Poikaystäväni on ollut armeijassa nyt puoli vuotta ja suhteemme laatu on mennyt tasaisesti alaspäin. Rakkaudenosoitukset (katseet, suutelu, toisen koskettaminen jne.) ovat vähentyneet, mutta riitojen määrä lisääntynyt. Uskon, että meistä molemmista tuntuu, ettei toinen enää välitä samalla tavalla tai ymmärrä toista kuin ennen armeijaan menoa oli. Nyt pelkäänkin, että suhteemme on kuihtumassa pois hiljalleen.
Lohduttavaa olisi, jos poikaystäväni pääsisikin kesällä 2011 pois, mutta hän joutuu jäämään vielä toiseksi puoleksi vuodeksi armeijan leipiin. Meillä oli, tai on, suunnitelmia tulevaisuuden varalle, mutta ne tuntuvat heikenneen armeijan myötä. Minun tuli muuttaa syksyllä poikaystäväni kanssa asumaan yhteen, sillä asumme eri kaupungeissa. Muutto ei tullut aiemmin kysymykseen,sillä minulla oli opiskelut kesken. Kaukosuhde toiminut meillä ihan hyvin, sillä yhdessä oltu jo reilu 2 vuotta..
Nyt kuitenkin olen alkanut epäilemään suhteemme tulevaisuutta, sillä poikaystäväni on muuttunut armeijan myötä, ehkä myös minäkin. Tuntuu, että riitelemme jostain joka viikonloppu kun tapaamme. Voisiko johtua kaipuusta ja ikävästä sillä riidat tuntuvat ajoittuvan varsinkin sunnuntaille, jolloin hänen tulee palata takaisin? Vai onko vain rakkaus kuihtumassa ja emme kestä toisiamme kahta päivää pidempää yhtenä jaksona?
Toivoisin kuulevani vastaavia kokemuksia ja neuvoja. Ehkä joku on kokenut samoin ja voi kertoa miten asia ratkesi. Olen vielä nuori ja kyseessä ensimmäinen pitkä suhteeni, jonka toivoisin jatkuvan.
Lohduttavaa olisi, jos poikaystäväni pääsisikin kesällä 2011 pois, mutta hän joutuu jäämään vielä toiseksi puoleksi vuodeksi armeijan leipiin. Meillä oli, tai on, suunnitelmia tulevaisuuden varalle, mutta ne tuntuvat heikenneen armeijan myötä. Minun tuli muuttaa syksyllä poikaystäväni kanssa asumaan yhteen, sillä asumme eri kaupungeissa. Muutto ei tullut aiemmin kysymykseen,sillä minulla oli opiskelut kesken. Kaukosuhde toiminut meillä ihan hyvin, sillä yhdessä oltu jo reilu 2 vuotta..
Nyt kuitenkin olen alkanut epäilemään suhteemme tulevaisuutta, sillä poikaystäväni on muuttunut armeijan myötä, ehkä myös minäkin. Tuntuu, että riitelemme jostain joka viikonloppu kun tapaamme. Voisiko johtua kaipuusta ja ikävästä sillä riidat tuntuvat ajoittuvan varsinkin sunnuntaille, jolloin hänen tulee palata takaisin? Vai onko vain rakkaus kuihtumassa ja emme kestä toisiamme kahta päivää pidempää yhtenä jaksona?
Toivoisin kuulevani vastaavia kokemuksia ja neuvoja. Ehkä joku on kokenut samoin ja voi kertoa miten asia ratkesi. Olen vielä nuori ja kyseessä ensimmäinen pitkä suhteeni, jonka toivoisin jatkuvan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koin täysin samallalailla kun oma kultani, nykyään ex, oli intissä. Suhteemme ei vain kestänyt armeijan tuomaa painetta ja aloimme kasvaa erillemme. En tiedä olisiko mitään ollut tehtävissä. Rakkaus vain kuihtui pois, kuten itsekin toteat.
Toivottavasti te olette silti viisaampia kuin me kaksi ja keksitte ratkaisun.
T: Ilona -86
Sivusta seuranneena ja itsekin joskus armeijassa olleen kanssa seurustelleena voisi ensimmäiseksi sanoa, että mitäpä jos puhuisitte asioista.
En heti ensimmäisenä lähtisi ajattelemaan, että rakkaus on loppu.
Armeija on monelle hyvin väsyttävää aikaa ja vapaat haluaisi viettää mahdollisimman rennosti, mutta usein seurustelukumppanit tuottavat paineita tuolle ajalle. Tarkoitan tällä sitä, että vaaditaan yhdessä olemista koko viikonlopun ja pitäisi tehdä yhdessä sitä ja tätä, kun toisella ei ole ikävä mitään muuta kuin nukkumista silloin kun itse haluaa ja ehkä kaljalle vanhojen kavereiden kanssa. Pitäisi saada olla rauhassa, kun armeijassa on joku koko ajan hönkimässä niskaan.
Teille varmaan voi luoda paineita sellainenkin, jos olette suunnitelleet yhteen muuttamista armeijan jälkeen. Ehkä poikaystäväsikin on pettynyt kun se ei toteutunutkaan. Tai häntä pelottaa ajatus siitä, että joku onkin hänen kanssaan koko ajan, niinkuin nyt, vaikkei se ole ollenkaan sama asia.
Entäpä se jos kummakin odottavat vapaasta jotakin auvoista ihanuutta ja sitten kun se ei sitä olekaan, niin tulee pettymyksiä, kun ei se ei ehkä tuntunutkaan niin hyvältä kuin ajatteli. Teiltä puuttuu kuitenkin se yhteisen arjen kokeminen, koska ette ole yhdessä vielä asuneet.
Puhu noista muuttamisasioista ja siitä miltä riitely sunnuntaina tuntuu, kun jää paha mieli ja sitten toinen vielä joutuu lähtemään. Tuo sunnuntairiita voi olla ihan pelkkää eroahdistusta ja sellaisen ennakoimiseen ihmiset joskus reagoivat vetäytymällä pois eli kosketus jne jäävät taka-alalle tai niitä kartellaan.
Kysy häneltä mitä hän ajattelee ja miten hänen mielestään teillä menee, mutta älä painosta vastaamaan liikaa, jos ei itsekään tiedä. Se saattaa olla huonompi kuin ei kysyisi ollenkaan.
Toivottavasti voitte jatkaa yhdessä vielä armeija-ajan jälkeenkin, mutta olisiko järkevää vielä sen jälkeen antaa poikaystäväsi asettua aloilleen kuukaudenpäivät. Asiat ehtivät tasaantua.
Eihän teillä ole mikään kiire! :)
Kiitos neuvosta :) Aion yrittää ottaa asian puheeksi seuraavana viikonloppuna kunhan poikaystäväni on ehtinyt hieman levätä ja rentoutua. Muutto ja yhteinen arki ollut molempien huulilla vuoden päivät, joten olemme pettyneitä siihen, että se viivästyy ja suunnitelmia joudutaan laittamaan uusiksi.. Olet kyllä oikeassa, eihän meillä mikään kiire ole, olemmehan molemmat nuoria.