Onko se aina tuomittavaa?
Aika paljon itsemurhaa käsitellään lehdissä toisinaan.
Itse en pidä itsemurhaa pahana asiana. Aion itsekin toteuttaa sen, en nyt vielä vähään aikaan.
Mutta se on tuomittavaa jos suorittaa sen niin että toiset kärsivät siitä.
Yhtenä esimerkkinä nämä itsemurhapommittajat.
Suomessa niitä on ollut jonkin verran viime vuosina.
Kaikista kauhein oli tämä Myyrmanni.
Miksi räjäyttää itsensä keskellä ihmisjoukkoa.
Kun olisi voinut tehdä sen esim. Lapin korvessa.
Toinen on omaisuuden tuhoaminen kun toteuttaa itsemurhaa.
Ne itsemurhat missä sytytetään kallis talo palamaan ja mennään itse mukana ovat typeriä tekoja.
Siitä talosta olisi ollut monelle paljon iloa.
Sellaisia tapahtuu muutama vuodessa.
Ja itsemurhan tekeminen täytyy osata. Jos haluaa onnistua.
Netistä löytyy monia oppaita, hyviä paikkoja missä toteuttaa se.
Aika paljon itsemurhaa käsitellään lehdissä toisinaan.
Itse en pidä itsemurhaa pahana asiana. Aion itsekin toteuttaa sen, en nyt vielä vähään aikaan.
Mutta se on tuomittavaa jos suorittaa sen niin että toiset kärsivät siitä.
Yhtenä esimerkkinä nämä itsemurhapommittajat.
Suomessa niitä on ollut jonkin verran viime vuosina.
Kaikista kauhein oli tämä Myyrmanni.
Miksi räjäyttää itsensä keskellä ihmisjoukkoa.
Kun olisi voinut tehdä sen esim. Lapin korvessa.
Toinen on omaisuuden tuhoaminen kun toteuttaa itsemurhaa.
Ne itsemurhat missä sytytetään kallis talo palamaan ja mennään itse mukana ovat typeriä tekoja.
Siitä talosta olisi ollut monelle paljon iloa.
Sellaisia tapahtuu muutama vuodessa.
Ja itsemurhan tekeminen täytyy osata. Jos haluaa onnistua.
Netistä löytyy monia oppaita, hyviä paikkoja missä toteuttaa se.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsemurha ei missään tapauksessa ole tuomittavaa koskaan-milloinkaan.
Yhtä hyvin ihmistä pitäisi tuomita siitä että hän on sairastunut syöpään tai saanut salamaniskun. Itsemurhaa suunnitteleva tarvitsee apua eikä tuomioita.
Ihminen päätyy itsemurhaan kun ei enää pysty kestämään sitä sitämätöntä tuskaa, jonka vaikea masennus aiheuttaa.
Itsemurha ja murha ovat eri asioita. Murha tuomitaan - vaikka joskus murhaaja voi yhtä hyvin olla jo niin kaukana omassa todellisuudessaan, ettei tuomiolla ole hänelle enää mitään merkitystä.
Monet esimerkkitapauksistasi ovat todella jo ennen kuolemaansa olleet sekä avun että tuomioiden tuolla puolen. Paossa.... mitä?
Kun niin monet on rajalla, ja kärsii.
Onhan se jokaisen oma asia, mutta jos päättää sen tehdä, niin tehköön kukin sen mahdollisimman vähin vahingoin muille.
Itse olen hankkinut keinon, mutta mietin vielä, uskallanko, koska keino ei ole 100 % varma.
Täytyy tosiaan mennä jonnekin korpeen.
Koska muuten joudut kärsimään.
Mulla on jo suunnitelma valmiina.
Saatan joutua teholle mutta en ole kauan siellä.
Todennäköisesti kuolema tulee heti.
Hei, olen miettinyt että päättäisin päiväni. En todellakaan kestä enää...en jaksa..en. Mietin vain miten saisin rauhan ilman että tarvitsisi jättää lähimmäisille huonoa oloa...?
Läheisille tuotettua kärsimystä ja häpeää ei voi mitenkään estää jos tekee itsemurhan. Se on ainoa syy miksi olen vakavasti harkinnut sen lopullisen teon lykkäämistä. Se sattuisi liian moneen. Mutta kolkoista kolkointa, ripulipaskaista, äärettömän vittumaista ikisinkkuuden aiheuttamaa masennusta ei ole mikään lääke pystynyt viemään pois. Yritin kerran unohtaa omaiset ja tehdä sen reilulla lääkkeannoksella mutta viime hetkellä tulin katumapäälle kun ajattelin omaisiani. Olin tällöin jo ottanut annoksen joka tappaisi parin tunnin sisällä. Minut vietiin viime hetkellä sairaalaan. Määrättiin rauhoittavia ja vaihdettiin masennuslääkkeet. Joka päivä ja joka ikinen yö masentaa sietämättömästi ja kuolema näyttää ainoalta mahdollisuudelta, mutta odotetaanko vielä vähän aikaa ? Et ole yksin, kärsitäänkö yhdessä ? Ymmärrätkö minua ? Mikä sulla on hätänä ?
