Olen lähtöisin perheestä jossa ei käytännössä koskaan puhuttu tunteisiin liittyvistä asioista ja perhesuhteet olivat muutenkin kankeat ja muodolliset. Oli alkoholismia ja yksi narkkarikin perheessä, hyväksikäyttöä ja muuta sellaista. En edes ollut toivottu lapsi ja se tehtiin selväksi minulle äitini suulla. En tiedä mikä osuus näillä asioilla on siihen että minusta on tullut tällainen kuin olen, sosiaalisesti hyvin kömpelö ja arka ihminen. En vaan voi sille mitään. Ja jos minua yritetään hoputtaa puhumaan tunneasioista, menen vielä enemmän lukkoon. Kyllä minulla silti on tunteita vaikkei päältä päin uskoisikaan.
Osaan keskustella - mutta en tunneasioista
introvertus nr1
58305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Seli seli, oot vaan niin suamaton tohelo, puheasioissa.
Itsehän sen maksaa, valitettavasti. Jos ei osaa kertoa mitä haluaa, mistä pitää, tai välittää jostakin...se on ikävää. Koska kukaan ei jää pitkäksi aikaa hihaan roikkumaan.
Suomessa on paljon kotivammaisuutta ja ties mitä johon joutuu tottumaan ja sietämään, et ole ainoa. Asioilla on yhteyttä - sillä että ei saa lapsena ilmaista tunteitaan, ainakaan kielteisiä, tai saa ottaa milloin kenenkin raivonpurkaukset päällensä, mutta itsellä ei saa sellaisia olla koska on riittävän vaikeaa muidenkin kanssa. Kaikki vaikuttaa ja itse tiedostaessaan voi alkaa vaikuttamaan muihin suuntiin, haluta tulla erilaiseksi. Ilmaista ja tuntea, silloin kun luottaa toiseen ihmiseen.
Hyvinhän pystyt ilmaisemaan ajatuksiasi kirjoittamalla, siinä on hyvä alku.
Voin sanoa ihan rehellisesti että jos olisin voinut valita syntyäkö tähän perheeseen vai jäädä kokonaan syntymättä, valinta olisi ollut hyvin helppo. Itse asiassa isäni oli äitini kertoman mukaan yrittänytkin äidin vatsaa potkimalla abortoida minua, siinä (valitettavasti) onnistumatta. Eli ihan kirjaimellisesti elämä on potkinut minua päähän jo ennen syntymääni. Olen katkaissut kaikki välit isääni jo aikoja sitten.
Tämä on provo!
Kunpa olisikin. Harvoin näistä asioista avaudunkaan juuri tämän reaktion vuoksi: kukaan ei voi uskoa todeksi että perheessä voi olla elämä näin pahasti päin helvettiä.
Lopeta jo manipulointi.
Miten voi manipuloida, kun ei tiedä kuka puhuu?
mitä väliä? meinaatko, että voit täällä kirjoittaa mitä sattuu, vaikka nimimerkin taakse kätkeydyt? Käytöstavat olisi hyvä muistaa täälläkin, eihä sitä kasvotustenkaan sovi toisille latoa mitä huvittaa. Joten sen minkä kirjaat tänne pitää pystyä myös kasvokkain sanomaan. Muutenhan olet täyskiero ja luottamuksen arvoton. Hyvät käytöstavat on niinkuin toiseten kunnioittamista nääs.
Nääs, positive, nääs. Mikä idea tuossa provossa sitten on? Kukaan ei tunnista kirjoittajaa, sinä ehkä mielestäsi? en tiedä.
en tunnista, en ja vastasin sulle, koska ihmetyttää tuo nykypäivän hälläväliä ja kaikki MULLE ja muut ilman NYT HETI meininki ja minäminä. Muista ihmisistä välittämättä, joten ainakin sillä miten muita kohtelet on helvetin paljon väliä. ei muuta.
Mitä aloittaja on tehnyt väärin kirjoittaessaan tuon?
