Perussuomalaisten nousu voidaan tulkita suomalaisen kansanvallan voitoksi.
TAPIO RAUNIO KIRJOITTAJA ON TAMPEREEN YLIOPISTON VALTIO-OPIN PROFESSORI.
Perussuomalaisten vaalimenestys herätti vilkkaan keskustelun. Selkeä enemmistö keskusteluun osallistuneista on suhtautunut perussuomalaisten nousuun kielteisesti.
Media on keskittynyt eräiden maahanmuuttokriittisten perussuomalaisten kansanedustajien puheiden ja kirjoitusten paheksuntaan. Yksittäiset kansanedustajat on leimattu rasisteiksi, ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä on nähty arvaamattomana joukkona, jota puheenjohtaja Timo Soini ei uskaltanut viedä hallitukseen.
Perussuomalaisiin kohdistuvasta kritiikistä huolimatta huhtikuun eduskuntavaalien tulos voidaan tulkita suomalaisen kansanvallan voitoksi. Soinin puolueen ennätyksellinen vaalimenestys pakottaa muut puolueet miettimään linjauksiaan ja käytäntöjään.
Suomen puoluejärjestelmä on ollut eurooppalaisittain harvinaisen vakaa. Puolueiden kannatus on pysynyt tasaisena 1990-luvun alusta alkaen. Kolme suurinta puoluetta on saanut vaaleista toiseen 65–70 prosenttia äänistä, ja myös pienten puolueiden kannatus on pysynyt tasaisena.
Puolueet ovat olleet haluttomia uudistumaan. Tästä kertoo esimerkiksi viime vuosien puoluerahoitusskandaali. Valtapuolueet asettuivat puolustamaan omaa reviiriään, vaikka valitsivatkin johtajikseen nuorempia tekijöitä. Uusien puoluejohtajien imagoon panostaminen ei korvaa kriittistä omien tavoitteiden ja toimintakulttuurien tarkastelua.
Julkinen keskustelu ja erilaiset mielipiteet ovat tärkeä osa demokratiaa. Puolueet ovat kuitenkin ensisijaisesti vaalikoneistoja. Ne eivät käy vapaaehtoisesti julkista keskustelua aiheista, jotka saattaisivat vaarantaa niiden vaalimenestyksen.
EU ja maahanmuutto ovat erinomaisia esimerkkejä yhteiskunnallisesti tärkeistä kysymyksistä, joista valtapuolueet ovat kautta Euroopan vaienneet – tai vaikenivat, kunnes populistiset ja radikaalit oikeistopuolueet, kuten Itävallan vapauspuolue ja Alankomaiden Pim Fortuynin lista, onnistuivat nostamaan varsinkin maahanmuuton kansalliseen keskusteluun.
Suomessa myös konsensushakuinen politiikka ja laajapohjaiset hallitukset ovat edistäneet puolueiden haluttomuutta käydä julkista keskustelua hankalista aiheista.
Perussuomalaiset ovat aktiivisesti hyökänneet konsensusta ja perinteisten valtapuolueiden yhteistoimintaa vastaan. He ovat syyttäneet valtaeliittiä yhden totuuden politiikasta sekä vaatineet keskustelua EU:sta ja maahanmuutosta.
Poliittisessa keskustelussamme EU-kysymykset jäivät kevään eduskuntavaaleihin asti taka-alalle.
Puolueet ovat tietoisesti pitäneet matalaa profiilia EU-asioissa ja keskittyneet kotimaisiin vaaliteemoihin, jotka ovat äänestäjille tutumpia ja joissa puolueet ovat yhtenäisempiä. Perussuomalaiset on ainoa puolueemme, joka on johdonmukaisesti yrittänyt saada valitsijoita liikkeelle Eurooppa-teemoilla.
Eduskunnassa Eurooppaan liittyviä kysymyksiä käsiteltiin aiemmin lähes yksinomaan valiokuntien suljettujen ovien takana. Täysistuntoihin EU-kysymyksiä tuotiin vain pakon edessä, lähinnä silloin kun päätökset edellyttivät koko eduskunnan hyväksyntää.
Kreikan talouskriisistä alkanut keskustelu euron vakauttamisesta ja EU:n talouspolitiikasta on kuitenkin muuttanut tilanteen Suomessa ja muissa unionin jäsenmaissa – toivottavasti pysyvästi.
Hallitus haluaa varmasti tulevaisuudessakin vältellä EU:n tuomista
TAPIO RAUNIO KIRJOITTAJA ON TAMPEREEN YLIOPISTON VALTIO-OPIN PROFESSORI.
Perussuomalaisten vaalimenestys herätti vilkkaan keskustelun. Selkeä enemmistö keskusteluun osallistuneista on suhtautunut perussuomalaisten nousuun kielteisesti.
Media on keskittynyt eräiden maahanmuuttokriittisten perussuomalaisten kansanedustajien puheiden ja kirjoitusten paheksuntaan. Yksittäiset kansanedustajat on leimattu rasisteiksi, ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä on nähty arvaamattomana joukkona, jota puheenjohtaja Timo Soini ei uskaltanut viedä hallitukseen.
