"Pidän ajatusta siitä, että ihminen todella sattuisi olemaan hienointa ja kehittyneintä koko maailmassa, yhtä epäloogisena kuin ajatusta jumalaolentojen olemassaolosta."
Yhdyn tähänkin mielipiteeseesi sata prosenttisesti.

"Oletetaan siis, että maailmankaikkeudessa on kehittyneempiä elämänmuotoja kuin ihminen. Millä perusteella silloin pitäisi olettaa, että kaikki noiden kehittyneempien elämänmuotojen aikaansaannokset ja tarkoitusperät olisivat ihmisen ymmärrettävissä nyt tai koskaan?"
Ei kai millään, ja juuri siksi noita olentoja ei olisi mielestäni mitään järkeä palvoa, tai muutenkaan muodostaa niistä hirveästi mitään mielipiteitä tai oletuksia, elleivät ne vaikuta meidän elämäämme jotenkin merkittävästi.

"Edelleen, jos maailmankaikkeudessa voi olla olemassa jotain, mitä ihminen ei ymmärrä tai ei voi ymmärtää, niin miksi Jumalaa tai muuta jumalaolentoa ihmisen ymmärryksen yli menevine tarkoitusperineen ei voisi olla olemassa?"
Sellainen voi olla olemassa, mutta ennen kuin sellaisesta on havaittavia todisteita on turha mennä tekemään minkäänlaisia oletuksia sen olemassaolosta, tai luonteesta.

Ajattelen, että olen ateisti, koska minulta puuttuu jumalusko. Kuitenkin pidän ihmisen aisteja hyvin rajallisina, apuvälineistä huolimatta. Lisäksi olemme sidottu kokoomme ja ajallisuuteemme. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että mitä vaan voi olla olemassa, ilman että meillä on hajuakaan.
Se ei silti voi tarkoittaa, että me voimme keksiä uskomusjärjestelmiä ja väittää niitä todeksi omista tarpeistamme lähtöisin.

Sinulla on hyvin yleinen väärinymmärrys sanan ateismi merkityksestä. Jos vastaat kysymykseen -uskotko yhteenkään teistiseen jumalaan?- ei, niin olet ateisti. Ateismi ei ole jumalien kieltämistä, uskontojen vihaamista tai uskoa/tietoa ettei jumalia ole. Ateisti voi uskoa ettei jumalia ole tai että on perusteltua uskoa ettei jumalia ole, mutta sitä kutsutaan vahvaksi ateismiksi.

"Ateistit kirjoittelevat ahkerasti tälläkin palstalla, että todistustaakka Jumalan olemassaolosta on heillä, jotka häneen uskovat. "

Ei vaan todistustaakka on sillä, joka väittää jotain. Olemattomaksi ei voi todistaa, joten on loogista että oletetaan kaikki olemattomaksi kunnes toisin todistetaan.

"Mielestäni tuosta ajattelusta seuraa, että ateistit pitävät ihmistä maailmankaikkeuden hienoimpana luomuksena."

Miten niin? Minä en pidä ihmistä luomuksena lainkaan.

"Jos se, että ihmisellä ei ole aukottomia todisteita jonkin olemassaolosta, ja että sama olemassaolo ei käy ihmisen järkeen, on riittävä syy olla vakuuttunut siitä, että tuo jokin ei ole olemassa, siitä mielestäni seuraa, että ihminen olettaa voivansa selittää järjellä kaiken kohtaamansa. Ja siitä puolestaan seuraa, että ihminen on hienointa, mitä on olemassa, tai vähintään samalla viivalla minkä tahansa muun kanssa."

Logiikkasi jää edelleen hämärän peittoon...
Jos jostain väitteestä ei ole mitään näyttöä tai loogista syytä, niin minä hylkään sen väitteen. Jos todisteita ilmenee, niin sen jälkeen hyväksyn väitteen.
Joissakin tapauksissa jonkin asian olemassaolo on, kaikki todisteet huomioon ottaen, niin epätodennäköinen että voin olla vakuuttunut sen olemassaolemattomuudesta. Siinäkin tapauksessa muutan mieleni jos olemassaolo käy myöhemmin todennäköiseksi uusien todisteiden valossa.

"Minun on vaikea uskoa, että ihminen olisi suurinta ja hienointa tässä valtavassa maailmankaikkeudessa, josta ihminen tuntee toistaiseksi vain olemattoman kokoisen osan. Pidän ajatusta siitä, että ihminen todella sattuisi olemaan hienointa ja kehittyneintä koko maailmassa, yhtä epäloogisena kuin ajatusta jumalaolentojen olemassaolosta."