on mukava piehtaroida itsesäälissä ja suunnitella omaa kuolemaansa. Sitten kun miettii miten sen tekisi menee jo luu kurkkuun. Itse en ainakaan uskalla tehdä mitään dramaattista. Sitten kun ei keksi miten asian tekee alkaa kyllästyttää ja vielä kun miettii mahtaisko kukaan edes surrakaan niin on pakko huokaista: "eipä kai. Se unohtus nopeasti ja muut vaan jatkais niinku tähän saakka". Tässä vaiheessa alkaa kyllästyttää koko asia ja niin sitä taas reippaasti lähtee vaikka ulos ja unohtaa koko jutun kunnes taas jonain päivänä....
Mikä tämä itsesääli on?
Ei kaikki itsemurhaan päätyneet kärsi mielenterveysongelmista.
Kyse on monesti aivan muusta.
Jopa arvostettu suomalainen psykiatrikin sanoi että 12 % itsemurhaan päätyneistä eivät kärsineet mielenterveysongelmista.
Mutta 88 % kärsi.
"miettii mahtaisko kukaan edes surrakaan"
Ei minua ainakaan tuommoiset mietitytä. Tietenkään kukaan ei surisi, korkeintaan ihmettelisi parin lauseen verran jollekin tutulleen, että mitäs se nyt silleen?
On olemassa sellanen hyvä vertaus: pannaan sormi melkein täyteen vesiastiaan ja loiskutetaan vähän aikaa sitä siellä. Sitten vedetään sormi pois. Jääkö veteen jälkiä?
No ei. That's it. Wa Laum. Finito. 25-50 vuoden päästä ei kukaan edes tiedä, että olet ollut olemassa, & EVVV.
kirjoitin miten sitä nuorempana ajatteli.Luulee tekevänsä vaikutuksen muihin jos tappaa itsensä tyyliin, "Teinpäs sen, siinä näette miten kurjasti mua kohtelitte, siitäs saitte, en jaksa enää". Mutta se on nuoruuden uhoa, joka kyllä karisee.
Nuorien täytyy myös saada miettiä kuolemaa se kuuluu kasvamiseen. Vähän samaa kun kulkeminen mustissa vaatteissa ja olla dramaattinen, tarkoituksella alakuloinen.
No, voi sitä vanhempanakin piehtaroida itsesäälissä. Mutta sen kyllä lopettaa kun se ei kerta kaikkiaan johda minnekään. Se ei kannata.
Itsesääli on kaikkein hyödyttömimpiä tuntemuksia, se on itsekkyyttä josta vaan täytyy osata luopua.
pari tuttua teki sen varman päälle, rauhoittavia, pullo viiniä ja sitten halkopinon taakse nukkumaan 25 asteen pakkaseen.
Itse istuin muutama vuosi sitten miettimässä lähtöä joitakin kuukausia, tuntui ettei ollut mieltä jatkaa ... looginen seuraus oli tietysti ettei ollut myöskään mieltä lopettaa.
En voisi loukata niin julmasti lapsiani, puolisoa ja muita läheisiä henkilöitä joita asia koskettaisi, en myöskään suo sitä toivoville niin suurta tyydytystä.
Niin, tuo pakkanen unohtui.
Olen joskus 80-luvulla ja "säännöllisesti" ottanut tappavia annoksia wiunaa...lääkärit ihmettelevät. Ilmeisesti lääke jakautuu minussa eläviin eri tasoihin, ei ole muuta selitystä. Viimeksi viime viikolla, hah, no mitäpä sitä vanhoja muistelemaan.
Mutta tuo hypotermia, hmm, hyvä.
Läheiseni, vielä melko nuori, joutui työnsä puolesta ikäänkuin vahingossa paikalle kun mies oli ampunut päänsä paskaksi. Sitäpä näkyä olikin sitten kiva nuoren ihmisen mielessään pyöritellä.
Itsemurhaa sinänsä en tuomitse, mutta toivon ja kaipaan ihmisiltä vähän välittämistä muita kohtaan kun lähtevät itseään telomaan. Ei teostaan tarvitse tehdä mahdollisimman hirvittävää, eivät sivulliset ole syypäitä siihen että "lähtijällä" menee huonosti. Välttämättä. Ja vaikka olisivatkin... Parempi kaikille mennä niin ettei kuva junaradalta valuvista aivoista tai lattialla retkottavasta etäisesti ihmistä muistuttavasta lihakasasta vie yöunia joltakulta vielä vanhanakin!