NYT HETI SULLE.
ei mitään vastasin vain sulle, oli sitten provo tai ei, kukaan täysjärkinenhän ei ainakaan ketään provoa tahallaan, koska tietää sen olevan väärin provottavaa kohtaan .
Eikö se ole lopultakin huomion kerjäämistä.
Ei sillä sellaista ihmistä koskaan saa, jota ei saa muutenkaan.
Mutta äh, minä en tunnista kirjoittajaa enkä provon kohdetta, joten hukkaan menee tältä osin ainakin.
hyvä juttu :)
en tiedä, on tai ei....
ei varmasti provoamalla ketään saa, näin uskoisin.
Tarkoitus ei ollutkaan ketään "saada" tällä kirjoituksellani vaan selvittää eräälle henkilölle miksi minun on vaikea kommunikoida, varsinkin tunneasioista. Jatkuvasti hän on sitä ihmetellyt. Toivottavasti tämä valaisi vähän asioiden taustaa.
No joo, itse en pitänyt tätä 'provona'. Mutta luuletko, että oikea henkilö lukee kaiken ja tunnistaa muitta mutkitta sinuksi, ehkei kannata jättää niin paljon netin/toivon varaan... toivottavasti hän on ihmetellyt sitä jatkuvasti muualla kuin palstoilla.
Täytyyhän sun pystyä keskustelemaan/meilaamaan asiasta oikeastikin, jotta saat juuri hänen reaktionsa. Kunhan selvittelet täällä random ihmisten kanssa mitä selvittelet?
Olisi varmaan hirveän hyvä tietää, keneltä kenelle menee...
Ap, hohoi? Jos haluat, että se oikea tunnistaa, annahan joku sellainen vihje, jonka vain te tiedätte.
jos millään ei ole mitään väliä, niin sittenhän voi tehdä ihan mitä huvitaa toisia ajattelematta..... ja niitä käytöstapoja ja antaa vaan kaiken mennä, jos on mennäkseen...
Minkä takia ajattelet, että aloittaja manipuloi?
Ketä hän manipuloi? Kuka hän muka on, sun hyväkin kaverisi?
Miksei hän saanut tehdä tätä avausta? Miksi se on mielestäsi valhetta? Onko sillä väliä, onko aloitus totta vai ei?
en ajatellut niin.
Jos tahdot toisenlaisen elämän, jossa saa olla pehmo ja jutella mukavia. Vaikka ihan kaikesta mitä tunnet, opettelet. Aloita heti, nyt ja tässä.
Hyvä aloitus, onnittelut. Siitä se lähtee. Asia kerrallaan. Nää palstat on yksi hyvä paikka, jossa voi ilmaista tykkäystä, surua, iloa ihan mitä vaan. Uskalla ensin ajatella mitä tunnet, ihan kaikilla sanoilla. Sano ne vaikka yksin itsellesi, kirjoita tänne ja sano vaikka kaverille miltä tuntuu....ihan miten vaan.
Sanot milloin tykkäät, ihanaa, upeata, pussataan tai et tykkää, ei käy, pysykää kaukana....nyt
Tottakai sulla on lupa tuntea ja sanoa miltä tuntuu :)
Halit, onnea matkaan.
paisti että näillä palstoilla on aina joku myrkun niellyt joka takertuu piikkuasioihin ja syyttää ketäkin mistä milloinkin....
irl parempi aina avautumiseen, kun tietää kenen kanssa juttelee niitä mukavia....
Jep. Näillä palstoilla saa aina kuraakin naamalle. Mut ei voi miellyttää kaikkia. Ja toisaalta täällä näkee(oppii) mitä kaikkea kamlaa kylmimmätkin tyypit voi sanoa. Sanovat kun eivät tiedä ja kehtaavat. Ei pottuilu ole oikeanlaista vahvuutta.
Sano nille, että ota tai jätä. Tällanen olen.
