Se hetki, kun näin sinut ensimmäisen kerran...niin, täähä on sattunut mulle ennenkin. Meitsil on taipumus kuvitella yhteistä tulevaisuutta lukemattomien eri tytsyjen kanssa. Sanoisin jopa et story of my life vaikka se onki semi gay. Oppitunnit kuluu usein mietties, et mikä vittu mua vaivaa ja mitä oon tehny väärin, koska en saa sitä mitä haluun, ja heti.
Mun ympärillä on ainaki mun mielest helppo olla. En oo mikää klassine kiusaajan karikatyyri, en vaikuta uhkaavalta ja yritän tai no nauran ja hymyilen paljo. Mitä vastakkaisee sukupuolee tulee, niin kyllähä mulla kavereina tyttöi on, aika paljonki oikeestaa. Se on helppo olla sellasten ihmisten kaa tekemisis, jotka ei "paini samas sarjas". Olo on rento koska, eihä ne edes odota multa mitään ihmeellistä. Mä oon vaa se mukava heppu, jonka kaa voi vaihtaa kuulumiset, jutella niitä näitä,ei mitää liian syvällist, heittää vähä läppää, sellast perus seurusteluu. Jotenki oon kuitenki tehny liian suuren numeron mun ulkonäöst, et häpeen vähä välil itteeni, kun en mikää klassine mallipoju oo. Pidän sentään ittestäni huolta, pelailen fussee ja käyn puntil.
Ihminen on siitä jännä otus, et se ei osaa olla tyytyväine pelkästää siihe, et perustarpeet täyttyy ja luulempa,et se tulee kostautumaa vielä joku päivä. Vaikka mullaki on ollu asiat paljo huonomminki ja oon ollu henkisesti enemmän sekasin, nii siitä huolimatta nyt tuntuu siltä et en saa tarpeeks tai en saa ansioitteni ja tekemisteni mukaa. Mulla on nääs sellane jännä periaate, tai kuvitelma, harhakuva pikemminki, jonka mukaa oon yrittäny elää nii kauan ku oon ollu tietone ittestäni ja tekemisistäni. Uskon tavallaan karmaa ja välil menee turhanki monta hetkeä hukkaan, ku lasken mun ja muitte hyvii ja vähemmän hyvii tekoi yhtee.
Klassinen esimerkki tästä on yks saman sukupuolen edustaja, joka on tälläne luontainen pelaaja, peluri, kova lässyttämään ja sen suun aukomisen osalta samaa maata meitsin kaa. Läppä lentää tauotta ja siinä ei aina tuu mietittyy kaikkia sanoja tarpeeks tarkkaa ja sitä miten muut ne ottaa. No mut kuitenki tää kaveri on viimesen kolmen vuoden aikana pyöritelly tai no lässyttäny tosi monen tytön kaa. Se ei oo päässy panee hirveesti(mikä siinä nyt tavotteena tuntuu olevan), mut kaikkee muuta kylläki. Oon monta kertaa verrannu sitä itteeni, koska se on samantyyline pikkasen, olemukseltaan, ei ehkä ulkonäöltään. Yks niistä "sen" tytöistä sitte sattuu vaan olemaan maailman ihanin mun tähä mennessä tapaama ihmine. Ilone,puhelias,sosiaaline,tulee juttuu kaikkien kaa tyyppi ja oon onnelline jo siitä, et oon saanu tutustuu siihe samas kaveripiiris. Tiiän, et joihinki sellane yltiöpositiivisuus ei yhtää iske. Mut se on melkei jo tappanu. No tää tyttö sitte sääti tän mun toisen kaverin kanssa ja jätkän osalta se jäiki paljolti siihe, eikä se halunnu mitää vakavampaa, omien sanojensa mukaan. Tyttö on sit ottanu elämän tehtäväkseen saada tän jätkän kokonaa itelleen. Sitä on oikeestaa jopa surullista, ei vaan omasta, vaan senki puolesta kattoo sitä vierestä ja teenki sen mielummi kännissä. Kaikki mitä se jätkä sanoo, naurattaa tätä tyttöö, kaikkea mitä se tekee, tyttö seuraa herkeämättä. Katse on ihaileva,hiukan surumieline ja kasvoilta voi lukee: "miks sä et huomaa mua?" Voisin vaikka kuvitella, et tää tyttö jos ei nyt kirjota, nii miettii näitä samoja ajatuksia joka päivä.
Mun ympärillä on ainaki mun mielest helppo olla. En oo mikää klassine kiusaajan karikatyyri, en vaikuta uhkaavalta ja yritän tai no nauran ja hymyilen paljo. Mitä vastakkaisee sukupuolee tulee, niin kyllähä mulla kavereina tyttöi on, aika paljonki oikeestaa. Se on helppo olla sellasten ihmisten kaa tekemisis, jotka ei "paini samas sarjas". Olo on rento koska, eihä ne edes odota multa mitään ihmeellistä. Mä oon vaa se mukava heppu, jonka kaa voi vaihtaa kuulumiset, jutella niitä näitä,ei mitää liian syvällist, heittää vähä läppää, sellast perus seurusteluu. Jotenki oon kuitenki tehny liian suuren numeron mun ulkonäöst, et häpeen vähä välil itteeni, kun en mikää klassine mallipoju oo. Pidän sentään ittestäni huolta, pelailen fussee ja käyn puntil.
