minulle ja päättäisit tämän ikävän lopullisesti tai hetkeksi.
Kunpa kirjoittaisit
Aamun uninen
12265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minne haluat hänen kirjoittavan, sähköpostiin, kännyyn, facebookiin, tänne tuskin kuitenkaan?
Kaikki käy pullo- ja pulupostia myöten.
Ei koske minua tämä sitten.
:D
Noh, minne se uninen tuhiseva mussukka on siitä viekusta kadonnut? Paipai pari silitystä
Kirjoitinkin, sähköpostiviestin johon et koskaan vastannut. Siitä päättelin ettet halua enää edes kuulla minusta mitään. Ei ole siksi enää syytä laittaa mitään viestiä, et vastaisi siihenkään. Täällä saan ainakin olla siinä toivossa että ehkä joku viesti on sinulta. Tai ainakin uskottelen itselleni selvitäkseni päivästä toiseen.
Sitten en ole oikea, sillä en ole koskaan saanut häneltä mitään henk.koht. s-postia, virallisia vain. Ymmärrän kyllä hänen hiljaisuutensa, mutta ymmärrys ei poista tätä ikävää. Mutta... C'est la vie.
Minä en ole ainakaan käynyt lukemassa edes sähköpostiani. Hänen sanansa vaan tuntuvat niin kylmiltä etten pysty. Satutti.
Silloin kun on valmis antamaan kaiken, pystyy myös menettämään kaiken.
Pysähtyä, mitä kirjoitan sanoin kosketan...on kaikki sisälläni.
"aamuuinnin, yks vatsansa vilvoitteli" viereiset vedet matkallain.
Huomaan hyräieväni taas enemmän. ; )
Millaisia lauluja mahdatkaan hyräillä?
Aavistus lähemmäs niin kuulet... Yhä uudelleen ihmettelen
kuinka yks ihminen voi olla "rakkaus". Ja hymyilen, näinkin.
Vaikeaa näin virtuaalisesti. Ja ei koko maailmaa voi järjellä selittää - jotain mysteerejäkin tulee jättää.
niin samaa ole ntoivonut minäkin, että hän kirjoittaisi, soittaisi tai tulisi käymään... mutta eipä näy eikä kuulu...