Hyvällä sydämellä pääsee aina pidemmälle.
just näin.
sä etenet omalla tahdilla, se joka sua hoputtaa eikä jaksa odottaa, olkoon odottamatta :)
Olen törmännyt aika moniin miehiin, jotka menevät samalla tavalla lukkoon kun tunteet tulee pintaan. Arvaan mistä se johtuu...meillä oli kotona sama meiniki ja senhän tunnistaa toisesta. En ole valitettavasti osannut auttaa miestä puhumaan, sanomaan edes sitä jos ei tykkää tai jos meidän jutussa on jotain liikaa tai liian vähän.
Pitäis vaan jotenki opetella sanomaan. Ei ole reilua, jos odottaa että toinen toimii ajatuksen voimalla. Tai ymmärtää hiljaisuudesta mitä toinen tarkoittaa.
En osaa minäkään vielä ilmaista, mut opettelen ja olen ruvennu sanomaan, etten osaa, kun ei ole ohjeita, menen asia kerrallaan. Sanoa töksäytän sitten miltä tuntuu...huh... Mut ehkä se siitä. Rakkaus on kaiken opettelun arvoista.
Olen ajatellut että ehkä kaipaan niin kovasti jotain perusturvallisuuden tunnetta jota vaille jäin lapsuudenkodissani ja siksi yritän elää mahdollisimman tasapaksulla ja tylsällä tavalla. En tiedä mitä on rakkaus kun en ole sitä osakseni saanut - miten minä voisin puhua siitä - miten minä voisin sen tunnistaa vaikka kompastuisin siihen? Voin sanoa tykkääväni jostakin mutta en uskalla sanoa rakastavani koska en tiedä mitä se on, miltä sen pitäisi tuntua.
Jos tahdot suojella itseäsi, niin jatkat sitä tasapaksua meinikiä.
Jos tahdot opetella rakkautta, niin tutustut ihmisiin. Kommunikointia.
Mieti millaisen tulevaisuuden haluat. On niin harvinaista tavata ihmistä johon edes ihastuu...saati jos rakastuu....ja hän karkaa pois.
Ei meilläkään saanut puhua tunteista, halata tai olla vihainen. Opettelin sen kavereiden kanssa. Opin rakastumaan tutustumalla(hitaassti) yhteen sulkeutuneeseen ihanaan mieheen. Loistava tyyppi, muttei päästänyt lähelle ja meni kiinni. Sen verran kertoi ja tunnistin ...että arvaan. Mutta mites opetan. Sitten se heittäyty häijyksi ja ajoi pois. Arvaan...hän turhautu ja tunne oli jo niin suuri. Mun voimat ei riittäny. Rakastan silti vaikka nyt mennään eri suuntaa ja se ei ole oikein.
Jos asetat tavoitteeksi tutustua ja jos tykkäät niin annat hänen tutustua itseesi. Jos tunnet että tykkäät niin sanot sen ja sanot senkin, mitä nytkin sanoit miten suhtaudut sanaan rakkaus. Eli tunteita on, muttet osaa sitä osiota. Avoin rehellinen meinki....ei tietenkään kaikille, mutta jos löydöt jonkun jonka tahtoisit pysyvän kuvioissa.
Rakkaus on iso tunne ja se herättä lisää tunteita...voipi olla aika myrsky. Ei ole myöhäistä harjotella.
Juuri näin, ei tunteiden ilmaiseminen tarkoita sitä, että huudellaan koko ajan rakkautta. Aivan yhtä vaikeaa on ilmaista epävarmuutta, pelkoja, keskeneräisyyttä, suuttumusta, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, anteeksipyyntöä, jne... kaikki lähtee rehellisyydestä itseä kohtaan.
Aihe on hyvä, mitä väliä jos se on provo. Sittenhän vastaukset on vielä aloitustakin parempia. :-)
Vipittömän rakkauden tunteminen on kaiken arvoista....vaikka yksipuolinenkin.
Sitten kun oppii siinä antamaan anteeksi ja sopimaan...tulee jo voittaja olo.
Mä pelkäsin ennen tällasia tunteita ja nyt tahdon niitä. Halua oppia tän jutun. Ehdottomasti.
...vaikka olenki joutunut siksi roikkumaan ikävä-palstalla, kun tyyppi on peruttanut tai tunne muuten vaan loppunut. Tykkään ikävästä huolimatta.
