Rajaa odotuksiin!

12 kummilasta, vähän liikaa! Eihän ne voi suakaan enää muistaa, lähde siitä jo.

Jos ei halua omia kersoja niin harvoja kiinnostaa toistenkaan kersat.

Koko kummijutun voisi lopettaa todellakin niin ettei tarvitse ketään sen varjolla kiristää. Muutenkin luulisi perheellisten olevan jo sen verran nykyaikaisia ja fiksuja että antaa sen kumminsa hoitaa tehtävänsä mitenkä itselle sopii tai olla hoitamatta kun se on vai nimi kortissa eikä velvoita mihinkään niin johan on tyhmää alkaa mitään vaatimaankaan tai jopa kiristämään.

Perheelliset voisivat mennä toinen toisilleen kummeiksi. Joistain olen huomannut mitä ahneimpia ja vaativampia lasten vanhemmat ovatkaan niin eivät ole muuten kenellekkään kummeina ettei tule vaan ylimääräisiä kuluja.

Ei ymmärrä miksi tämä on niin vaikeaa. Ihan totta on, että ei pelkkä kummeus tee kenestäkään lapselle läheistä. Kyllä mahdollisen kummin pitää olla läheinen muutenkin. Niin läheinen, ettei moisia ongelmia synny. Huoh. Miten ihmeessä joku voi kuvitella olevansa kummi 12 lapselle???!!!!!

Miksi ihmeessä olet lupautunut kummiksi 12 lapselle? Siitä saat kyllä syyttää ihan itseäsi... Eri asia on sitten miten kummeuteen jo yleensäkin asennoituu, mutta jos ei halua rakentaa suhdetta kummilapseen niin kannata sitten kummiksikaan ruveta!

Mutta näistä odotuksista (niin vanhempien kuin kummienkin) kannattaisi keskustella ENNEN kuin kummiksi mennään lupautumaan (tai kummiksi ketään pyydetään...).

Entäpä sitten jos ihmissuhde muuttuu ihan erilaiseksi sen jälkeen kun jollekin on syntynyt vauva? Usein sanotaan, että jotkut muuttuvat ihan eri ihmisiksi lapsen saatuaan. Tuskin ihan kaikki, mutta osa kuitenkin, ja kun kummiksi lupaudutaan heti lapsen syntymän jälkeen tai jopa ennen sitä niin tätä muutosta ei ole ehtinyt vielä huomata. Varmasti tällainen muuttuminen aiheuttaa muutoksia ystäväsuhteissa ja miksi ei kummisuhteissakin.

Minulle ainakin kävi niin, että ystäväni jonka lapselle aloin kummiksi muuttui aivan kummalliseksi. Hän otti sellaisen asenteen, että äidin on aina oltava läsnä lapsen elämässä 24/7, isä ei voi osata lasta hoitaa ja sulki osaksi miehensä ja miehen sukulaiset ulkopuolelle. Kun tapasimme, ystävä pulputti omia asioitaan kuuntelematta lainkaan minua ja hössötti lapsen ympärillä. Suoraan sanoen, en ole sellaista lapsen höösäystä nähnyt vielä missään vaikka lapsiperheitä kuuluu muitakin ystäväpiiriin ja minulla on myös toinenkin kummilapsi. Joskus tuntui hiukan kornilta, kun menimme lapsen kanssa leikkipuistoon ja miten ystävä oli samana päivänä aiemmin selittänyt ettei isältä voi odottaa lastenhoitoa eikä isä sitäpaitsi lasta voi osata hoitaakaan, ja sitten kerran leikkipuistossa oli pelkkiä isiä samanikäisten lasten kanssa. Tämän lisäksi ystävä muuttui ainakin minua kohtaan todella määräileväksi ja suorastaan jyrääväksi. Kaikki piti tapahtua aina hänen ehdoillaan ja puhua vain hänen asioistaan, lahjojen kanssa oli jatkuvasti jotain kränää kun lahjani eivät miellyttäneet (vaikka aina kysyin mitä kannattaisi ostaa ja sen mukaan ostin sitten synttäri- ja joululahjat ja tuliaiset matkalta). Jos kaikki ei mennyt sitten jostain syystä ystävän ehtojen mukaan, hän alkoi haukkua ja nimitellä minua ja vielä aivan asian vierestä kuten ulkonäköäni ja pukeutumistani. Kummisuhteen kannalta vielä pahimpana, vaikka tapasin vuosien ajan lasta kuukausittain, en saanut lapseen mitään kontaktia yrityksistä huolimatta. Vaikka määrällisesti tapasinkin tätä lasta kaikkein eniten, hän tuntui minulle silti aina etäisimmältä. Aloin jo pelätä ja jännittää tapaamisia ja tapaamisten jälkeen olin aina hirvittävän väsynyt. Lopulta ystävä- ja kummisuhde oli pakko irtisanoa, yritin sanoa näistä asioista ystävälleni mutta hän vain suuttui ja leimasi minut ymmärtämättömäksi kakaraksi.

Muiden ystävien kanssa tällaista ongelmaa ei ole ollut. Lahjat ovat olleet aina mieleisiä (tai niin on ainakin annettu ymmärtää eikä ole tarvinnut vaihdella toisiin kuten tämän yhden perheen kanssa). Lapsiin saan kontaktin helposti, pidän sylissä ja leikin. Toinen kummilapsi kuulemma odottaa kovasti kummia kylään ja haluaisi tavata useamminkin kummia. Sen verran kammon sain kuitenkin tästä yhdestä kummilapsen äidistä, että toivon ettei minua pyydetä enää kolmannen lapsen kummiksi ja kieltämättä hieman kauhulla aina odotan minkälaiseksi ystävät muuttuvat perheenlisäyksen jälkeen.