Oon n. 18-vuotias tyttö, joka on ilmeisesti masentunu.. Tai niin ne kaikki koko ajan sanoo.. Mut mullahan on kaikki hyvin! Tai ainaki pitäis olla..
Oon käyny melkein vuoden nyt psykiatrilla, joka on tarjonnu mulle pariin otteeseen osastopaikkaa ja melkeen sinne lähettänykki, mut oon kaikin mahdollisin poppakonstein saanu se luopumaan siitä ajatuksesta (koska, sit kaikki ainaki sais tietää, et mus on jtn vikaa ja mä yritän pitää kulissia pystyssä viimiseen asti..) Nyt kuitenki tuntuu, et tuli seinä vastaan, enkä tie kuinka kauan jaksan esittää, et kaikki on hyvin.. Itsemurhaa oon kerran onnistumatta yrittäny ja tien, et se ei oo mikään ratkasu, mut silti en uskalla juoda itteeni känniin, etten vaa keksis mitään tyhmää.. En oikeen tiedä mitä tehdä, lääkkeitä en syö enkä aio alottaakaan ja mulla ei oo ketään kelle oikeen puhuu.. Ystävät kaikki oon yksitellen työntäny pois ja ne muutama ketä jäljellä on, ni niitä vaan satutan haluttomuudellani ja kiinnostuksenipuutteellani mihinkä..Enkä osaa oikeen psykiatrillenikaa puhuu, koska aattelen, etten sais ajatella tai tuntee näin.. ja nyt se on kesälomalla, numeroin sanoin, mut en mä voi toista vapaa-ajalla häiritä! Tää kuulostaa varmasti tosi tyhmält ja sillaset, et hanki elämä, mut muutama rohkaseva sana vois olla nyt paikallaan..?
Epätoivoinen..
26
519
Vastaukset
- dark_thing
Koita jaksaa,ei elämäsi ole vielä ohi!Ehkä sun kannattaisi kuitenkin myöntää ongelmasi ja puhua niistä ihmisille joihin luotat.Tiedän että osastohoito kuulostaa kamalalta eikä se kaikille sovikaan mutta mä ainakin joskus sain apua siitä ja myös lääkityksestä.Olin ite joskus sellainen kun olin masentunut etten halunnut myöntää sitä kenellekään ja peittelin tunteitani.Jossain vaiheessa kuitenkaan en jaksanut enää pahaa oloa ja viiltelin,silloin muut sanoivat jo huomanneensa aikaisemmin että olin masentunut ja mut vietiin osastolle.Se oli aluksi todella kamalaa ja halusin pois mutta pikkuhiljaa tajusin sen olevan omaksi parhaakseni ja aloin ystävystymään toisten potilaiden kanssa.Kun lääkitys olin kunnossa enkä ollut enää niin masentunut enkä itsetuhoinen niin pääsin kotiin.Eihän mun masennus siihen loppunut mutta lääkkeet ja se että myönsin masennukseni auttoivat todella paljon.Mieti asiaa äläkä luovuta!
- fiinav
Suur kiitos tästä!
Eniten mua pelottaa ongelmien myöntäminen itelleni, et oon 'epäonnistunu'.. Siks yritän kokoajan touhuta ja tehä, nii ettei aikaa jäis miettimiseen... Osastohoito ajatuksena pelottaa, enkä itseasias tiedä miten sinne voisin päästä, tai ehkä tien, mut kynnys ottaa apuu vastaan on niin suuri.. Enkä osaa tai uskalla puhuu muille, sillä pelkään, et mitä jos jutuillani saan tän olon aiheutettua jollekki toiselle? - Yksi toipilas
fiinav kirjoitti:
Suur kiitos tästä!
Eniten mua pelottaa ongelmien myöntäminen itelleni, et oon 'epäonnistunu'.. Siks yritän kokoajan touhuta ja tehä, nii ettei aikaa jäis miettimiseen... Osastohoito ajatuksena pelottaa, enkä itseasias tiedä miten sinne voisin päästä, tai ehkä tien, mut kynnys ottaa apuu vastaan on niin suuri.. Enkä osaa tai uskalla puhuu muille, sillä pelkään, et mitä jos jutuillani saan tän olon aiheutettua jollekki toiselle?Hei!
Pisti silmään tuo "Siks yritän kokoajan touhuta ja tehä, nii ettei aikaa jäis miettimiseen..."
