ainoastaan "nokkii" muutaman palan leipää päivässä jonka "imeskelee" ja heittää roskiin tai sylkee pönttöön salassa, kai hän luulee etten huomaisi tuollaista käytöstä.
Mitä tämä on, mitä voin tehdä..?
Hänen vanhemmat ei varmaan tiedä asiasta, ovat vain ylpeitä miten paino vähentynyt ja vauhti on vain lisääntynyt kaikessa mitä hän tekee. Harrastuksia on jo liikaa, kauhea meno ja suoritusvimma päällä, mutta mitään ei syö, ei tuo ole normaalia, päätä särkee ja näkökin kuulemma heikennyt.!!
Kerronko hänen vanhemmilleen ja otan paskat niskaani puuttumalla toisten asioihin, teenkö oikein ollessani huolisissani kun tuntuu ettei hänen läheisimmät ihmiset sitä huomaa?
Mitä tämä on, mitä voin tehdä..?
Hänen vanhemmat ei varmaan tiedä asiasta, ovat vain ylpeitä miten paino vähentynyt ja vauhti on vain lisääntynyt kaikessa mitä hän tekee. Harrastuksia on jo liikaa, kauhea meno ja suoritusvimma päällä, mutta mitään ei syö, ei tuo ole normaalia, päätä särkee ja näkökin kuulemma heikennyt.!!
Kerronko hänen vanhemmilleen ja otan paskat niskaani puuttumalla toisten asioihin, teenkö oikein ollessani huolisissani kun tuntuu ettei hänen läheisimmät ihmiset sitä huomaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerro vanhemmille. En usko, että he suuttuvat. Luultavasti kiittävät, että huolehdit ystävästäsi :)
Syömishäiriöisenä voin sanoa, että ystäväsi suuttuu luultavasti silmittömän paljon. Näin ainakin itse reagoisin.
Silti oikein olisi kertoa ystäväsi vanhemmille, tai ainakin jollekin luotettavalle aikuiselle (esim. kouluterveydenhoitajalle). Jos mielessäsi on joku muu aikuinen, suosittelisin melkein että kerrot hänelle ensin. Riippuu tietysti ystäväsi suhteista kyseisiin ihmisiin ja tietysti omiin vanhempiinsa.
Kerro terveydenhoitajalle! Hän osaa ohjata sua eteenpäin. Niin minä tein, kun kaverini sairasti (sairastaa edelleen) anoreksiaa. Kaverini suuttui, mutta nyt jälkeenpäin on hyvin kiitollinen, että autoin häntä. Sitä apua hän oli oikeasti koko ajan kaivannut, mutta ei voinut vaan yhtäkkiä pamauttaa ruokapöydässä kavereille "btw mul on anoreksia, auttakaa!". Ihan ymmärrettävää. Sun ystävällä voi olla samanlainen tilanne, että haluais apua oikeasti siihen, mutta samalla haluaa silti laihduttaa. Ristiriitainen tilanne, josta sairastunut haluaa oikeasti itsekin päästä eroon. Tiedän sen, sillä minulla itselläni on blimanoreksia. Eli: Ole rohkea ja kerro asiasta terkkarille ja ystävän vanhemmille, vaikka nimettömänä! :) Niin ja kannattaa myös jutella ystävän kanssa kahdestaan ja sanoa suoraan että olet huomannut oudon käytöksen yms. Niin minäkin tein ja sain lopulta ystäväni myöntämään anoreksiansa! TSEMPPIÄ!!
Teet parhaan palveluksen, kun kannat huolta ystäväsi terveydestä ja kerrot sen myös eteenpäin. Jos sinulla on rohkeutta, jota toivon, keskustelisit ensin ystäväsi kanssa. Jos ystäväsi on alaikäinen, pitää myös hänen vanhempien tietää k.o. sairaudesta ja siitä, että heidän lapsensa selkeästi oireilee k.o. sairaudella.
Moni vanhempi ei ymmärrä tai tiedosta, että laihtuminen voi olla seuraus syömishäiriöstä varsinkin silloin, kun lapsen paino on ollut normaalipainon yläpuolella tai jopa ylipainon puolella.
Lisää tietoa tai linkin ystäväsi vanhemmille saat esim. www.syomishairioliitto.fi