Toyota Corolla -78 kulkee ja kulkee!

Nettiauto antaa jottain suuntaa hinnasta.

Satusetä taas vauhdissa.

oliko hiki kun heräsit,tojo poi.

niin korjaan pois

Pohjanmaa on täynnä kumiteräsaapasukkoja, joilla on parikymmentävuotias tai vanhempikin korolulla suulissa. Ajetaan naapureille muutaman metrin näytösajoa pihassa. Pestään ja puunataan pari kertaa viikossa, että naapurit silläkin tavalla tietävät, kuinka hyvässä kunnossa auto on. Ajoa on pari kertaa kuukaudessa kirkonkylän keskustaan ja kerran vuodessa katsastukseen. Parikymppisen ikään tullessaan lullassa on mittarissa häikäisevät 12 500 km. Ja kuinka se onkaan vain parantunut kaikesta siitä puunaamisesta. Ja ukko sen kun kehuu, kuinka hyvin kestävät nämä. Ruoste pukkaa peltien reunoista, mutta pienempi pintaruskea lähtee pesussa jynssäämällä pois, joten ei väy niin ilkeästi. Vikoja on vuosien varrella tullut aika paljon. Tuskin vikaa vuodessa, mutta kilometreihin nähden tietenkin paljon. Jässähtää se auto kuin auto ajamattomuudesta ja sitten korjataan. Mutta äijä muistaa, ettei moneen vuoteen mitään vikaa. Ja joskus äijä päättää vaihtaa auton. Yrittää vaihdossa sairaanloista summaa, ei saa. Yrittää itse myydä, mutta kun ei saa hulluja summia sitäkään kautta, alkaa haukkua ostajia kun eivät suostu ostamaan sitä autoa sillä hysteerisellä summalla (kun autohan on hänen mielestään vain koko ajan parantunut kun on niin, niin hoidettu!). Jää sitten auto myymättä kun ei äijän kunnia veny. Renkaat tyhjenevät ja ajot vähenevät. Perikunta löytää auton vinossa suulista. Vähät kilometrit ja kone jumissa, samoin jarrut. Hiiret syöneet sähköjohdot. Paaliin menee. Mutta kyllä kesti korolulla hyvin. Ja arvo nousi.

Nämä pohjanmaalaisäijät ovat yksi tojon maineen tukipilareita. Ei paljon huomata, että naapurin Samaran kohdalla kävi kaikki melkein samoin. Saattoipa Samara hyväonnisella kestää jopa paremmin. Mutta tojoa vaan kehutaan. Että kestää kymmenet vuodet. Matkan pesulta paaliin.

Tekniikan Maailma muuten jo 80-luvulla teki vertailutestin tojosta ja Samarasta. Aika tasoihin meni. Maahantuojilta kyseltiin hintaeron syytä. Kovasti tojon tuoja yritti kaartaa kaukaa ja vähän mutisi sentään laadusta. Tukala paikka.

Ei sillä, tojon laatu on valovuoden verran parempi Samaraa, mutta heräsin muistelemaan kokemusympäristöni tapahtumia kun tämä keskustelu avattiin. Jos autolla ei ajeta ja se sen takia kestää, ei ole aivan selkokielistä kehua retostaa hyvää laatua. Säilyy se kuollut kissakin, pakkasessa.

Voi kai se noinkin olla, - siis siellä Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Mutta meikäläinenpä ajeleekin Ruottinmaalla tällä 33 vuotiaalla. Niin ja sitä ruostetta ei ole vain. Talvet on kyllä tallissa, mutta kesällä ajellaankin sitä uutterammin.

Pistäydyin pari vuotta sitten Etelä-Ranskassa, tulee matkaa jonkin verran enemmän kuin Pohjanmaalla kirkonkylälle.
Joka kesä olen ajanut myös kesälomalla Suomeen ja sielläkin tullut ajokilometrejä yli 1000.

Täällä Ruottinmaalla on vielä se etu, että ei mee autoveroa.
Toinen erikoinen juttu on, että ei tartte katsastaa kuin joka toinen vuosi.
Hämmästyin itsekin.
Ei silti, joka aikaisempi vuosi on mennyt hienosti läpi katsastuksesta.

Että kilometrejä olisi sellaiset baltiarallaa 33000 kpl. Tiukkeris taukkeris, että kestääkin se pelisi. Ite ajan helposti vuodessa tuollaiset matkat ja ennari voi olla tuplat. Jos auto meinaakin hajota noilla kilometreillä, niin merkki vaihtuu. Kerran olen vaihtanut toijon pois alta vuoden kyllästymissyistä. Toisella kertaa tuli pikkuvikojen ja ajettavuuden takia "mittari" täyteen. Engä ole savoosta tai lakheuksilta.

Minulla on tuttava Seppo, joka laittelee sitä kuntoon aina välillä.
Annan hänelle kunnian!

Alkaa vain olla hankalaa hankkia renkaita ym, tähän asti olen vielä selvinnyt.
Sillä on kiva ajella.
Pyysivät sitä autonäyttelyynkin.

Tätä ennen oli kuplavolkkari ja sitä ennen kakstahti Saab.
Viihdyn hyvin vanhoissa malleissa.
Talviajoon olen hankkinut vanhan Volvon (ei sitäkään mallia ole kovin monta liikenteessä) , se seisoo sitten vuorostaan kesät.