Oletko tunnustanut ihastuksesi esim. työkaverille, esimiehelle tai muulle henkilölle jonka kanssa joudut jatkuvasti tekemisiin? Oletko miettinyt kauan tunnustamistasi ja mikä lopulta sai sinut siihen? Miten kävi, tuliko mokattua vai voititko? Miten ihastuksesi kohde suhtautui? Miten välinne ovat sujuneet tilanteen jälkeen?
Oletko tunnustanut ihastuksesi?
Sindi
132676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja eipä vastannu mitään joten ei olisi kannattanu. Ihan hölmön itsestäni tein, kun en saanut vasta kaikua.
sillä jos tunne on yksipuolinen, voi olla mahdotonta jatkaa työtä yhdessä. Toisaalta, jos luulet saavasi vastakaikua, miksei.
Miksi haluat kertoa ihastuksestasi? Toivotko suhdetta vai haluatko tehdä valloituksen? Motiivisi ennenkaikkea on tärkeä.
Valmistaudu henkisesti myös negatiiviseen vastaanottoon. Jos joku on sinulle ystävällinen, se ei välttämättä tarkoita minkäänasteista kiinnostusta.
Itse olen joutunut torjumaan erään henkilön, jonka kanssa tein hetken yhteistyötä. Mukava kaveri ja oli varmaan joutunut hetken keräämään rohkeutta, elikkäs sen puoleen ikävältä tuntui. Tuli ihan syyllinen olo...
Toisaalta, en koskaan rohkaissut häntä mitenkään, en flirttaillut enkä keikistellyt. Ja hän tiesi, että olin varattu. Että näin.
Kerroin muutama päivä sitten esimiehelleni tunteistani häntä kohtaan. Olen ollut ihastunut häneen reilun vuoden. Yksikössämme olemme työskentelemässä vain me kaksi. Olemme molemmat varattuja, joten ei ollut tarkoitus toivoa suhdetta. Motiivini oli se, että koska yhteistyömme on hyvin tiivistä niin tilanne meni usein siihen että kun yritin pitää viileää etäisyyttä häneen niin tuntui että hän oli hyvin ymmällään kun koki minut vihamielisenä häntä kohtaan ja tuntui että hän ihmetteli usein onko hän suututtanut minua jotenkin. Tuntui että tämä aiheutti turhaa kyräilyä keskenämme ja hän poti jotenkin syyllisyyttä asiasta.
Tein siis selväksi että tilanteet johtuvat ainoastaan tunteistani ja ilmaisin että asia on minulle ongelma. Hän kyllä jotenkin järkyttyi tiedosta, mutta saimme keskusteltua asian läpi ja hän tiedusteli onko mitään keinoa miten hän voisi tavallaan helpottaa asiaa. Totesimme että jatketaan töitä kuten tähän asti emmekä halua kummatkaan asian vaikuttavan työskentelyymme.
Hän on erittäin huomaavainen ja jotenkin tuntuu että hän huomioi todella minut ja tuntuu tekevän nyt kaikkensa etten kokisi että asia vaikuttaa mihinkään ja ettei tilanne menisi mitenkään kyräileväksi. Minä puolestani teen oman osani ja osoitan normaalilla käytökselläni etten todella sillä sanonut asiaa että halusin vastakaikua. Tuntuu että omassa tapauksessani menettelin aivan oikein ja tilanne on nyt helpompi molemmille. Tietysti kaikki riippuu siitä minkälainen ihastuksen kohde on luonteeltaan. minun tapauksessani on kyse ihanasta empaattisesta ihmisestä, joka ajattelee aina muiden parasta ja koska tunnen hänet niin hyvin niin tiesin etukäteen mitä odottaa.
ja olisi ehkä kannattanut harkita tarkemmin. Kyseessä oli työkaveri ja asian hänelle kerrottuani kävi ilmi että hän seurusteli. No eipä siitä sen kummempaa seurannu, hyviä työkavereita olemme yhä.
mikään niistä ei vain ole valitettavasti johtanut mihinkään:) mut ei pidä luovuttaa.. aion tunnustaa jatkossakin, jos ei tärppää niin sitten ei tärppää
ja suostuttelin työkaverini suhteeseen, seurauksena että ihastus hiipui miltei heti mun puolelta ja rikoin kundin sydämen. Kiva tehdä töitä yhdessä.
Viikko sitten olin lähellä tunnustaa syvän ihastumiseni erääseen naiseen. Olen hänen asiakkaansa. Hän kuitenkin sanoi jossain vaiheessa muussa yhteydessä, ettei koskaan sotke työtä ja huvia eli ei pelehdi/seurustele asiakkaidensa kanssa. Lisäksi tämä nainen kertoi itsestään sellaisia asioita, joiden vuoksi en voisi koskaan seurustella hänen kanssaan. Onneksi en ehtinyt tunnustaa! Huh!
...tunnustaa!:) Saapa nähdä miten käy...
Näemme vielä ainakin syksyllä kun menemme molemmat korottamaan matikan yo-arvosanojamme...tosi romanttista...;)
En ole koskaan ihastunut työtovereihini, asiakkaisiini, koska ei ole mielestäni korrektia.
Työssä olevia asioita ei pitäisi sekoittaa yksityiselämään. Tulisi myös olla kohtelias kanssaihmisiämme kohtaan, ajatella heillä olevan omanlaiset elämäntilanteensa, perheensä jne. eikä pidä sotkeutua, aiheuttaa harmia. Sellainen on itsekästä, ajattelematonta käytöstä.
Jos pidän jostain ihmisestä, se on eri juttu, olemme ystävällisiä toisillemme.
Olen täysin samaa mieltä.
Vastuu on kannettava omista hulluista tunteistaankin joskus, kaikilta ei vaan sekään onnistu ennen kuin katkerien kokemusten kautta.
Aikuinen funtsaa kaks kertaa onko aihetta asettaa toinen ihminen vaikeaan tilanteeseen, sillä sitä se useimmille meistä on jos toinen yhtäkkiä sanoa paukaisee, että tykkää tai on ihastunut.
Työkaverille. Ja tässä tapauksessa todella kannatti. Liikkeelle siitä lähti elämäni rakkaus ja yhdessä ollaan edelleen. Tosin olin jo ennen tunnustustani melko varma siitä, että hänellä on samankaltaisia tunteita, sen tapaisia hentoja vihjeitä olin saanut:-).
Varmaan ihanaa... olen onnellinen puolestasi.
uudelle työkaverille ja tiedän että kohde tuntee myös samoin mutta hän on niin suunnattoman ujo että juttu tuntuu jämähtäneen paikalleen.Pitänee vain odotella että hän ehtii kerätä rohkeutta jotta päästään eteenpäin!