Kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa?

Olen 21-vuotias poika/mies. Sairastuin akneen 16-vuotiaana, ja siitä lähtien ei ole ollut yhtään tyttöystävää. Ei edes tyttöä kaverina. Meen ihan lukkoon nykyisin tyttöjen kanssa, vaikka naama olisi suht hyvänäkin. Itsetunnolle tuo akne teki sellaiset tuhot. Oikeestaan oon jo luopunu toivosta, koska jos 5 vuotta on ollut yksin, niin miten muka seuraavat 5 vuotta menis paremmin. Ennen aknea tyttöjä oli paljonkin, ja seurustelin kolmen kanssa. Pisin suhde oli yli vuoden. Silloin olin täysin erilainen ihmisenä.

Aknesta sen verran, että erilaisten lääkekuurien avulla se on ollut lievästä keskivaikeaan. Roa-kuurin aikaan ja vähän sen jälkeen tosin ei käytännössä ollut lainkaan aknea. Silloin olisi ollut ehkä se rohkaisun paikka, mutta kovin oli hiljaista. En tuntenut juuri yhtään tyttöä, eikä itsetunto parantunut samaa tahtia naaman kanssa, joten se siitä haaveillusta tyttöystävästä. Lisäksi aknehan vielä palasi uudestaan, joka oikeastaan vaan huononti itsetuntoa.

Akne itsessään ei ole mikään kummoinen tauti, mutta se mitä se tekee itsetunnolle, sosiaalisilli suhteille, psyykkeelle jne. on jotain aivan hirveetä. Tosin osa voi olla vaan ajattelematta aknea ja elämään sen kanssa. Niille olen kateellinen, sillä itse en todella pysty siihen.

Itse olen 23 vuotias nainen. Keskivaikeaa aknea olen sairastanut jotain 5 vuotta. Roat kokeiltu ja kaikki. Tilanne ajoittain ok, sit taas ryöpsähtää. Pahoja arpia minulla ei ole mutta ihon punoitus ja epätasaisuus sekä ajoittain finnit ovat suurin huolenaiheeni.

Miehiä on ollut mutta vakavaa suhdetta ei. Kiva ilta baarissa, mutta kun tyyppi loppu illasta kysyy numeroa jäädyn täysin ja haluan vajota maan alle. En halua että kukaan näkee naamaani ilman meikkiä (meikin kanssa ok, toki eihän se terve iho silti ole). Pelkään ehkä torjutuksi tulemista kun tulisi se hetki kun on aika pestä maski pois. Eli ongelma on täysin oman pääni sisällä. Kun edes en anna mahdollisuutta miehille. Hoen aina että ei tämä vaikuta itsetuntoon, mutta kyllähän se on nöyrryttävä että vaikuttaa ja vitun paljon.

Oon 17vuotias tyttö ja mulla yleensä kaikki on menny siihe et oon "säätänyt" vaan kännissä ja jotain lyhyitä juttuja ollut parin kanssa mutta en sitten tiiä mihin ne on kaatunut, en tiedä johtuuko loppupeleissä aknestakaa mut kyllä se akne vaikuttaa ihan helvetisti..
Yhessä vaiheessa kun en pystyny oleen yhtään ilman meikkiä ja mun koko leuka oli täynnä semmoisia rupipaiseita ja selässä tulehtuneita finnejä koko selkä täynnä ;((
Se oli ihan järkyttävää. Nyt onneks naamasta lähtenyt kaikki finnnit (koputtaa puuta) ja selässä enää 2-3 niin oon todella onnellinen ja huokaisen helpoituksesta.
Keväällä mun iho oli ihan järkyttävässä kunnossa.

En usko et pystyn vakavaan suhteeseen ennen kuin mun akne on kokonaan parantunut, en vaan pysty :( Mun sydän itkee verta kun nään ihmisiä jotka menee kaupungilla selät paljaana ja se on niin sileä........
Mutta mun arvet onneks parantuu nopeasti, eli jos akne lähtis niin olis enää arvet.
Luulen että e-pillerit parantaa mun ihooo tosi paljon ja syön nyt niitä

Muuten kyllä oon omasta mielestä oon ihan nätti ja olisin superhyper tyytyväinen jos ei ois aknee.
Sit oisin melkein täydellinen :D heh en nyt oikeesti todellakaa mut tykkäisin ittestäni :(

Olen 17-vuotias tyttö eikä iho-ongelmia ole pahemmin ollut..mitä nyt ylä-asteella oli vähän mustapäitä..

