Joten miksi ihmeessä eläisin? Itse olen aina haaveillut omasta perheestä, mutta jos ei ole löytänyt ketään vielä kolmikymppisenäkään niin miksi myöhemmin?
Yritän tehdä niitä asioita joista nautin eli liikkua ja lukea paljon. Niistä en kuitenkaan saa elämälleni tyydytystä.
Yritän tehdä niitä asioita joista nautin eli liikkua ja lukea paljon. Niistä en kuitenkaan saa elämälleni tyydytystä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihminen on sosiaalinen eläin, joka kaipaa ihmissuhteita. Harmi, että maailmassa on niin paljon meitä sosiaalisesti taitamattomia.
Eikö sen pitäisi kertoa silloin jotain siitä, että ihminen ei ole niin sosiaalinen eläin kuin se luulee?
Kyllä sanoisin että sosiaalisten suhteiden hoitaminen on lajityypillistä käytöstä. Jotkut yksilöt vaan ovat heikompia siinä.
Ei se että on yksinäinen automaattisesti tarkoita sitä että olisi sosiaalisesti taitamaton...
Mulle vasta myöhemmin alkoi todellinen perhe-elämä,
älä vielä luovuta!
Minäkin jo olin mielessäni tuumaillut,
etten varmaan ketään koskaan löydä.
Eikä esimerkiksi ujous ja arkuus ole ollenkaan epäsosiaalista.
Enemmän sitä on jatkuva "esilläolo" ja "esiintyminen".
Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan nurkan takana piilee,
ainakin voisi kurkata...
Voimia! :)
Päinvastoin. Kaikki paitsi itsensä kehittäminen tuntuu turhalta. Ihmisiä tulee ja menee mutta mää/sää jään/jäät.
Niin, joskus elämässä tulee hetkiä jolloin on vain todettava että sekin asia jäi saavuttamatta.
Minäkin olen yrittänyt kompensoida noita menetettyjä juttuja sijaispuuhastelulla ja yrittänyt uskoa tuttujen hokemiin "koskaan ei ole liian myöhäistä" mutta mikään ei auta. Joskus vaan on se hetki että on liian myöhäistä enää nautti asiasta joka olisi pitänyt jo saavuttaa vaikkapa 10 vuotta sitten.
Minä olen suunnitellut oman poistumiseni melko lailla valmiiksi, nyt vain odotan sitä fiilistä että tuntuu että on oikea hetki.
älä luovuta, mene lääkäriin!
itsemurha ( harakiri ) Sen keksivät Japanilaist 1300 luvulla.
Perheen voi perustaa monella tavalla. Siis minä olen nähnyt aika outoja perheitä...
Sinulla on aikaa....alappas kulkemaan ulkona. Ensinnäkin saat
ruumiin kunnon lihakset ja luuston toimimaan.
Silloi alkaa korvien väliin tulla sitä sex.vitamiinia.
Sitten rohkeasti toista sukupuolta kohin... Pudota käsilaukkusi....
jos olet nainen. uljaan uroksen eteen... Sano sorry..
Sitten nostat sen pyllistämällä, jotta alkkarit vilahtaa. Vaikka mustat.
Katso miestä silimiin... jos on riitävän hölmistynyt äijä.. niin kysy
ootkos ennen nähnynä ... kysy sit' ootkos naimisissa.
JOs on niin uudelleen pyllistys....
Terassilta löytyy aina niitä jotka haluaa sun housuihin....
Räppää kiini. Eläkkä anna enne kihlausta.... ja pusu-halia.
NO! sormileikkiä saa... ja tissiä immee.
On se niin.! Jos ei onnistu niin mee nettiin ! tuhansia on siellä iliman akkoo tai ukkoo...
Hei elkääs masentuko. Sosiaalisia taitoja voi oppia, se ei ole mikään sellainen asia, että toinen vaan syntyy osaajaksi ja toinen ei. Niitä voi harjotella! Aiheesta löytyy kirjallisuutta, tosin enemmän englanniksi, esimerkiksi Never Eat Alone (jos muistan nimen oikein).
Tsemppiä! :)
Kiteytystä:
"Onpas harmillista kun olenkin näin taitamaton sosiaalisesti. Voi voi sentään. Kyllä nyt olisi varmasti viisainta tappaa itsensä."
Tähän tapaan muotoiltua psyykkausta ja näyttäviä aloituksia näkee nyt todella paljon täällä. Tyyppiesimerkkinä nimim. "sosiaalitapaus":
"Ihminen on sosiaalinen eläin, joka kaipaa ihmissuhteita. Harmi, että maailmassa on niin paljon meitä sosiaalisesti taitamattomia."
Voimalle kehkeytyy kuitenkin aina vastavoima:
"Eikö sen pitäisi kertoa silloin jotain siitä, että ihminen ei ole niin sosiaalinen eläin kuin se luulee? "
Hyvä kiteytys tulee tässä:
"Ihmisiä tulee ja menee mutta mää/sää jään/jäät. " (sää nyt ainakin jää :)
Jos buddhalaiset ja "kvanttitiede" ovat oikeassa, ja kaikki perimmiltään yhtä kokonaisuutta, silloinhan nämä tuhoon, laumailuun tai eristäytymään kannustavat kommentit eivät ole muuta kuin leppoisaa sisäistä vuoropuhelua :)
Kolmekymppinen on aika nuori. Nelikymppisiä eronneita on paljon, ja yksinhuoltajia on "vapaana".