Minultakin puuttuu perusturvallisuuden tunne, en tule sitä enää koskaan täysin saavuttamaan, siitä ovat myöhemmätkin tapahtumat pitäneet huolen sekä jotkut varhaisemmat asiat, jotka eivät ole vieläkään ohitse. Ymmärrän ihmisen halun helppoon, suhteellisen huolettomaan, rauhalliseen ja yksinkertaiseen elämään, koska kaiken jälkeen se olisi ehkä parasta mitä osaisin kuvitella. Oma turvasatama, ensimmäistä kertaa.
Älä kiiruhda asioiden edelle ja yritä tuntea jotain. HYVÄKSY omat tunteesi sellaisina kuin ne ovat, kukaan ei enää sitä kiellä. Jos tykkäät, mutta et tiedä mitä on rakkaus - sano joko että tykkäät... tai jos luotat ihmiseen enemmän, sano että tykkäät, mutta et tiedä mitä on rakkaus. Ihmiset jotka välittävät sinusta ja ovat kiinnostuneita juuri sinusta, arvostavat tunteitasi mitä ne sitten ovatkaan.
Jos luotat todella paljon, ole valmiudessa kertoa tänne kirjoittamiasi asioita ja vielä enemmänkin. Eikö se ole sinusta terapeuttista, hyväätekevää...
Pelot ja jännitys-palstalla voit varmaan vaihtaa mielipiteitä ,silellä voi käydä ihan asialista keskustelua jos kaipaat sellaista.
Pienestähän se tunteiden ilmaiseminen lähtee, Sano vaikka että sulla on kauniit silmät ...tai mukava nähdä..voit nähdä miten toinen riemastuu...
Toinen ääripää tässä on henkilö joka latelee tunteitaan joka naiselle/miehelle. Ja se on jotain joka vie minulta pisteet heti ja lopullisesti
ja seuraava vois olla tää ajoitus....eli
jos sä vasta kattelet "ompa kiva", toinen on "ihan ihastunut" tai
toinen jo rakastunut, kun itse olet vaiheessa ihastunut.
Missäpä vaiheessa uskaltaa ilmaista mitä tunnetta, ettei toiselle tule ahdistus-karkuun-juoksu- tunne...sen ku tietäis. Päivä kerrallaan. Uskaltaa ottaa toisen tunteenilmaisun vastaan.
Vuosien mittaan suhteessa nää voi vaihdella, toinen on vuorollaan rakastuneempi.
Toisen hyvän ja huonon olon huomiointi on aina huomaavaista ja lämmittävää. Jos toinen on kuumeessa, ei kannata ehdottaa koskilaskua (jep, usko tai älä, sekin on kuultu).
Tutustumisen hitaus. Huomioi sen tilan ja ajan mitä toinen tarvitsee. Jos tyyppi ei lupaa heti rakkautta, mutta tulee aina vaan uudestaan juttelemaan...niin onhan sekin merkki, siitä että tahtoo tutustua....vois kiinnostaa.
Jos vielä uskaltais sanoa millasen ajan ja tilan itse tarvitsee, jotta uskaltais. Tai kun/jos tahtoo oikeasti tutustua.... "älä mene, hitaammin, nyt pelottaa" tai "vauhtia kultu", "en osaa, opetellaan", "en hitto vie tiedä, mutta älä mene pois", "ei sytytä, nyt riittää".
Ei ole mikään pakko pitää lähellä sellasta josta et pidä. Eikä toisen sydämellä saa leikkiä. Antaa ymmärtää, jotain mitä ei oikesti edes halua.
Noi treffipalstojen "kuva tänne ja heti tai en lurittele mitään"-tyypit voi sitten jättää omaan arvoonsa. Koska sä olet jotain parempaa kun instant-jutut.
Nyt kun oikein analysoidaan, niin voihan olla että toinen on jo rakastumassa, kun taas toinen huomasi että hän ei olekaan mun tyyppiä. Eli toinen rakastuu hitaasti mutta lopullisesti, ja toinen nopeasti mutta lyhytaikaisesti
Muiden tunteiden arvuuttelu on aika turhaa, itseltään toki voi kysyä, ehkä ihmiset avautuvat.
