Olen sairastanut masennusta seitsemänneltä lähtien, nyt olen 15 ja lääkkeet on sun muut, välillä on parempi välillä huonompi. Koko juttu alkoi kun muutin seiskaksi toiseen kaupunkiin, en saanut ystäviä ja lopulta minua haukuttiin ja syrjittiin. Sain paniikkihäiriön ja syömishäiriön ja masennuksen. Laihduin yli kymmenen kiloa, pelkäsin ihmisiä ja en uskaltanut puhua kenellekkään pahasta olosta, koska luulin, että olin heikko, se voi olla itsesääliä, kaipaan vain huomiota. Sitten tuli seiskan kevät ja yksi pari vuotta vanhempi komea ja urheilullinen poika kysyi leffaan. Menin ja siitä tuli suhde. Sitten melkein vuoden seurustelun jälkeen hän kertoi lähtevänsä vaihto-oppilaaksi, en kestänyt. Itkin joka ilta kuin ennenkin, vaikka välissä oli ollut pieni tauko parempi olo johtuen kaikesta rakkaudesta ja hyvästä kohtelusta minkä olin saanut. Sitten hänkin jättää minut. Hän lähtee nyt elokuussa ja olen toivoton. Olen harkinnut jopa itsemurhaa tai muuta vastaavaa, mutten tiedä mitä tehdä. Olen vain maassa eikä terapia auta.
Jos on vaan lopussa...?
Haluan pois.
2133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun yrittää ajatella positiivisia asioita niin se voi auttaa, itse olin masentunut ja yritin miettiä että mistä asioista tykkään ja mitkä tekevät minut onnelliseksi, niiden avulla olen vähän parmmassa kunnossa, ja kävin juttelemassa myös ammattiauttajalle, se auttoi minua jaksamaan myös,
Minulla on nyt samanlainen tilanne että olen seurustellut yhden pojan kanssa ja hän lähtee vaihtoon toieen maahan, erosimme koska olemme nuoria ja ei voi tietää miten vuoden päästä elämät on, se tuntuu todella pahalta koska välittää niin paljon eikä halua luopua rakkaasta ihmisestä, mutta sehän voi olla että sä vielä tapaat sen elämän aikana, se voi olla joko vuoden päästä tai 10 vuoden päästä :) Ja sekin voi olla että sä löydät kivemman pojan, joka vie pahemmin jalat alta :) Elämä on yks arvoitus, ja mun mielestä se on niin arvokas ettei kenenkään kannata sitä heittää hukkaan,
Säkin oot nuori ja uskon että sulla on paljon nähtävää ja koettavaa! =))
Kun yrittää ajatella positiivisia asioita niin se voi auttaa, itse olin masentunut ja yritin miettiä että mistä asioista tykkään ja mitkä tekevät minut onnelliseksi, niiden avulla olen vähän parmmassa kunnossa, ja kävin juttelemassa myös ammattiauttajalle, se auttoi minua jaksamaan myös,
Minulla on nyt samanlainen tilanne että olen seurustellut yhden pojan kanssa ja hän lähtee vaihtoon toieen maahan, erosimme koska olemme nuoria ja ei voi tietää miten vuoden päästä elämät on, se tuntuu todella pahalta koska välittää niin paljon eikä halua luopua rakkaasta ihmisestä, mutta sehän voi olla että sä vielä tapaat sen elämän aikana, se voi olla joko vuoden päästä tai 10 vuoden päästä :) Ja sekin voi olla että sä löydät kivemman pojan, joka vie pahemmin jalat alta :) Elämä on yks arvoitus, ja mun mielestä se on niin arvokas ettei kenenkään kannata sitä heittää hukkaan,
Säkin oot nuori ja uskon että sulla on paljon nähtävää ja koettavaa! =))