Tatuointivillitys alkaa olla ohi ja monia varmaan harmittaa kovasti kun ovat tehneet itsestään kuvakirjoja. Kyllä niitä näkeekin kamalia ilmestyksiä. Miesten kuvitushalun jotenkin vielä ymmärtää kun he eivät useinkaan ajattele varsinkaan nuoruudessaan asioita nokkaansa pitemmälle mutta naisten kohdalla asia on toisin. Vaikea on ymmärtää isojen kuvien ottoa paikkoihin joissa niitä ei voi peittää.
Ainakaan minä en halua itseäni palvelemaan esim. apteekissa tai virastossa henkilön jolla on suuria kuvia käsissään tai jaloissaan. Kuvat viestivät ko. ihmisen harkintakyvystä ja elämänasenteesta. Tulee mieleen terassihaukka tai ns. pipomuori kaljabaarista.
Ainakaan minä en halua itseäni palvelemaan esim. apteekissa tai virastossa henkilön jolla on suuria kuvia käsissään tai jaloissaan. Kuvat viestivät ko. ihmisen harkintakyvystä ja elämänasenteesta. Tulee mieleen terassihaukka tai ns. pipomuori kaljabaarista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tatskat on niin urpojen persoonattomien mulkkujen juttu, että ihan vituttaa katsella niitä.
Ennen tatskoja oli merimiehillä ja maailmaa nähneillä ja elämää kokeneilla ja niihin liittyi aina tarina. Nykyisin tatskoja on kaikilla tolloilla, koska muillakin on.
-No niin, ihminen, etenkin oululainen, on sopuli..
Aika hyvä tapa viestiä kuuluvansa yhteiskunnan alempiin luokkiin niin ikävää kuin se onkin mutta kuvat kertovat. Pankaapa merkille että meriToppilan naisilla on niitä erityisen paljon ja alue on asukkaineen mitä on. Olen merimies ammatiltani enkä ottaisi kuvia millään. Vanhoilla skönareilla niitä on ja monia harmittaa ne.
Rupuakkoja
Mun mielestä tatskat on hienoja ja ne on taidetta siinä, kuin joku maalauskin... Katelkaapa jotain Japanilaisia tatuointeja esim. 1001 tattoos -nimisestä kirjasta (tai joku sen tapainen sen nimi oli), niin -ai että on komioita!
Ei enää nykysin voi päätellä yhteiskunnallista asemaa yms. siitä, jos on tatuointeja. Ne kun on muoti-ilmiö niin niitä nyt on kaikilla, ja erityisesti niitten parhaitten perheiden kullannupuilla, kun ohan se aika hintavaakin hommaa ottaa sellainen...
Itellä ei ole tatuointeja yhtä ainutta, ja jos sellaisen joskus ottaisin, niin sen pitäis tarkoittaa jotain, sillä pitäis olla merkitys. Ei se siltikään estä mua ihailemasta hienosti tehtyä tatuointia...
Vähän vaan harmittaa, että ne on kokeneet inflaation, kun niitä on kaikilla.... Sama juttu lävistysten kanssa. Silloin 90-luvulla kun niitä alkoi tulla, ne oli siistin näkösiä, mutta nyt kun niitä on jokaisen naama täynnä niin se on vaan tylsää.
Itse kuitenkin mieluummin antaisin kersani (jos mulla sellainen olis) ottaa tatskan kuin venyttää korvalehtensä. Tatuointeja voi jo poistaakin suht. hyvin -ainakin pieniä, mutta korvalehtien korjaus on hankalempaa. Kerran näin ohjelman, jossa plastiikkakirurgi elähtäneen punkkarin korvalehtiä korjasi, ja kertoi että korvalehdissä on sen verran heikko verenkierto, että niitä on siksi hankala korjata. Sai se kursittua ne kasaan, mutta ei niistä nyt oikein hyvän näköisiä tullut.
Näitä venytettyjä korvalehtiä näkee reilusti alle täysi-ikäisillä penskoilla ja yleensä ns. parempien perheiden pennuilla. Niillä varmaan onkin se tilanne, että ne äiskä ja iskä on lasten parhaita kamuja, ja sitä mieltä että lapsensa ovat niin paljon ikäistään kypsempiä ja individualisteja joiden täytyy saada ilmaista itseään tuollaisilla ulkoisilla muutoksillakin....
Luulen että sitten keski-ikäisenä ne venytetyt korvalehdet harmittaa huomattavasti enempi, kuin tatuoinnit ja on myös koomisemman näköiset. Ainoa juttu mikä näitä nyky -penskoja lohduttaa silloin on varmaankin se, että eivät ole ainoita joilla sellaiset on -ne kun on niin yleiset nykyään.
Aika jännää että leimaudun joksikin kun niitä ei yleensä edes näe, ovat niin pieniä ja sellaisissa paikoissa sekä niiden merkitys on tarkoitettu vain itselle.
Jos joku ei sen jälkeen enää halua olla missään tekemisissä kun kuulee että minulla on kaksi pientä tatuointia niin en halua kyllä minäkään :)
Muutenkin olen saanut kuulla kaikenlaista paskaa "olet kaunis" kommenttien lomassa koko elämän ajan salakavalasti, etten jaksa enää välittää mitä muut ajattelee noin pienistä asioista. Jos olisin alkanut kaikesta välittää mitä ihmiset sanoo, olisin jo syömishäiriöinen.
Onko kaunista olla anorektikko joka on käynyt poistattamassa pikku tatuointinsa jossain ja saanut arvet tilalle? Tai onko se kaunista jos joutuu itkemään tuntikausia toisten kommenttien takia, eikä uskalla edes pikku tatuointia käydä ottamassa koska silloin olisi entistä rumempi? Tuskin, sitten vasta valittaisittekin.
Kaikki katuvat vanhempana tatuointeja-tiedän sen kokemuksesta.Naisille varsinkin on kova pala kun leimaantuvat yhteiskunnan hylkiöiksi ja ties miksi.Kasvotatuoinnit ovat pahimpia kun ei voi peittää.
Niin varmaan leimaudunkin jos hypin alasti kadulla esittelemässä tatuointeja.
Miten voi leimautua jos niistä ei edes tiedä kuin harvat ja eivät voi olla työnsaamiselle este koska työvaatteet ne luonnollisesti peittää ja naamaa ei ole kiinnostanut tatuoida?
Sinun kaltaisen kannattaakin moisesta villityksestä pysyä erossa, koska olisit varmasti heti tatuoinut naamasi umpeen tai ison ruman kuvan hauikseen :)
Ihan ymmärrettävää, ettei tatuointejaKAAN ole kaikille tarkoitettu.
Onneksi kehitys kehittyy ja ihmisiä ei leimata enää niin helposti, ja yleensäkki ketä v1ttua kiinnostaa mitä muut ajattelee?!?!
Jos 75 prosentilla on tatuointi niin paljoa se tulevaisuudessa vaikuttaa, paljoa varmaan vaikuttaa nykyään kun kaikilla on korvakorut. Korvakorut kun eivät myöskään ole aina olleet yleisiä...
Suomessa ei ole yhtään tatuoijaa jolta ottasin jokun kuva. Lähinnä nyt jotain harrastelijoita.
Alaluokan akat kuvittavat ihonsa päissään.
Sutturoita ja juoppoja.
Mikset menisi helpoimman kautta eli ampuisit itsesi?