Eli et omaa uskoa jumaliin? Olet ateisti, onneksi olkoon!

Minä en pidä ihmistä minään suhteessa universumiin. Millä logiikalla olisimme edes kehittynein? Kaikki elämä on ihan yhtä kehittynyttä. Evoluutiolla ei ole päämääränä mahdollisimman älykäs olento. Minusta tuntuu että ajattelet koko asiaa ihan liian antroposentrisesti.

"Edelleen, jos maailmankaikkeudessa voi olla olemassa jotain, mitä ihminen ei ymmärrä tai ei voi ymmärtää, niin miksi Jumalaa tai muuta jumalaolentoa ihmisen ymmärryksen yli menevine tarkoitusperineen ei voisi olla olemassa?"

Kuka on sanonut ettei voisi olla olemassa? Minä pidän sitä erittäin epätodennäköisenä. Varsinkin ihmisten keksimien jumaluuksien olemassaoloa.
Jumaluus on kuitenkin hyvin epämääräinen määritelmä.
Kyse on enemmänkin siitä mihin on syytä uskoa ja mihin ei.

Jos ihminen ei usko jumalaan on hän ateisti.
Jos ihminen uskoo jumalaan hän on uskova.

ei ole kolmatta kuten aloittaja väitää, jos ei ota kantaa mutta ei usko on kuitenkin ateisti.

Ateistin vastaus Osa1

Sinä joko uskot jonkinlaisen jumaluuden olemassaoloon taikka vaihtoehtoisesti sinulta puuttuu tällainen uskomus jumalien olemassaoloon, mikä tekee sinusta automaattisesti ateistin. Se päätätkö sinä kutsua itseäsi ateistiksi on kokonaan sinun oma asiasi mutta ateismi ei vaadi positiivisen väittämän tekemistä siitä ettei jumalia voi olla olemassa.

Kenelläkään ei myöskään ole koskaan eikä milloinkaan minkäänlaista velvollisuutta perustella miksi uskoo mitä sitten ikinä sattuukin uskomaan. Todistustaakka muodostuu silloin kun esittää väittämän jostakin asiasta sekä esittää että jonkun toisen tulisi olla yhtä mieltä esittämästään ajatuksesta.
Toisin sanoen uskomus johonkin ei velvoita todistamaan uskomusta todeksi, vaan silloin kun pyrkii vakuuttamaan jonkun toisen siitä että oma väittämä on tosi, tämä väittämä on kyettävä todistamaan.
Samoin mikäli tämän uskomuksen mukaisesti toimii muita henkilöitä kohtaan, on kyettävä osoittamaan että uskomus on tosi ja että toimet joita tämän uskomuksen varjolla suorittaa voidaan oikeuttaa ja perustella.
Mikä tarkoittaa sitä että mikäli jokin uskonto osoittautuisi todelliseksi kuvaukseksi jotakin jumaluudesta, olisi edelleen kyettävä oikeuttamaan ja perustelemaan miksi kyseistä uskontoa tulisi noudattaa.

Aukottomia todisteita ei ole yhtään mistään, sillä jo pelkästään meidän kykymme hahmottaa mikä on todelinen todellisuus on voidaan kyseenalaistaa.
Niinpä standardina sille mitä voidaan pitää todellisena ei toimi absoluuttinen tieto, vaan osoitus siitä että jokin on kaikkein todennäköisimmin tosi.
Samalla lailla syy minkä takia tämän standardin alittavia asioita ei ole mitään syytä pitää todellisena on se ettei ole mahdollista erottaa jotakin jota ei ole olemassa, jostakin jonka olemassaoloa ei ole todistettu.
Näistä jokin jota ei ole olemassa pysyy rodistamattomana koska siitä ei voida koskaan saavuttaa minkäänlaista tietämystä ja jokin josta ei ole tietämystä mutta on olemassa on jotakin josta kyetään saavuttamaan jonkinlainen ymmärrys, mutta tätä ymmärrystä ei juuri kyseisellä hetkellä ole.
Tämä siksi että mikäli jokin vaikuttaa todellisuuteen jonka me koemme havaittavalla tavalla, voidaan tämän jonkin todellisuus todentaa vaikka me emme kykenisi suoraan havaitsemaan mikä tämä jokin on.
Se miksi näin toimitaan ei siis johdu siitä että ihminen olisi täydellinen vaan siitä että tunnistetaan ihmisen olevan rajallinen.