Perussuomalaisiin kohdistuvasta kritiikistä huolimatta huhtikuun eduskuntavaalien tulos voidaan tulkita suomalaisen kansanvallan voitoksi. Soinin puolueen ennätyksellinen vaalimenestys pakottaa muut puolueet miettimään linjauksiaan ja käytäntöjään.
Suomen puoluejärjestelmä on ollut eurooppalaisittain harvinaisen vakaa. Puolueiden kannatus on pysynyt tasaisena 1990-luvun alusta alkaen. Kolme suurinta puoluetta on saanut vaaleista toiseen 65–70 prosenttia äänistä, ja myös pienten puolueiden kannatus on pysynyt tasaisena.
Puolueet ovat olleet haluttomia uudistumaan. Tästä kertoo esimerkiksi viime vuosien puoluerahoitusskandaali. Valtapuolueet asettuivat puolustamaan omaa reviiriään, vaikka valitsivatkin johtajikseen nuorempia tekijöitä. Uusien puoluejohtajien imagoon panostaminen ei korvaa kriittistä omien tavoitteiden ja toimintakulttuurien tarkastelua.
Julkinen keskustelu ja erilaiset mielipiteet ovat tärkeä osa demokratiaa. Puolueet ovat kuitenkin ensisijaisesti vaalikoneistoja. Ne eivät käy vapaaehtoisesti julkista keskustelua aiheista, jotka saattaisivat vaarantaa niiden vaalimenestyksen.
EU ja maahanmuutto ovat erinomaisia esimerkkejä yhteiskunnallisesti tärkeistä kysymyksistä, joista valtapuolueet ovat kautta Euroopan vaienneet – tai vaikenivat, kunnes populistiset ja radikaalit oikeistopuolueet, kuten Itävallan vapauspuolue ja Alankomaiden Pim Fortuynin lista, onnistuivat nostamaan varsinkin maahanmuuton kansalliseen keskusteluun.
Suomessa myös konsensushakuinen politiikka ja laajapohjaiset hallitukset ovat edistäneet puolueiden haluttomuutta käydä julkista keskustelua hankalista aiheista.
Perussuomalaiset ovat aktiivisesti hyökänneet konsensusta ja perinteisten valtapuolueiden yhteistoimintaa vastaan. He ovat syyttäneet valtaeliittiä yhden totuuden politiikasta sekä vaatineet keskustelua EU:sta ja maahanmuutosta.
Poliittisessa keskustelussamme EU-kysymykset jäivät kevään eduskuntavaaleihin asti taka-alalle.
Puolueet ovat tietoisesti pitäneet matalaa profiilia EU-asioissa ja keskittyneet kotimaisiin vaaliteemoihin, jotka ovat äänestäjille tutumpia ja joissa puolueet ovat yhtenäisempiä. Perussuomalaiset on ainoa puolueemme, joka on johdonmukaisesti yrittänyt saada valitsijoita liikkeelle Eurooppa-teemoilla.
Eduskunnassa Eurooppaan liittyviä kysymyksiä käsiteltiin aiemmin lähes yksinomaan valiokuntien suljettujen ovien takana. Täysistuntoihin EU-kysymyksiä tuotiin vain pakon edessä, lähinnä silloin kun päätökset edellyttivät koko eduskunnan hyväksyntää.
Kreikan talouskriisistä alkanut keskustelu euron vakauttamisesta ja EU:n talouspolitiikasta on kuitenkin muuttanut tilanteen Suomessa ja muissa unionin jäsenmaissa – toivottavasti pysyvästi.
Hallitus haluaa varmasti tulevaisuudessakin vältellä EU:n tuomista
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jatkoa edelliseen;
Perussuomalaisilla on kuitenkin johtavana oppositiopuolueena erinomainen mahdollisuus nostaa unionia koskevat kysymykset päivänvaloon.
Maamme poliittinen kulttuuri on varsin erikoinen. Suomalaiset tuntevat voimattomuutta politiikassa mutta haikailevat samalla vahvoja johtajia. Mielipidejohtajuus on nähty hyveenä: kansa tarvitsee suunnannäyttäjiä. Mielipidejohtajan asema ei kuitenkaan saisi oikeuttaa kansalaisten tahdon ohittamista. Se, että pääministeri tai puoluejohtajat unohtavat kuunnella kenttää, kostautuu ennemmin tai myöhemmin.
Perussuomalaisten mukaan valta kuuluu kansalle ja politiikan on perustuttava kansan tahtoon. Puolue katsoo, että populistinen demokratiakäsitys eroaa täten nykyisestä elitistisestä byrokratiasta, jossa päätöksiä tehdään kansaa kuulematta.
Vaikka perussuomalaisten esittämä kahtiajako nykymenon ja populistisen demokratian välillä onkin liioiteltu, Suomessa on annettu aivan liian vähän painoarvoa kansalaisten mielipiteen aktiiviselle huomioimiselle politiikassa.