Näytätkö ulospäin energiseltä tehopakkaukselta?
Mietin siksi, että miesystäväni oli todellinen tehoilija, mutta keskivaikeasti masentunut. Tekemistä ja menoa riitti. Kun minä sairastuin masennukseen, en jaksanut tehdä mitään!
Kiitos jos viitsit vastata! - fiinav
Yksi toipilas kirjoitti:
Hei!
Pisti silmään tuo "Siks yritän kokoajan touhuta ja tehä, nii ettei aikaa jäis miettimiseen..."
Näytätkö ulospäin energiseltä tehopakkaukselta?
Mietin siksi, että miesystäväni oli todellinen tehoilija, mutta keskivaikeasti masentunut. Tekemistä ja menoa riitti. Kun minä sairastuin masennukseen, en jaksanut tehdä mitään!
Kiitos jos viitsit vastata!Hetkeekään ei voi olla paikallaan.. Sillon ku ahdistaa niin, et haluu oksentaa, meen lenkille "tyhjentämään" mieltäni ja juoksemaan pahan olon pois, huomaan ajattelevani "samoja" asioita. Oon ns. valmiiks kehittäny ajatukset päähän mitä mietin..
Psykiatrini sanoo minun olevan vaikea potilas, koska koskaan hän ei voi olla varma siitä, puhunko totta vai esitänkö.. Olen kuulemma hyvä vakuuttamaan ja hän usein sanookin, että kukaan ei voisi arvata mitään ilman että kertoisin tilanteeni.
Eli ulospäin olen todellakin tehopakkaus ja siksi päivät ovatkin niin rankkoja, edes kotona en voi näyttää "todellista" tunnetilaani, esitän siihen asti, että olen turvallisesti omissa oloissani ja sitten vielä ihan vähän.. - Yksi toipilas
fiinav kirjoitti:
Hetkeekään ei voi olla paikallaan.. Sillon ku ahdistaa niin, et haluu oksentaa, meen lenkille "tyhjentämään" mieltäni ja juoksemaan pahan olon pois, huomaan ajattelevani "samoja" asioita. Oon ns. valmiiks kehittäny ajatukset päähän mitä mietin..
Psykiatrini sanoo minun olevan vaikea potilas, koska koskaan hän ei voi olla varma siitä, puhunko totta vai esitänkö.. Olen kuulemma hyvä vakuuttamaan ja hän usein sanookin, että kukaan ei voisi arvata mitään ilman että kertoisin tilanteeni.
Eli ulospäin olen todellakin tehopakkaus ja siksi päivät ovatkin niin rankkoja, edes kotona en voi näyttää "todellista" tunnetilaani, esitän siihen asti, että olen turvallisesti omissa oloissani ja sitten vielä ihan vähän..Meillä oli mielestäni se ongelma, ettei mies "uskaltanut" ollenkaan pysähtyä ja katsoa asioita silmiin. Kun touhuaa tarpeeksi paljon, koko ajan ja ripeästi, voi ilmeisesti pitää yllä illusiota tehokkaasta, iloisesta ja energisestä ihmisestä. Mielestäni hän pakeni kaikkea pahaa oloaan sen jatkuvan tekemisensä taakse. Aina piti olla tekemistä, hän hankki sitä lisää ja lisää...
Omituista ehkä, mutta minä masennuin varmasti osittain juuri hänen toimintansa vuoksi. Kaikki touhuilu meni mennen tullen minun ohitseni tärkeysjärjestyksessä. En kyennyt millään pysymään mukana hänen suunnitelmissaan ja niiden jatkuvissa muutoksissa. Eilen asia oli yhtä, tänään toista, huomenna kolmatta, ylihuomenna taas jotain muuta... Tärkeintä näytti olevan että tekemistä riittää. Kerroin hänelle, että olen tosi väsynyt hänen jatkuviin touhuihinsa. Ne eivät vaikuttaneet enää normaaleilta. Minä lamaannuin siihen loppumattomaan pörinään. Voimani loppuivat.
Alan hiljalleen ymmärtämään tilannetta. Kiitos sinulle!
Ole sinä rohkea, ja kerro läheisillesi missä olet menossa! Uskon että saat tukea heiltä. Kaikkea hyvää, voimia ja jaksamista!
