Onko minulla syömishäiriö?

Sinulla on ihan selviä syömishäriöitä - monet ahmimiskohtaukset se että koittaa päästä eroon syömästään on eräs kohta asiassa... Lisäksi pitäisi juoda esim. vettä!

Tuskin kukaan oikeasti katsoo kaupassa, että ompas toi punkero ja "namuhullu" tms ;) Ja jos katsoo niin katsokoot ;) Ihmisiä on kuitenkin hyvin monen kokoista ja näköistä ;)

Kyllä tuo kuulostaa jonkinmoiselta syömimishäiriöltä tai ainakin joitain oireita. Esim. tuo vatsantyhjennys tai yritys siihen. Jokaisella ihmisellä tulee jossain vaiheessa elämää niitä ruokaan ja painoon liittyviä, jopa tuskaisia ja ahdistavia kauan keatäviä morkkistunteita. Ne ovat normaaleja, kaikilla. Ero on huomattavasti häilyvä ja usein tapauskohtainen. Kaikki tarvitsee eri määrän ruokaa, liikuntaa jne. Toisten vartalo on vain luotu erilaiseksi. Me olemme kikki erilaisia. Kun rupee oikein kunnolla miettimään mikä elämässä on oikeasti tärkeää niin usein listaamme perhee, ystävät ja muut asiat tärkeiksi. Eikä ruokaa ja painoa! Tässä kannattaa miettiä mikä elämässä on oikeasti tärkeätä ja keskittyä siihen!:) Ihmiset välittää vaikka olisitkin omasta mielestä niin sanotusti reilumpi. Sekin saattaa olla vain oma kuvitelma. No, en minäkään nyt aivan ns. "puhtailla papereilla" tätä voi sanoa ja allekirjoittaa että se helppo olisi. Mun kaveri sairastui pian vuosi sitten anoreksiaan. Seurasin sivusta ja näin aivan kaiken kuinka hirveä ja tuhois sairaus se on! Tmä henkilö muuttui ihan toiselsi ihmiseksi ja hajosi niin henkisesti kuin fyysisestikin ja lopetti yhteydenpidon ystäviinsä. Vaikka näin kaiken tän lähoetäisyydeltä alotin itsekn laihduttamisen. Rakastan ruokaa hirveän paljon ja se on aina pikkulapsesta saakka ollu mulle semmoinen lohtu ja kaikkeen hetkeen sopiva juttu. Nyt saan jäätäviä ahmimiskohtauksia ja lohdutan itseäni syömllä lisää, lisää ja lisää... Kuin ilman mitään käskyä kävelen oksentamaan välittömästi. Syön oikeasti todella vähän, mutta kun sorrun niin annan itseni syödä oksennuspisteeseen saakka. Voin sanoa ett SAIRASTA! joten mun viesti on että en halua tätä kenellekkään enkä sinullekkaan kun murehdit itseäsi vaan keskity asioihin mistä nautit! Terv juuri roiman yliannostuksen laksatiivejä nauttinut tyttönen...

Syöminen on niin henkilökohtainen ja elämää yllä pitävänä asiana pakollinen, että siitä ei pääse eroon. Syömisellä reakoi yksi jos toinenkin, eikä satunnaisista poikkeavuuksista pidä välittää tipan tippaa. Välillä voi herkutella ja syödä liikaakin, kunhan syömisestä ja sen tarkkailusta ei tule elämän tärkein asia. Myöskin se, että kukaan ei kaupassa kontrolloi, mitä sieltä ostaa. Jos kontrolloi, hän on itse syömishäiriöinen, eli kohtalotoveri.

Suosittelen lukemaan ja miksi ei ottamaan myös yhteyttä mm netistä www.syomishairioliitto.fi sivuilla olevaan infoon.

Syömishäiriö sairautena on niin kahlitseva, samalla jopa erakoiva ja masentava, että sitä kannattaa karttaa eli hakea apua mahdollisimman pian, kun havaitsee itsessään tai läheisessään siihen viittaavia ongelmia. Ei ole häpeä hakea apua, päinvastoin se on viisautta.

Toivon teille kummallekin kirjoittajalle rohkeutta kertoa läheisillenne ja hakea apua ja tukea, jotta ette ajautuisi syömishäiriön "pihtien tiukkaan otteeseen", vapautuminen ei ole helppoa. Oma halu vapautua sairaudesta on lähtökohta paranemiseen!

Kaikkea hyvää teille kummallekin! Elämästä nauttiminen on oman kehon ulkopuolella!