SRK-itsensä ylentäjien mahalasku

Vanhoillislestadiolaisuus ja keskusjärjestönsä SRK on kokenut mahtavan imagotappion kaikesta salailusta ja julkisuuskuvan kiilloituksesta huolimatta -tai siitä johtuen.

Mielestäni ensimmäinen askel tervehtymisen tiellä oli kun Taskila keväällä myönsi asioiden todellisen -ja huonon tolan. Se oli ikään kuin alkoholistin tunnustus että hän on sairas ja tarvitsee apua. Paraneminenhan alkaa siitä hetkestä, kun myöntää itselleen että on sairas.

Maton alle lakaisu onnistui tiettyyn rajaan saakka. Keinoina siinä oli uhrien syyllistäminen ja vaientaminen mitä erilaisimmilla konsteilla. hoitokokouskohu saatiinkin melko hyvin vaiennettua, mutta jälkimmäistä kohua, (jonka nimeä en enää viitsi sanoakaan enää,) ei saatukaan perinteisillä lyttäämiskonsteilla vaiennettua.

Toisessa ketjussa joku sanoi hyvin osuvasti " v-lestadiolaisuus on hyvin juma ja piittaamaton heikkoja uhreja kohtaan".

Vanhoillislestadiolaisuusliike tai ainakin keskusyhdistyksensä SRK, on joutunut pakkonöyrtymisen eteen. Raamattukin sanoo: "Joka itsensä ylentää, se alennetään".