En ole edes koskaan ajatellut että akne voisi olla este seurustelulle.. itse olen seurustellut pojan kanssa jolla oli lievä akne ja se ei haitannut minua ollenkaan. Lähinnä vain nauratti se että tuolloinen poikakaverini omisti enemmän ihonhoitotuotteta kuin minä itse.

Minulla on myös kavereita joilla on aknea erisasteisina, tyttöjä sekä poikia. Eikä se ole vaikuttanut mitenkään kaverisuhteisiin.

Kyllä se varmasti itsetuntoon vaikuttaa paljon, mutta kannattaa vaan olla oma ittensä, ajatella positiivisesta ja mennä jutteleen tytöille/pojille! :)

Tsemppiä! :))

Minusta tämä on hyvä aihe.

Olen 18-v-tyttö ja minulla on keskivaikea akne (tosin nykyään jo lievään päin). Löysin nykyisen poikaystäväni netistä.

Jännitin olla ilman meikkiä hänen kanssaan, mutta en kuitenkaan alkanut peittelemään kasvojani. Kun oli nukkumaanmenoaika, pesin meikit pois ja... sillä selvä. En laittanut uutta meikkiä heti perään. Näytin erilaiselta, niin kuin varmasti kuka tahansa nainen näyttää ilman meikkiä. Ja poikaystäväni reagoi - ei mitenkään (silloin tosin vasta tapailimme, mutta vakiinnuimme pian). Ja mitä oikeastaan pelkäsin? Että hän nauraisi minulle, lähtisi, ilkeilisi minulle? Ei ikinä.

Olen edelleen epäitsevarma ihostani, eikä minusta tunnu hyvältä olla ilman meikkiä kenenkään kanssa, paitsi perheeni. Eli vieläkin teen jotain typeryyksiä, kuten piilotan naamani peittoon, kun heräämme vierekkäin.

Hän on jopa monesti kehunut ulkonäköäni, ja jos minulla ei olisi huonoa ihoa, niin varmasti näkisin itsekin enemmän hyviä puolia ulkonäössäni. Ajoittain, kun minulla on meikki päällä (meikkaan päivittäin), saatan tuntea oloni jopa lähes itsevarmaksi ja nätiksikin. Poikaystäväni sanoi, että näytän hyvältä ilmankin sitä (tiedän valheeksi, mutta ainakin hän tykkää minusta?)

Minusta tuntuu, että poikaystäväni ei välitä huonosta ihostani. Olemme hyvin samanlaisia ja hän taitaa pitää minusta sellaisena kuin olen. Olisi jo aikakin, että oppisin siihen itsekin... Etenkin teini-iän alussa suorastaan vihasin itseäni. Huonon itsetunnon takia näin itsessäni vain vikoja, ja jopa kuvittelin näkeväni vikoja, joita ei oikeasti edes ollut (seurauksena anoreksia). Mutta itsetuntoni on silti terveempi kuin ennen, ja se osaltaan mahdollisti kumppanin löytymisen. Joskus ajattelin, ettei kukaan voi koskaan haluta minua.

"Mutta edelleen takaraivossa jyskyttää ajatus että kuka tämmösestä rupisammakosta voisi edes kiinnostua, joten en uskalla tehdä aloitetta mihinkään suuntaan."

Tuo on naulan kantaan. Akne tuhoaa useimmilla itsetunnon kokonaan ja sitä on vaikea myöhemmin enää rakentaa. Olen itse todella ujo ja sosiaalisesti kömpelö lähinnä aknen takia. Ylä-aste- ja lukioikäisenä en käynyt juuri missään, koska en kehdannut.

ei helvetti, kaikesta ne ihmiset jaksaakin itkee, menkää baariin ja iskekää nainen, ei oo sen kummempaa. huoh