Populistiset tai ideologisesti radikaalimmat puolueet ovat useassa Euroopan maassa kyenneet vaikuttamaan kansalliseen politiikkaan. Kannatuksestaan huolestuneet valtapuolueet ovat omaksuneet varsinkin maahanmuuton ja monikulttuurisuuden suhteen tiukempia linjauksia. Näin on käynyt myös Suomessa.
Puolueemme ovat suhtautuneet maahanmuuttoon ja eri vähemmistöjen oikeuksiin myönteisemmin kuin kansalaiset. Vastatakseen perussuomalaisten haasteeseen muut puolueemme ovat kuitenkin tarkentaneet kantojaan arvokonservatiivisempaan suuntaan.
Tutkimusten mukaan kansan tahto ei toteudu Eurooppa-politiikassa. Kansalaiset asennoituvat integraatioon selkeästi varauksellisemmin kuin puolueet ja poliittinen johtomme. Puoluekohtaisesti tarkasteltuna mielipide-erot korostuvat keskustassa, kokoomuksessa ja Sdp:ssä.
Perussuomalaisten kansallisia etuja painottavalle Eurooppa-politiikalle on siis kaikupohjaa. Kilpailevien puolueiden ei kannata tässä mielipideilmastossa näyttäytyä liian EU-myönteisinä, vaan pikemminkin niiden voidaan olettaa suhtautuvan aikaisempaa kriittisemmin Euroopan yhdentymiseen.
Demokratian kannalta tämä kehitys on myönteistä. Jos kansalaiset suhtautuvat varauksellisesti Euroopan unioniin tai maahanmuuttoon, politiikan tulee olla sen mukaista.
Raunio esittää hieman oudosti, että ongelmana olisi vähemmistöjen oikeudet.
Ne eivät ole ongelma, vaan ETUoikeudet!
Ns. positiivinen syrjintä ja varsinkin surujen hyysääminen pääväestön kustannuksella ovat etuoikeuksia, jotka eivät kuulu tasavaltaan.
Linkki; hesariin
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suomen demokratia on tervehtymässä/1135267272802/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
Niin kauan kun Ahvenanmaa on vielä voimissaan ei ole mitään kansanvaltaa. Ahneidenmaa loiset!
Persuille on selvää että kritiikin osoite on "maahanmuuttokoneisto", mutta laiskat (ajatteluun ja sisälukuun kykenemättömät) toimittajat jne. ovat saaneet asialle negatiivisen sävyn ja tätä käänteistä "uutta" totuutta tulee joka tuutista. Vahinko.
Minulle tärkein motiivi äänestää oli tuo pakkoruotsin poisto.
Hiukan ottaa pattiin, että vaikka alunperin sekä demarit että persut eli 2/3 olivat Eurooppa-asiassa samoilla linjoilla, Katainen kuitenkin pääsi määräämään tahdin...
Nyt mietityttää sellainen että onko tuo presidentin pesti tärkeämpi kuin pakkoruotsin poisto, siis koko kansakuntaa ajatellen....
Toivottavasti olen väärässä.
Media edelleen pistää päänsä pensaaseen, eikä halua nähdä totutta..! Mielenkiintoinen havainto tuo=" Nyt mietityttää sellainen että onko tuo presidentin pesti tärkeämpi kuin pakkoruotsin poisto, siis koko kansakuntaa ajatellen...."
Presidenttin pesti Kokoomukselle on arvokas asia. Sillä ne ajatelee lisäävänsä puolueen kannatusta. Pakkoruotsin hyysääminen taas heikentää asemia. Kokoomus istuu tällä hetkellä kahdella jakkaralla, siitä ei seuraa hyvää puolueelle. Siten isänmaalliseksi leimautunut puolue.? Kannattaa maahan vieraana kielenä tulleen pakko-opetamista. Sulkevat silmänsä vielä Euroopan ja muiden valtioiden käytännöiltä. Nykyajan malli on= Ei kuunnella kansaa, ja Perussuomalaiset korjaavat potin.!
"Perussuomalaisten mukaan valta kuuluu kansalle ja politiikan on perustuttava kansan tahtoon. Puolue katsoo, että populistinen demokratiakäsitys eroaa täten nykyisestä elitistisestä byrokratiasta, jossa päätöksiä tehdään kansaa kuulematta. Vaikka perussuomalaisten esittämä kahtiajako nykymenon ja populistisen demokratian välillä onkin liioiteltu, Suomessa on annettu aivan liian vähän painoarvoa kansalaisten mielipiteen aktiiviselle huomioimiselle politiikassa."
Tämä on oleellista - ja tämän vuoksi perussuomalaisia äänestettiin nyt monesta puolueesta ja jatkossa puolueiden sisälle alkaa muodostua ryhmittymiä, jotka ajavat kansanvaltaa nykyisen eliittibyrokratian sijaan.
Kaikki eliittibyrokratiaan kylläastyneet eivät tosiaankaan äänestäneet vielä perussuomalaisia, joten puolueilla on kiire antaa tilaa sisäisille oppositioille kunnallisvaaleja varten.