Tylsyys tappaa - seuraa?

Nyt alkaa itsekseen oleminen tympiä ihan tosissaan.
Harvoin minulle kukaan soittaa ja pyytää minnekkään. Olen kai niin luontaantyöntävän tylsämielinen tyyppi. Se jolle ei koskaan satu ja tapahdu.
Itsestä kai kiinni sekin.
Kaikenkaikkiaan: en ole järin sosiaalinen tapaus.

Kelailin tässä että painun vaikka metsään telttailemaan ajankuluksi. Datailu alkaa vituttamaan.
Lähden pyörällä jonnekkin riittävän skugeen, entuudestaan itselleni tuntemattomaan paikkaan, järven lähettyville pariksi päiväksi veistelemään pajupillejä ja mutustelemaan mustikoita.
Onpahan muutama erilainen päivä tässäkin kesässä.

Mutta ennen kuin lähden, kysäisen onko joku muu kiinnostunut lähtemään mukaan?

Sivuhuomautus:
Naispuolinen on preferenssi. Syistä jotka ihan rehellisesti ovat
A. en ole juurikaan kauniimmanpuolen kanssa päässyt jutustelemaan sen syvempiä, etenkin jos taas baariseikkailut jätetään luvusta pois.
B. en ole saanut (tai sen enempää antanut) pariin vuoteen.
Selväksi kai tuli intressit, mutta myös jompikumpi kelpaa. No rehellisyys ei yleensä kannata, ja tuokin olisi parempi jättää kertomatta, mutta mutta. Ei tässä suinkaan bodom-järven ja joose keskitalon biisien linjoilla mennä. Toista kunnioittaen ja ehjänä kotiin.

Eli tarjolla on vähintään "telttaseikkailun" verran oleskeluseuraa, lepiä juttuseuraa jne. niin kauan kuin kiinnostaa suomen suvessa ilman "mukavuuksia" oleskella toistaiseksi avoinnaolevasta matkakohteessa.

Saapi ottaa yhteyttä ja tökkiä tikulla että josko sitä uskaltaisi tai kiinnostaisi.
Väliaikainen s-posti ohjaus spämmin välttämiseksi [email protected]
voimassa 24h, en uusi vaan huitelen ajan päätyttyä (keskiviikkona 6.7) itsekseni jonnekkin jos seuraa ei näytä löytyvän.