Analysoin vaan yleisesti, ihmisten käyttäytymistä. Niinhän täällä on tapana. Oletko hidas, nopea, ja onko toinen hidas vain nopea, jos hidas ottaa nopea, mitä tapahtuu jne.
Oikeat vastaukset oikeilta ihmisiltä, muu on arvailua. Arvailun on nähty menevän monta kertaa pahasti hunningolle, en oikein luottaisi :-/
Valitettavasti lapsi ei pysty valitsemaan vanhempiaan, ja joillakin on hyvä tuuri ja joillakin todella huono. Epäreiluahan se on!
Olen itse saanut hyvän kodin, jossa on rakastettu, tosin tunteita on suppressoitu jonkin verran ja negatiivisiä todella paljon. Hyvin hillittyä. Äitini lapsuuden perheessä oli alkoholismia ja pahaa väkivaltaa, ja vaikuttaa myös seuraavaan sukupuolveen, vaikka hän onnistui katsaisemaan kierteen. Nostan hattua ja arvostan! Varmaan isoin asia mitä ihminen voi läheisilleen tehdä!
Olen koenut itse avioeron ja siinä yhteydessä käynyt pitkän perheterapian. Myös ex-miehelläni oli ongelmia lapsuuden kodissa, ja terapia selkeästi auttoi meitä molempia, vaikka avioliittoa ei enään voitu pelastaa. Sinuna miettisin terapiaan hakeutumista, saattaisit saada apua ja ainakin henkistä tukea. Kuitenkin tosi asia on, että jos annat lapsuuden kotisi vieläkin viedä sinulta mahdollisuuden elää onnellista elämää sillä että anna rakkaudelle ja ihmissuhteille mahdollisuutta kärsit edelleen! Tuen kanssa vaikeista tilanteista on helpommin päästä yli. Kävimme terapiassa perheaisianneuvottelukeskuksessa (ilmainen) ja ex-mieheni ohjattiin sieltä lisäksi vertaisryhmään, jossa muillakin samanlaisia taustoja.
Stemppiä ja uskalla elää, se kannattaa vaikka varmasti pelottaa!
Voi toki, terapiat on kokeiltu mutta aina nousee ongelmaksi se ettei yksikään terapeutti ole pystynyt kertomaan minulle miten tunnetaan rakkauden tunnetta.
En tiedä, ehkä olen vaan sisältä kuollut, vielä näennäisesti elävä ruumis.
Mitään ei pidä. Miksi sinun tai kenenkään meistä pitäisi tuntea rakkauden tunnetta? Se on mahdollisuus, ehkä harvinainen, jotakuta kohtaan sitä voi tuntea, siinä kaikki. Ole rehellinen tunteissasi, älä pakota mitään. En usko, että olet sisältä kuollut, ehkä olet vain huomattavasti kärsinyt ja oppinut kääntämään kärsimyksen sisäänpäin. Tai ehkä löytänyt muun venttiilin kuin tunteiden varsinainen ilmaiseminen.
Miksi kenenkään pitäisi väkisin tuntea rakkauden tunnetta?
järkevä ketju täällä! Ehtisinpä lukea sen läpi, mutta nyt ei kerkeä... Ap:lle: kirjoitat hyvin ja kuulostat fiksulta ihmiseltä - älä siis masennu! Monella muullakin on samanlaisia ongelmia ja avautuminen niistä auttaa - vaikka se tapahtuisikin täällä! Oon varma, että tuut vielä pääsemään yli tosta ongelmasta! Hirveesti tsemppiä ja onnea sulle
On se vaan niin törkeetä että vanhemmat voivat tehdä noin lapselleen. Se kulkee mukana koko elämän. Muistutus kaikille: älä sinä tee noin koskaan!
Itse olen jonkin verran (siis vähän) kokenut tällaista, eli vanhempien ryyppäämistä, en voisi koskaan tehdä samoin omilleni.