- dark_thing
Mä mietin ihan samoja asioita.oon aina halunnut olla vahva enkä oo halunnu epäonnistua.Mutta joskus täytyy myöntää ettei kaikkea jaksa yksin,se on ensimmäinen askel kohti parempaa oloa.Edelleen mietin mitä oon aiheuttanut perheelleni,se on ehkä suurin ongelmani koska oon yrittänyt vaan auttaa niitä enkä haluaisi että ne joutuu olemaan huolissaan mun takiani.Mutta kuitenkin,ehkä onkin parempi puhua tunteistaan perheenjäsenien ja muiden läheisten kanssa,jos kuitenkin ne ovat jo huomanneet olosi niin eivät he varmasti halua sun kärsivän yksin.Mun perhe ainakin oli tyytyväinen kun myönsin niille olevani masentunut ja puhun nykyään asiasta niiden kanssa.Nyt niiden ei tarvitse olla niin huolissaan koska en oo yksin ongelmieni kanssa.Ite romahdin täysin siinä vaiheessa kun en jaksanutkaan enää yksin.En jaksanut enää tehdä mitään,olin niin kauan peitellyt tunteitani etten enää kestänyt sitä painetta mikä sisälläni oli.Silloin jouduin osastolle mutta pikkuhiljaa oloni tasaantui ja kun tajusin päässeeni pahimman yli,olin aika tyytyväinen itteeni.Ymmärrän sua siis täysin,tiedän että tilanteesi on vaikea.Yritä vaan jaksaa äläkä luovuta,aina ei kuitenkaan tarvitse olla kaikista vahvin ihminen,vahvuus on myös sitä että uskaltaa olla heikko!
- fiinav
Vanhempani ovat koko ajan varpasillaan minun suhteeni ja se saa tekohymyni vaan leveämmäksi.. Jotenkin asioiden myöntäminen tuntuu vaan niin vaikealta, sen verran mitä yritin puhua ja näin läheisteni reaktiot (se paniikki, kauhu, suru..) päätin, etten enää tee niin, en halua aiheuttaa läheisilleni lisää murhetta..
- iade
Ehkä osastolle meneminen voisi tehdä hyvääkin? Siellä ei tarvitse esittää reipasta tai pitää sitä kulissia yllä, siellä on "lupa" olla sairas. Itse olen hieman yli parikymppinen ja toivon että olisin aloittanut masennukseni hoidon paljon aikaisemmin, parissa vuodessa masennukseni on vain pahentunut ja pahentunut ja nykyään en oikein pysty muuta tekemään kuin itkemään. Jos minulle tarjottaisiin osastopaikkaa lähtisin saman tien, lääkäreiden mielestä kuitenkaan en ole muka tarpeeksi sairas. Eihän se varmasti helpoin asia ole sairaalahoitoon lähteä, mutta mieti asiaa niin että olet onnekas ainakin siinä asiassa että sinulle tarjotaan apua, kaikki eivät sitä saa vaikka haluaisivatkin.
- fiinav
Mut mitä tapahtuu sitte ku kulissin laskee? Mitä jos romahdan täysin? En tiedä oonko henkisesti niin vahva, et pystyn näkemään itteni täysin romahtaneena? Näin tunnen pärjääväni melko hyvin, päivä kerrallaan hymyillen, vältellen tiettyjä tilanteita tai puheenaiheita, sulkien korvat ja silmät todellisuudelt.. Joskus ku fiilis on todella hirvee ja kamala, olo täyttä helvettii tuntuu ku maailma loppuis siihen, mut jotenki oon pärjänny tähänki asti, enkö siis jaksais pidempäänki..?
- Yksi toipilas
fiinav kirjoitti:
Mut mitä tapahtuu sitte ku kulissin laskee? Mitä jos romahdan täysin? En tiedä oonko henkisesti niin vahva, et pystyn näkemään itteni täysin romahtaneena? Näin tunnen pärjääväni melko hyvin, päivä kerrallaan hymyillen, vältellen tiettyjä tilanteita tai puheenaiheita, sulkien korvat ja silmät todellisuudelt.. Joskus ku fiilis on todella hirvee ja kamala, olo täyttä helvettii tuntuu ku maailma loppuis siihen, mut jotenki oon pärjänny tähänki asti, enkö siis jaksais pidempäänki..?
Luulen, että ensin on tosi vaikeaa. Mutta sieltä raunioista kun alkaa rakentamaan sitä taloa uudestaan, siitä tulee vahva, terve ja oikein rakennettu, varmasti parempi kuin se vanha joka oli vain lumeeksi pystyssä, heilui ja huojui.
