Tilannehhan on tämä, että armas Taistoni otti ja kuoli. Nyt on siis 250l akvaarion pintakerros tyhjänä. Taisto oli siitä kiva että oli kovin "kesy" ja seurallinen. Eli söi kädestä ja seuraili mukana kun meni akvan ohi..
Nyt siis tahtoisinkin tietää kokemuksistanne mitä kaloja teillä on ollut jotka ovat olleet näin kesyyntyviä ja esillä olevia.
Taistoa en enää ota lämpötilan takia.. Mutta neontetrat eivät ihan riitä pitämään eloa yllä tuosa purkissa :) Eli mitähän sinne ottaisin...
Nyt siis tahtoisinkin tietää kokemuksistanne mitä kaloja teillä on ollut jotka ovat olleet näin kesyyntyviä ja esillä olevia.
Taistoa en enää ota lämpötilan takia.. Mutta neontetrat eivät ihan riitä pitämään eloa yllä tuosa purkissa :) Eli mitähän sinne ottaisin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lehtikalat on olleet meillä sellaisia paijattavia kaloja. Jos on pitänyt siirtää akvaariosta toiseen tai muuta, niin ne saa kiinni ihan käsin. Ruoan vievät kädestä ja jos akvaa kuvaa, niin sen tietää että muita kaloja ei tule näkyviin kuvissa kuin lehtikalat...jotka pököilevät linssin edessä.
250-litraiseen kyllä mahtuisi pariskunta jos akvaariolla on korkeutta sen 50 cm. Jos lehtiksiä otat, niin ota ihan pieniä poikasia...sellaisia neontetran kokoisia niin niille ei kasvettuaan tule välttämättä koskaan mieleen että voisivat popsia nepparit poskeen.
Muita neonien kanssa samaan akvaan sopivia kaloja olis nuolimonnit. Ne on veikeitä tyyppejä, rauhallisia ja syövät levää. Käsikesyjä niistä ei kuitenkaan saa.
Taistoja mulla on kanssa, ne ovat kyllä niin kesyjä että varoa saa kun puhdistaa akvaariota. Yrittävät pöllöt tunkea lappoon.
Ei riitä akvaarion korkeus ihan... :(
Mielummin korkeampaan kuin juuri ja juuri riittävään.
Meidän huulirihmauros on vekkuli. Sillä oli (luonnoliisesti) naaras joka sai ehkä vähän liikaa kalarakkautta ja stressasi hengiltä :(
En vielä ottanut uutta, 3vko päästä isompi allas ja sinne haaremi!
"Huulis" on kyllä sympaattinen tuttavuus. Yhtä kiinnostunut sinusta kuin sinä siitä! Tulee ohimennen tervehtimään, kun muut ui hulluna rinkiä ruokaa odottaen. Oikein omanarvonsa tunteva herra!
Ja ne kosiopuuhat, huikeaa kateltavaa. Meidän herra muutti nukkumaan koookoksenkuoreen ;)
Mulla oli herra ja kaksi rouvaa. herra rakasti toisen rouvan hengiltä ja kuoli itse aivan yllätäen ilman näkyvää syytä (muut kalat ja kasvit & vesiarvot ok, ikä kai...) Nyt yksin jäänyt rouva on suorastaan seurankipeä =) Kun huoneessa liikutaan ja ollan lähellä akvaariota, se uiskentelee ihmisen suuntaan, pulputtelee ja pomppii.
Rihmakalaa voisi harkita.. Kaverilla on sinirihma ja se on kyllä ollut sangen leppoisa kaveri.
Niitä kun kaipasit, nii täs tulis pari:
Meillä kotona on aika iso ( 157 L ) Akva ja siellä on ollu noin 13 vuotta 2 suhteellisen isoa n. 30cm mittaista Monnia. Ne tulivat akvaarion mukana kaks senttisinä poikasina. Niistä ei siis tarkalleen tiedetä mitä monneja ne on. ( Niil ei oo partaa ja niis on koko "pinta-alaltaan" pieniä laikkuja.) Juuri pari viikkoa sitten toinen rakkaista otuksista kuoli ja se toinen on NIIN yksinäinen että sitä käy sääliksi... :( Niillä oli (tai toisella on vieläkin ;) liian pieni akvaario, mutta koko elämänsä tähän saakka ne on siellä eläneet.) Harkinnassa on että tarttiskohan meiän "tapattaa" se toinenkin monni, jollei se pian kuole itsestään. HUOM! En halua antaa itsestäni kuvaa että haluaisin väkisin tappaa vanhuksemme, mutta joltain kannalta se voisi olla parempi. :`(
Kesyydestä vielä..
Aina kun annoin niille mitä ihme "pellettejä" onkaan niin ne tulivat ylös happi luukulle kurkkimaan..Se oli aina yhtä hauskaa.. :)
Tässä tylsä stoorini meidän monneista..!
vanhoja monneja teillä. Mulla on tolla sellanen perinteinen monni, mutta se on sangen omassa rauhassaan viihtyvä könsikäs.. :)