Minusta tuntui että kaikkea mitä sanon tai teen pidetään helkutin typeränä ja että minua ei oteta huomioon ja koko ajan ollaan moittimassa jostain ja vaatimassa jotain joten lopulta minä hermostun ja lopetan yhteistyön. Sitten nämä (ja kohta muutkin) rupeavat (selän takana mutta tiettävästi) vahtaamaan, arvioimaan ja arvostelemaan mun olemistani jonka ei nyt oikeasti luulis olevan ihan niin kummallista tai huomiotaherättävää - ja lopulta minusta tuntuu että minusta on tullut muiden ihmisten pätemisen väline jota väheksymällä nostellaan omaa häntää. Ja mun aivoni menevät ylikierroksille ja kuumenevat niin että pää höyryää... Minkäs teet.
Minä en käsitä mitä ihmiset haluavat, en ole koskaan ennenkään käsittänyt, ja enää mua ei taida kiinnostaa yrittääkkään käsittää.
En tiedä jaksanko lukea vastauksia (epäsosiaalista, tiedän, mutta pelkään että ihmiset vain haukkuvat). Tekipähän vaan mieleni taas avautua...
Minä en käsitä mitä ihmiset haluavat, en ole koskaan ennenkään käsittänyt, ja enää mua ei taida kiinnostaa yrittääkkään käsittää.
En tiedä jaksanko lukea vastauksia (epäsosiaalista, tiedän, mutta pelkään että ihmiset vain haukkuvat). Tekipähän vaan mieleni taas avautua...
Vastaukset 1
Vanhimmat
"ja lopulta minusta tuntuu että minusta on tullut muiden ihmisten pätemisen väline jota väheksymällä nostellaan omaa häntää."
Tuo on hyvin tyypillistä ihmisille. Eli jos löytyy se "heikompi osapuoli" niin yleensä aina pyritään vertaamaan itseään häneen että tuntisi olevansa parempi ihminen.
Eiköhän useimmat halua muiden arvostusta ja kuulua johonkin porukkaan. Helpoiten porukoihin kuuluu siten jos pystyy toimimaan kuten muut ja olemaan osa muita. Yhden syntipukin ottaminen maalitauluksi luo helposti porukkahenkeä.
Turha sitä on kyllä vihastua syyttä suotta. Parempi vaihtaa seuraa jos tuntuu siltä ettei sinua oteta huomioon ja arvosteta.