Vihan vastakohta on rakkaus. Ja sä pohdit jo miten sitä tunnetaan. Jos oikean mallinen ja tuntunen (sielultaan) kohde ei vaan ole vielä tullut kohdalle? Tai jos sä et vaan ole vielä valmis?
Kuka tahansa pääsee raha, viha ja kauneus vaiheeseen, kuten nää 50-60v uraohjus äijät. Ne tahkoo rahaa ja kohtelee kaikkia läheisiään kun p*skaa. Mut yhtään kaunista tunnetta ei osaa ilmasta. Ne pitää niitä heikkoutena. Jossain vaiheessa ne huomaa, että kotona on masentunut palkintovaimo ja lapset voi huonosti. Sydän pettää kun ne tukehtuu omaan kylmyyteensä ja happoihinsa. Opetellappa sitten sydänpolilla pehmeitä arvoja...
Sä olet "päässyt" jo pohtimaan pehmoja, enkä usko että taannut vain-rahaa-ja kuvia vaiheeseen. Lovetus tulee jos on tullakseen...kunnioitus ja tykkäys toista kohtaan on ihan yhtä arvokkaista tunteita. Ja tietty samat tunteet itseään kohtaan.
Cool...hyvä valinta :)
ap:lle mitä jos jooku sanois rakastuneensa sinuun? Miten reagoisit? Olisko se ihan kamalaa?
Vaikea sanoa miten reagoisin. Ei se ehkä kamalaa olisi mutta niin epätodelliselta tuntuvaa. Luultavasti olettaisin sen ihmisen säälistä tai lähimmäisenrakkaudesta sanovan jotain sellaista (ainakin jos se ihminen on tietoinen taustastani). Ja siitäkin syystä epätodellista ettei kukaan voi tuntea minua niin hyvin että voisi oikeasti sanoa rakastavansa, ehkä tykkäävänsä kuitenkin.
Ei tausta ole oleellista, vaan se, miten ihminen on selvinnyt taustastaan. Ihmiset arvostavat selviytyjiä, aidosti... ja voivat rakastaa niitä ominaisuuksia, mitä selviytyminen on toisaalta vaatinut ja toisaalta antanut.
Kukaan ei voi tuntea sua ellet halua kenenkään tuntevan sua. Kukaan ei tule tuntemaan ketään läpikotaisin.
Mutta jos sä uskot pskan:kin niin mikset sä usko jos joku sanoo tykkäävänsä tai rakastuneensa? Rakastuu siihen väähään tai paljoon minkä näkee. Totta eihän ketään voi tuntea läpikotaisin...kokemuksesta sanoisin ettei edes omia perheen jäseniään.
Mut onhan olemassa ilmiö- rakkautta ensi silmäyksellä...tai lauseella? Eikä siinä tunne vielä yhtään.
Voihan se kuulostaa uskomattomalta ensi kuulemalta.
Olen pohtinu tota taustan kaiken kertomista, olen tullut siihen tulokseen, etten aio kertoa ihan kaikkea omastani koskaan ...tulevalle rakkaalleni saati ystävilleni. Ihmiset ei jotenki osaa reagoida ja sitten alkaa sen kuulijan reaktion "hyysäys ja lohdutus".
Hyvissä pumpuleissa kasvaneet ei osaa ottaa sitä ja sitten kohtelu muuttuu kun saavat tietää. Elämä on tässä ja nyt ja mielellään tästä eteenpäin.
Tausta on olemassa...mut eihän se saa määrittää ihan kaikkea.
kun itse itsensä alantaa, ei putoa korkealta.... voisko olla noin.
Täällä asiaa voi pohtia turvallisesti mut livenä nimellä ....voi harkita vähän. Ei siksi että hääpeis, mutta tyypit vaan osaa olla aika moukkia. Suojatakseen itsensä. Omasta sydämestä pitää huolta ihan ensin itse. Eikä kaikkea ole pakko kertoa. On olemassa ihan omia asioita. Pitää oikeuden itsellään...
Itsehän sen päättää ja on niin monenlaisia tilanteita.
Alentaa? Ei täs kukaan itseään alenna.