Minusta tuntuu, että olen muuttumassa tylsämieliseksi. Unohtelen sanoja ja keskustelussa ajatus vain katkeaa kesken kaiken poikki. Se on tietysti rasittavaa, koska vaikutan lähinnä idiootilta mumeltaessani jotain älytöntä suustani. Asiakastyössä kaksinverroin hauskempaa...
Tavaroiden käyttötarkoitus jää joskus kadoksiin. Nyt olen miettinyt koko aamun mihin yksi avainnippuni avaimista oikein käy. Tiedän, että se on johonkin mitä käytän usein, en vain saa päähäni mihin se muka nyt sitten sopisi?
Unohtelen kesken matkan mihin olen menossa ja mitä tekemässä. Siksi ruoka saattaakin unohtua hellalle palamaan pohjaan, märät pyykit lojumaan korin pohjalle, lapsi pöntölle, koska äiti unohtaa tulla pyyhkimään pyllyn... Lista taitaa olla loputon.
Nyt mietin onko tämä lievästä masennuksesta johtuvaa, melatoniinin napsimisesta johtuvaa (koska ilman bentsoja ja melatoniinia en nuku), stressistä johtuvaa vai ihan vain olen aivoistani pehmenemässä.
Toisaalta, olisikohan sillä niin väliä vaikka aivoni alkaisivat mädäntyä päässäni. Eikö se ole juuri sitä mitä haluan. Unohtaa ja olla vaan? Eikö silloin olisi lupa antaa periksi, kun ei tarvitse enää välittää. Toivotaanko siis jotain vakavaa, että pääsisin tästäkin vihdoin eroon, elämästä siis. Ei tarvitse enää lohduttautua ajatuksella, että jonain päivänä saan lopettaa tämän elämisen lähtemällä oman käden kautta. Jonain päivänä, kun siihen tulee tilaisuus.
Tavaroiden käyttötarkoitus jää joskus kadoksiin. Nyt olen miettinyt koko aamun mihin yksi avainnippuni avaimista oikein käy. Tiedän, että se on johonkin mitä käytän usein, en vain saa päähäni mihin se muka nyt sitten sopisi?
Unohtelen kesken matkan mihin olen menossa ja mitä tekemässä. Siksi ruoka saattaakin unohtua hellalle palamaan pohjaan, märät pyykit lojumaan korin pohjalle, lapsi pöntölle, koska äiti unohtaa tulla pyyhkimään pyllyn... Lista taitaa olla loputon.
Nyt mietin onko tämä lievästä masennuksesta johtuvaa, melatoniinin napsimisesta johtuvaa (koska ilman bentsoja ja melatoniinia en nuku), stressistä johtuvaa vai ihan vain olen aivoistani pehmenemässä.
Toisaalta, olisikohan sillä niin väliä vaikka aivoni alkaisivat mädäntyä päässäni. Eikö se ole juuri sitä mitä haluan. Unohtaa ja olla vaan? Eikö silloin olisi lupa antaa periksi, kun ei tarvitse enää välittää. Toivotaanko siis jotain vakavaa, että pääsisin tästäkin vihdoin eroon, elämästä siis. Ei tarvitse enää lohduttautua ajatuksella, että jonain päivänä saan lopettaa tämän elämisen lähtemällä oman käden kautta. Jonain päivänä, kun siihen tulee tilaisuus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä siihen on lääkkeistä syyllinen enemmän bentsot kuin melatoniini.
Vaikuttaa silkalta hajamielisyydeltä, joka on masennuksessa tyypillistä. Mieli saattaa askarrella eri asioiden parissa kuin juuri sen käsillä olevan käytännön tehtävän. Jotkut "kelaavat" aina mielessään jotain. Keskittymiskyvyn heikentymiseksikin tätä voisi sanoa.
Bentsoja käyttävät yleensäkin unohtelevat ja mokailevat paljon. Saatetaan painella vääriä tunnuslukuja turhan huolettomasti ja pankkikortti on tämän tästä automaatin nielemänä, muistetaan vasta kattilan kiehuessa hellalle, että ruoka on kiehumassa ja pitäisi sitä vähän katsoakin ym. ym.
Aivot eivät mädänny päässäsi. Vaikuttaa lähes nihilistiseltä harhalta, joten oletko riittävässä hoidossa?
Muistathan, että sinulla on lapsi, kun olet antautumassa itsetuhoisiin mietteisiin. Eli sinä todellakaan et ole yhdentekevä - kaikkea muuta.
Mukavaa kesää!