Voi katsoisitko minullekin, olen parisuhteessa oleva tummahiuksinen nainen,ikää 30 . Tässä liitossa vaalean samanikäisen miehen kanssa on ollut välillä hyvinkin hankalaa, mutta toisaalta taas välillä hyvinkin antoisaa. Tässä iässä tiedän, että parisuhdetta pitää hoitaa, mutta Mies on välillä niin tunteeton "kivikasvo", joka ei osaa puhua asioista, että kun yritän niin vain ahdistun. Joskus mietin rakastaako hän minua todella vai olemmeko vaan niin kasvaneet yhteen, että olemme "vain" hyviä ystäviä... Ja minua hämmentää toinen mies, jonka kanssa juttu luistaa ja hän näyttää välittävän minusta aidosti. Hän tuntuu kuin vanhalta ystävältä, joka tuntuu tietävän ajatuksenikin. Välitän hänestä paljon enemmän kuin ystävästä välitetään..Mikä tarkoitus tällä toisella miehellä on elämässäni? Tunnen syyllisyyttä ajatuksistani ja unistanikin, joissa tämä toinen mies toistuvasti on, kauan jo ollut. En kuitenkaan halua erota, kun luulenpa ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella ja miehen kanssa on niin paljon yhteistä, ettei meidän liitto ole ainakaan vielä lopussa. Näetkö miten ja milloin nämä tunneasiat helpottuvat? Miten kesä menee?
Keskiyölle...
kielo-
657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä, tuo on sellainen draama, josta on tehty elokuvia ja kirjoitettu romaaneja.
suhteet ovat harvoin sellaisessa tasapainossa, että niissä sekä saa että antaa yhtä paljon rakkautta. sitä ei nuorena vielä tiedä, koska ei tunne itseäkään tarpeeksi hyvin. ja kuinka voisikaan??
no, nyt olet tullut sellaiseen risteykseen, jossa huomaat saavasi liian vähän rakkautta. toisella kaistalla ajaa kuljettaja, joka voisi antaa sinulle sitä mitä tarvitset. mutta hänen ajotaidostaan sinä et vielä ole selvillä.
minä näen sinut tasapainoisessa perheessä ja suhteessa, teillä on kesäasunto ja vihreä piha. mutta se tie sinne ei ole minun näkökentässäni.
kummalla autolla sinne ajoit, on sinun oman sydämesi päätös.
jos minä olisin vielä sinun iässäsi, tekisin jotakin radikaalia. mutta silloin nuorempana en tietenkään ollut niin rohkea, rohkeushan kasvaa kokemuksien kautta. no joka tapauksessa minä kertoisin kumppanille koko tarinan, tunteet ja epävarmuutesi hänen tunteistaan. sinun on saatava kuulla rakastaako hän sinua, ja ei riitä että kuulet sen kerran vuodessa. sano se!
sitten voisit kertoa olevasi hämilläsi saamastasi huomiosta toiselta mieheltä. kerro ettet halua menettää kumppaniasi, mutta on todella tärkeää tietää mitkä hänen tunteensa sinua kohtaa ovat.
olisiko siinä jotakin väärää sinun mielestä?
sinun kesäsi alkaa, kun puhut suusi puhtaaksi. sitten et enää ole tukossa. se jäävuori on saatava sulamaan rakkaudella.
Kiitos kun vastasit minulle. Hyvin näet. Ihana kuulla, että joskus on vihreä piha. Nytkin on piha, joka on melkoista möykkelikköä.
Mies sanoo rakastavansa ja tekee kotitöistä osansa. Mutta hän ei näytä rakkauttaan hellyydellä yms. hän ei näytä tarkoittavan sanojaan. Puhumista todella olisi.
On tietysti vikaa myös minussa. Kun en halua kertoa siitä toisesta. Se tietäisi ystävyytemme katkeamista. Haluaisin pitää hänet ystävänä.
Jospa teidän pitäisi kunnostaa se piha yhdessä ja löytää sen yhteisen tekemisen kautta uudelleen toisenne?
No mitä sinä sitten haluat? todellista rakkautta vaiko hyvän ystävän?
sinun on itse päätettävä mikä on tärkeintä itsellesi, siihen asti asiat tuskin muuttuvat.
välillä on hankalaa olla nainen, vai mitä? niillä hellyydenosoituksillakin on suuri tärkeytensä, jos haluat niitä, niin taistele niistä! avaudu ensin itsellesi, se voi tehdä kipeää..... ja avaudu sitten kumppanillesi.
Sehän tässä juuri onkin,kun en tiedä varmaksi omistakaan tunteistani. Sen tiedän että niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin välitän kummastakin miehestä paljon. Toisen kanssa on pitkä historia teini-iästä asti eikä tällaisten liittojen päättäminen ole varmaan koskaan helppoa, vaikka ei olisi muita kuin me. Elämä on fyysisesti turvallista ja ihan hyvää.
Hän joka nyt ystävänä lähipiirissäni on, tuo elämääni paljon iloa. Hänen kanssaan on henkinen yhteys. Pitkään odotin, että ihastus menee ohitse, mutta nyt olen enemmänkin vain iloinen, että hän on sellainen kuin on. Ehkä hän on osoittamassa minulle mitä olen unohtanut...
Tunne-elämän tasapainon löytymiseen tarvitsen varmaan paljon mietiskelyä itseni kanssa... Toivon rakkauden löytyvän vielä tästä liitosta jossa elän
Ainoa ratkaisu tilanteeseesi on että luovut tuosta toisesta miehestä. Ennen sitä sinun ja nykyisen miehesi tilanne ei parane. Sinähän kerrot ratkaisusta jo itsekin heti tuossa ekassa viestissäsi.
Suhteessa on Aina kaksi osapuolta. Milloinkaan syy huonoon oloon ei löydy pelkästään toisesta. Puhumalla asiat selviää.
Olet hyvällä tiellä nykyisessä suhteessa. Se vain kaipaa piristystä.
Oma ikäsi ja siihen liittyvä murros saa aikaan tunteiden ailahtelut sekä pohtimisen elämän menosta yleensäkin. Löytämällä itsesi löydät myös ratkaisut kriisiinne.
Näen sinut suht onnellisena ja tasapainoisena muutaman vuoden sisällä.
Mutta kaksi miestä on liikaa, olikin sitten toinen pelkkä ystävä.