Ja minä kirjoitan sanoja vailla vastaanottajaa, ajatukselle, todellisuudelle. Niin kauan olin vaiti kolmella tavalla. Unohdin maailman muodon sekä auringon värin. Suo anteeksi että yhä kirjoitan. Raavin sanojani tänne kuin kirjaimia penkin pintaan meren rannalle. Ehdin jo unohtaa mistä kaikki alkaa ja miltä tuntuu hengittää.
Vastaanottajalle
Häivähdys aurinkoa
5147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on kuin häivähdys aurinkoa. Pilvisenä päivänä varjot tuovia hetkiä, kaihtimen viivasto tyhjällä lattialla, paljaalla jalalla. Suru ja ilo vuorottelevat, peittävät taivaan, väistyvät. Haluaisin puhua.
kertoa vieraalle ihmiselle. Se pitää kertoa sille kenen kanssa haluaa puhua.
kirjoittamista kun näin vaikuttavasti sen teet. Pyydä anteeksi sitä vaikenemista kolmella tavalla, se on kipeää. Sanot haluavasi puhua, siitä olen iloinen vastaanottajan puolesta, tunteen vuoksi, jonka koen myös omakseni. Samoin sen, kuinka kaikki voi kadota ja kuinka on vain sateen pisarat, jotka piirtävät ympyröitä veden pintaan.
Sanat täällä ovat vain kuun kylmää pintaa, peilikuvaa, kellotaulusta kimmahtavia valoläikkiä seinällä. Varjoja sanoista, jotka kirjoitettiin toisaalla, toisaalle. Teinkö silti oikein? Purin vyyhtiä, etsin tietä pois labyrintistä, mutta nyt epäröin. Sammutinko sen vanhan nuotion, siellä havumetsän keskellä, vai sytytinkö metsäpalon?
.. ja minä luen sanoja,joiden kirjoittajasta ei ole tietoa.
Onko kirjoittaja sama tai eri
Mistä tuli ja minne meni
Miksi raapustaa sanojaan
ja menee menojaan
Kiertelen pitkin ja poikin hypin ja loikin.
Ehdinkö lukemaan
veikö vesi jo mukanaan
Joskus löytyy helmiä
joskus
pari kengän jälkeä
rannassa tupakan tumppi
ei sanottavaa.