Ihminen on siitä jännä otus, et se ei osaa olla tyytyväine pelkästää siihe, et perustarpeet täyttyy ja luulempa,et se tulee kostautumaa vielä joku päivä. Vaikka mullaki on ollu asiat paljo huonomminki ja oon ollu henkisesti enemmän sekasin, nii siitä huolimatta nyt tuntuu siltä et en saa tarpeeks tai en saa ansioitteni ja tekemisteni mukaa. Mulla on nääs sellane jännä periaate, tai kuvitelma, harhakuva pikemminki, jonka mukaa oon yrittäny elää nii kauan ku oon ollu tietone ittestäni ja tekemisistäni. Uskon tavallaan karmaa ja välil menee turhanki monta hetkeä hukkaan, ku lasken mun ja muitte hyvii ja vähemmän hyvii tekoi yhtee.
Klassinen esimerkki tästä on yks saman sukupuolen edustaja, joka on tälläne luontainen pelaaja, peluri, kova lässyttämään ja sen suun aukomisen osalta samaa maata meitsin kaa. Läppä lentää tauotta ja siinä ei aina tuu mietittyy kaikkia sanoja tarpeeks tarkkaa ja sitä miten muut ne ottaa. No mut kuitenki tää kaveri on viimesen kolmen vuoden aikana pyöritelly tai no lässyttäny tosi monen tytön kaa. Se ei oo päässy panee hirveesti(mikä siinä nyt tavotteena tuntuu olevan), mut kaikkee muuta kylläki. Oon monta kertaa verrannu sitä itteeni, koska se on samantyyline pikkasen, olemukseltaan, ei ehkä ulkonäöltään. Yks niistä "sen" tytöistä sitte sattuu vaan olemaan maailman ihanin mun tähä mennessä tapaama ihmine. Ilone,puhelias,sosiaaline,tulee juttuu kaikkien kaa tyyppi ja oon onnelline jo siitä, et oon saanu tutustuu siihe samas kaveripiiris. Tiiän, et joihinki sellane yltiöpositiivisuus ei yhtää iske. Mut se on melkei jo tappanu. No tää tyttö sitte sääti tän mun toisen kaverin kanssa ja jätkän osalta se jäiki paljolti siihe, eikä se halunnu mitää vakavampaa, omien sanojensa mukaan. Tyttö on sit ottanu elämän tehtäväkseen saada tän jätkän kokonaa itelleen. Sitä on oikeestaa jopa surullista, ei vaan omasta, vaan senki puolesta kattoo sitä vierestä ja teenki sen mielummi kännissä. Kaikki mitä se jätkä sanoo, naurattaa tätä tyttöö, kaikkea mitä se tekee, tyttö seuraa herkeämättä. Katse on ihaileva,hiukan surumieline ja kasvoilta voi lukee: "miks sä et huomaa mua?" Voisin vaikka kuvitella, et tää tyttö jos ei nyt kirjota, nii miettii näitä samoja ajatuksia joka päivä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta puhut, onhan tässä oma lehmä ojassa. En oo kuitenkaa tarkotuksella lähteny tytölle kertomaan näistä jätkän "seikkailuista", tuntuu varmaa tarpeeks pahalta ilmanki.Näitä "kämmejä" nyt on vaa muutaman kerran päässy isommassa porukassa käymään ja kun fiksusta ihmisestä on kysymys, nii ei varmasti oo jääny epäselväks, mikä tilanne on.
Tietysti mä toivosin, et saisin joku päivä mahollisuuden olla tän tytön kanssa, mutta oisin mä jo onnelline siitäki, että näitten kahen juttu onnistuis. Koska vaikka teot ei ehkä sitä kerro, nii voiha se olla,että jätkä tytöstä välittääkin. Mä en sitä tiedä, enkä mä oo siinä asemassa, että se mulle edes välttämättä kuuluiskaan.
Oma kaveraamine tyttöjen kanssa, no se on vähän mitä on...kuten sanoin, nii mun kanssa se pelkkä kaverina olemine onnistuu liianki helposti ja monesti siihe jääkin. johtuuko sitte ulkonäöstä, omasta luonteesta vai mistä lienee. Jätkähän on siis ihan oikeasti luontainen pelaaja, supliikkimies ,josta oonki ehkä vähä kateelline. Siitä vois tietyllä tasolla ottaa oppii.
Sanoit tosi hyvän pointin tosta, ettei saa lähtee sotkee niitte kahen välejä...mielummi sitä sitte on yksin ku lähtee semmoseen. Tosiaan hyviä frendejä kumpiki. Ja mitä tarinaan tulee, nii toi on vaa tietysti se, miten mä nää asiat nään.
kiitti sulle!
Hyvä nyrkkisääntö on jättää kavereitten miehet/naiset rauhaan!