Mulla itselläni on tapana mennä niitä pohjamutia myöten, ja se aika on aina aivan kamalaa.. Mutta kun ne asiat on saanut käsiteltyä, tilanne alkaa helpottaa. Tiedän tuon jo kokemuksesta, siksi tämä alkaa käydä aina helpommin. Olen selvinnyt siitä ennen, ja tulen siitä selviämään... Joskus vielä opin senkin, miten sitä "taloa" huolletaan niin ettei tarvitse (ei enää koko taloa, eikä) jotain nurkkaa käydä korjailemassa. Mulla on hurjan huono itsetunto jota nyt kohottelen, ja mulla on kova miellyttämisen tarve, tarve tulla hyväksytyksi. Olen kuitenkin terapiassa ymmärtänyt, etten ole vastuussa toisten tunteista.
Sinä selviät kyllä, usko pois! - fiinav
Yksi toipilas kirjoitti:
Luulen, että ensin on tosi vaikeaa. Mutta sieltä raunioista kun alkaa rakentamaan sitä taloa uudestaan, siitä tulee vahva, terve ja oikein rakennettu, varmasti parempi kuin se vanha joka oli vain lumeeksi pystyssä, heilui ja huojui.
Mulla itselläni on tapana mennä niitä pohjamutia myöten, ja se aika on aina aivan kamalaa.. Mutta kun ne asiat on saanut käsiteltyä, tilanne alkaa helpottaa. Tiedän tuon jo kokemuksesta, siksi tämä alkaa käydä aina helpommin. Olen selvinnyt siitä ennen, ja tulen siitä selviämään... Joskus vielä opin senkin, miten sitä "taloa" huolletaan niin ettei tarvitse (ei enää koko taloa, eikä) jotain nurkkaa käydä korjailemassa. Mulla on hurjan huono itsetunto jota nyt kohottelen, ja mulla on kova miellyttämisen tarve, tarve tulla hyväksytyksi. Olen kuitenkin terapiassa ymmärtänyt, etten ole vastuussa toisten tunteista.
Sinä selviät kyllä, usko pois!Mitä menetettävää enää on, jos on menettäny jo kaiken?
- Masennnus
Hei!
Oon 17-vuotias ja jo kerran kokenu masennuksen joilloin viiltelin ja olin tosi huonona. Nyt pelkään et mun masennus on palannu koska oon koko aja niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään, taistelen viiltelemistä vastaan, välillä on itse tuhoisia ajatuksia muutenkin, oon tosi alakulonen ja nyt en tiedä oikeee mitä mun pitäs tehdä koska se ammattiauttaja kellä kävin koulussa on kesälomalla. Mut nyt on koko aja niin kauhee olo etten enää kestä. mitä siis tehdä? - Poppatransu
Moi! Mites voit nykyään. Et kai enään ole masentunut. Haluun et Sul on kaikki. Olen niin huolissani sinusta, koska tänne ei ole pitkään aikaan tullut mitään. Voimia sulle jos vielä olet elävä! Olisin iloinen jos vastaisit että olet elossa :(
- Huolestunut123456789
Jep just niin
- fiinav
Juu ei enään ole mitään ongelmia!
- Anonyymi
Miten sinä pääsit tuosta yli ? Mietitkö vielä paljon masennusta ja itsemurhayritystäsi jos joku vaikka mainitsee sellaisesta? Minulla on masennus ja olen itsetuhoinen eikä oikeastaan kiinnosta ajatus tulevaisuudesta eikä huvita jatkaa elämää kun kaikki tuntuu mustalta ja harmaalta jatkossakin. En tiedä mitä teen ja monta kertaa olen suunnitellut itsemurhani ja melkein sen jo tehnytkin . Tuntuu että liian paljon asioita kaatuu niskaan ja miten minun täytyisi se kaikki kestää? Eivät kaikki ole yhtä vahvoja elämässä? Miten selvisit?
- Anonyymi
Tää on aika vanha.