Se mitä sinä satut uskomaan on kokonaan sinun oma asiasi, mutta mitä sitten jos ihminen onkin koko universumin lahjakkain ja kykenevin olento??
Tämä ei suinkaan tarkoittaisi sitä että näin tulisi aina olemaan, olisi aina ollut taikka että me emme ihmisinä kykenisi kehittymään.
Tämä tarkoittaisi ainoastaan sitä että todellisuus on millainen se on, eikä todellisuus kysy kenenkään mielipidettä taikka toteuta kenekään toivetta. Todellisuus yksinkertaisesti vain on mitä se on.
Ja mikäli minä esittäisin väittämän siitä että ihminen on koko universumin lahjakkain ja kykenevin olento, ei tämä olisi loogisesti läheskään yhtä mieletön kuin esitys jonkin jumaluuden olemassaolosta.
Viimeisin siitä syystä että minä kykenen osoittamaan ihmiseen ja ihmisten saavutuksiin, kun puolestaan uskonnoissa voidaan ainoastaan osoittaa siihen mitä ihmiset ovat saaneet aikaiseksi jumalansa nimissä; tämä ilman osoitusta että mitään jumalaa olisi olemassa.

Kirjoitin aloitukseni lähinnä peilatakseni omia ajatuksiani ateistien kantoihin, joita olenkin saanut. Kiitos niistä. Olen pahoillani, jos kuulostin siltä, kuin olisin päättänyt kantani jo etukäteen.

Osa omista ajatuksistani kumpuaa siitä, kuinka esimerkiksi vapaa-ajattelijat kampanjoivat kaikkea järjestäytynyttä uskontoa vastaan, kun itse näen ateistisen kampanjoinnin aivan samalla tavalla uskonnollisluontoisena mantrana kuin minkä tahansa varsinaisen uskonnon julistamisen.

Jotkut vastasivat, että jos ei ole uskossa, niin on ateisti. Siitä olen eri mieltä. Jos minulta kysytään, uskonko jumalaolentojen (yhden tai useamman) olemassaoloon, vastaus on ei. Mutta silti, jos minulta kysytään, uskonko, että jumalaolentoja ei ole olemassa, vastaus on edelleen ei. Uskon, että asiasta ei voida saada varmaa tietoa (agnostisismi), mutta en mielestäni ole ateisti, koska en todisteiden puuttuessa oleta, että jumalaolentoja ei ole, vaan jätän kysymyksen kokonaan auki.

Moni tarttui tähän: "Pidän ajatusta siitä, että ihminen todella sattuisi olemaan hienointa ja kehittyneintä koko maailmassa, yhtä epäloogisena kuin ajatusta jumalaolentojen olemassaolosta."

Tuo oli tarkoitettu sanomaan, että koska en usko ihmisen olevan kehittyneintä maailmassa, vaan pidän todennäköisenä, että on olemassa jotain ihmistä kehittyneempää, on täysin loogista, että olisi olemassa myös jotain, mitä ihmiset voisivat pitää jumalaolentona. Ja siksi en voi sanoa, että uskoisin, että jumalaolentoja ei ole olemassa.

Mielestäni tiedon puute sellaisesta, jota ei ole ehkä tarkoituskaan voida ymmärtää tai tutkia, ei ole riittävä syy uskoa sellaisen olemattomuuteen. Ehkäpä juuri siinä on se olennainen ero, jonka näen (agnostisen) ateismin ja agnostisimin välillä.

Mutta taitaa mennä inttämiseksi, jos jatkaa tästä aiheesta :)

Lähinnä kyse on asenne-erosta (asennoituminen uusiin asioihin ja tuntemattomaan), joka voi vaikuttaa ajatteluun alitajunnan kautta, tai sitten voi olla vaikuttamatta.

Itse pidän tuota olennaisena erona, mutta ymmärrän, jos sitä on vaikea nähdä sellaisena.

Minä kyllä uskon ymmärtäväni, mistä teistit puhuvat. Itse olen mieltänyt sen sellaiseksi uskon varaan heittäytymiseksi, eli että uskotaan tunteen olevan oikea, vaikka sitä ei voida selittää järjellä.

Henkilökohtaisesti koen, että voisin halutessani itsekin samalla tavalla "heittäytyä" uskoon, mutta omalla kohdallani ongelmaksi tulevat itse-suggestio-epäilykset. En luota siihen, että mieleni pysyisi kurissa, vaan pelkään, että niin sanotusti hurahtaisin liikaa ja päätyisin niin tiukaksi uskovaksi, että lähimmäisenrakkaus ja muut uskon hienot asiat unohtuisivat tyystin dogmaattisuuden viedessä voiton. Ja silloin mentäisiin oman näkemykseni mukaan ojasta allikkoon.

Ylivertainen on Anglosaksinen heteromies. Hän määrittelee todellisen eli oikean ihmis-mallin ja sen miten saa uskoa ja mitä uskoa.