Laita netti-ilmoitus (esim. suomi24/treffit) ja ole itse aktiivinen. Muista että ihmiset ovat erilaisia, eli kaunis ulkonäkö voi olla luonteeltaan ja mielipiteiltään aivan vääränlainen.
Itsemurhalla estät vaan jonkun toisen yksinäisen löytämästä itselleen sopivan kumppanin.
Oikea introvertti tuskin tehtailisi tämäntyyppisiä aloituksia. Jos kuitenkin oletkin jotain muuta kuin trolli, niin ehkä voit lohduttautua sillä, että potentiaalia ulospäinsuuntatuneisuuteen ilmiselvästi löytyy.
Muille: Tietynlaiset meemit ja mentaalivirukset kannattaa kenties jättää huomiotta.
Itselle se suurin ongelma on varmaankin siinä, ettei oikein kiinnosta pelata niitä sosiaalisia pelejä :)
Sosiaaliset taidot on kyllä hallinnassa, mutte ienää vian jaksa.. Ehkä sitten on vaan ottanut kaikki ystävät vähän itsestäänselvytenä joskus, tai ei mikään ehkä, vaan olen ehdottomasti tehnyt näin. Mutta silti jotenkin tekee pahaa edes ajatella, että pitäisi kaikenlaista small talkkia harrastaa järjettömistä aiheista, ja olla jotenkin mukana kun kukaan ei oikeastaan mitään mielenkiintoista edes aio sanoa..
Olin tupaantuliaisissa jotain aikaa sitten, ja istuskelin siellä, katselin kattoa ja mietin kuinka haluaisin olla jossain muualla. Sitten joku tyyppi alkoi tutkailla muuttolaatikoita, ja löysi sieltä shakkilaudan. Siitä sitten innostuin, vaikken shakkia yhtään osaakaan :D Huomasin, ettei se vika ole niinkään minussa, eikä siis vikaa muissakaan ole, vaan ongelma oli siinä, ettei ollut omankaltaista seuraa. Heti kun joku alkoi tehdä jotain kiinnostavaa, niin innostuin ja tunsin itseni nuoreksi ja energiseksi. Muuten olo on jatkuvasti kun vanhalla kuupalla ja ikää on 25...
Katlaisiani ihmisiä ei oikein tunnu löytyvän, kaikilla on kauhea hoppu aina olla jossain ja mennä jonnekin tai tavoitella jotian, olisi mahtavaa, kun vapaapäivinä tai juhlina viosi puuhailla kaikkea mukavaa ilman näitä (nolla)pelejä (, joissa jonkun täytyy aina tuntea olevansa voittaja ja päihittää muita, sosiaalisesti tai sitten ihan fyysisestikin) ja olla vaan nauttien seurasta ja mielenkiintoisesta keskustelusta.
Mun yks luokkakaveri teki itsarin 5 kuukautta sitten. Se oli työtön, sillä ei ollut kavereita, ei tyttöystävää, se vaan ryyppäsi ja oli kotona monta vuotta.
Miksei se käynyt koulua loppuun jos oli kuitenkin kanssasi samalla luokalla?
Haloo... jos puhuu luokkakaverista, voi se tarkoittaa luokkakaveria vaikka 1800-luvulta. Ja silti se on voinut käydä koulunsa vaikka professoriksi. (Et tainut itse käydä kouluasi).
Itsellänikin on ollut tässä viime aikoina samanlaisia ajatuksia. Olen 36-vuotias, suht. ok-näköinen, korkeakoulututkinto, oma asunto ja koira. Muutamia kavereita, mutta kaikilla jo parisuhde ja perhe. Tunnen olevani jotenkin erilainen, epäonnistunut. Hirveä kaipuu saada mies ja lapsi. Ihmissuhteet eivät kestä. En ole puhelias, mutta tulen mielestäni toimeen. Miehillä on niin korkeat kriteerit parisuhteeessa, että vaikka olet luotettava, rehellinen, seksuaalisesti aktiivinen, niin jos olet hiljaisempi ja rauhallisempi ihminen, niin ei kelpaa. Käytetään vain hyväksi niin kauan, kunnes löytyy parempaa seuraa. En tiedä itsekään, mitä enää tehdä...
Olet vain löytänyt itsellesi liian aktiivisia miehiä. Moni rauhallisempi tapaus olisi aivan myyty siinä vaiheessa kun tajuaa sinun olevan luotettava ja rehellinen kuten kirjoitat. Kaikki muu sinussa olisi vain plussaa.
Tälläiset tapaukset vaan ovat melko hankalia löytää, kun eivät pidä itsestään niin suurta mekkalaa. Jäävät seinäruusuiksi kun eivät erotu taustahälinästä.