- Anonyymi
Olen AP mutta tänne ei näköjään enään nykyään voi laittaa nimimerkkiä. Yli pääsin tuosta vuonna 2013, vaikka satunnaisesti olen viillellyt sen jälkeen. Poppakonstit jotka mainitsin ei toimi. Kannattaa oikeasti hakea ammattiapua. Kannattaa vaan yrittää jaksaa. En edes muistanut että olen laittanut tuollaista tänne ja kadun sitä vähän, sillä en halua että "asiakkaani" saavat tietää tästä. En nyt ammattiani paljasta. Muista että itsemurha ei ole ikinä ratkaisu. Voimia <3
- Anonyymi
Kiitos , koitan jaksaa
- Anonyymi
Nykyään minulla on poikaystävä, hyvä ammatti ja kaikki hyvin.
- Anonyymi
Olen asiakkaasi...
- Anonyymi
Kiitos kun kommentoit tänne, muista älä tuki kyynelkanavia psyykkepillerein,
Kyynelnesteessä on aineita jotka raikastaa mieltä, eli itke, itke tyttöni, itke surusi ja yksinäisyytesi, kuuntele metistä tapani suontoa, trubaduuri lauluja,
Rene laulajaista you tubesta nää kaikki löytyy.
Itsemurha on henkivalta ja sieltä löydät vastauksia laulujen kautta.
Sillä saatana valehtelee,
Hän yksin hallitsee
Tapa itsesi
Niin pääset helvettiin
Koska saatna on tappaja
Hän käyttää sinun käsiä
Ja vastavoima on kristuksen
Veri jeesuksen
Joka vapauttaa (itse) murhan hengestä
Kuin rene laulajainen
Kertoi olleen sen partaalla
Tai sid roth
Supernatural tv juontaja
Suomen tv 7, suomeksi käännettynä
Oli kerran myös itsemurhan partaalla
Kunnes mestari, vapahtaja
Astui ja käänsi hän sydämen
Ja poistui henki verinen
Itsemurhien
Koska on olemassa vasta voima kaikkeen
Myös tappaja, itsemurha henkeen
Se on pimeyden voima joka siihen kuhjuttaa,
Mutta kun jeesuksen veri ja miekka hemgen
Ne demonit pois kuljettaa,
Jotka murhata haluaa
Usko siis vereen jeesuksen
Myös henki murhien
Sillä ei ole lupa ihmisen
Ottaa henkeä sierainten
Joihin jumla hengen on puhaltanut
Ja kirkaaksi kaken tehnyt
Tarvitaan vain pieni asia
Syntien sovittaja
Koska hän on se vastavoima
Joka sitoo henget varkauden, huoruuden, valheen ja murhien.
Saatana valehtelee sinullen
Ei oo ulospääsyä
Hän on henkivalta valheen mukana kaikissa murhissa myös itsemurhissa.
Odota lapseni hetkinen
Ota vastaan armo jeesuksen
Ja kuljet tietä kirkkauden
Ja jälkeen vuosien näet arvon iankaikkisen
Ja kuinka saatana sinulle valehteli
Ei ole muuta kuin murhan tie.
On, on hyvin kapea tie
Joka perille vie
Jossa murhan henki väistyy
Kun veri jeeuksen ajaa sen sinusta pellollen.
Siis pyydä verta jeesuksen ajamaan murhan henki pois.
Ota jeesus sydämeen rukoillen,
Olen syntinen
Ja kehoitan katsomaan
Sid roth tarinaa you tube englanniksi
Ja suomeksi tv7,fi yliluonnollista ohjelmat.
Hänkin oli kerran itse murhainen
Kunnes tuli veri jeesuksen
Se ovi on auki myös sinullen
Portti jumalan huluuden
Ja saat armon ikuisen
Ja hymyillen kuljet kun sid roth
Matkasi maallisen.- Anonyymi
Mitä ihmettä..? Haluan vain sanoa että en olisi halunnut nähdä tätä, minun ei kuuluisi tietää tästä mutta sen sanon että olen ainoa ja tulen olemaan ainoa "asiakkaasi" joka tietää tästä!
- Anonyymi
Kuka olet?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuka olet?
Ei masikseen auta psykiatria,
Ainoa mikä auttaa... OTA ITSEÄSI NISKASTA KIINNI ja unohda masis.
Ala elämään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei masikseen auta psykiatria,
Ainoa mikä auttaa... OTA ITSEÄSI NISKASTA KIINNI ja unohda masis.
Ala elämään.Ei se noin kyllä mene. Joillain voi auttaa psykiatri, joillain taas tuo mitä ehdotit. Jos on masentunut ihminen et noin hänelle voi sanoa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27517546Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245645- 1212631
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172135Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361788Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111040- 59970
Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45933Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32931