Eriarvoisuus?

Mulla on 3tätitettävää. Nuorin synty eilen aamulla, etten oo viel nähny, saati kiintyny. Mutta esikoistätitettävä on tyttö, joka oli vauvanakin superkiltti, kuten nykyäänkin. Superkiltin tytön pikkuveli on kaikkea muuta kun kiltti. Vauvanakin huusi äitinsä perään, yhä edelleen vuoden iässä. Läpsii ja sen jälkeen nauraa perään. Isosiskonsa ei ole koskaan tällaista tehnyt. Uskon kyllä, että kolmannestakin tulee läheisempi kuin kakkosesta, juuri tuon ilkeyden takia.

Kakkosella on isänsä luonne. Kolmonen on niitten serkku, ja hänellä molemmat vanhemmat ihan täyspäisiä, toisinkuin ekalla ja tokalla. Eipä kakkosen isosisko edelleenkään tehnyt tuollaista tuossa iässä...

Ja muutenkin ku ekan aikaan sai olla hoitamassa sitä alusta asti, mutta kakkosen aikaan, lapsen isä ei päästänyt meitä heille. Se heidän isä sanoi, että tytön kasvattaa äiti, ja pojasta tuleekin isän poika. Mutta ei onneks tule isän poikaa. :) Isä on tehnyt kaikkia hirveyksiä, joita en nyt tässä viitsi kertoa.

Ja kun isosisko on ollut mummolassa eli meillä illman äitiä yötä 4kuisesta lähtien. Pikkuveli vasta 10-kuisesta. Tottakai molempia rakastan samanverran.

Ja miksei vuosikasta vois sanoo ilkeäksi? Kysyn vaan.

Aloittajalle! Olen miettinyt samaa ja meinasin täällä ketjun jo aloittaa, kunnes näin tämän.. meillä sama tilanne. Melkein. Meillä on siis kaksi lasta, toinen mummu ja pappa ovat aivan ihania ja auttavat parhaansa mukaan jos apua kysytään. Aina kysyvät molempien lasten perään, molemmat saa tasa-arvoiset lahjat ja jos toinen ei pääse niin sitten ei toinenkaan... Ongelmani onkin toinen mummu... Hän on jopa myöntänyt, että hänellä on erikoinen tilanne esikoisemme kanssa. Sydämeni särkyy joka kerta kun pienempi lapseni itkee tämän mummun perään, kun hän hakee esim yökylään vai vanhimman lapsemme... Kuinka lapsi edes voi rakastaa sellaista henkilöä niin pyytettömästi vaikka onkin jo itsekin sitä kysynyt, että miksi mummu tykkää vaan tästä toisesta eikä hänestä... tätä on kamala kuunnella enkä ole alkanut valehtelemaan enkä kyllä ole osannut vastatakaan muuta kuin että en tiedä... Nuorimmainen meillä on aivan ihana ja herttainen, vanhempi lapsi meillä taas on se isoääninen, vilkas ja joskus jopa hieman ilkikurinen (mistä pienempikin on alkanut ottaa malli) silti molemmat ovat minulle hyvin hyvin rakkaita! He ovat kuin yö ja päivä ja siksi juuri heitä niin kovasti rakastankin, molemmilla omat ihanat luonteensa :) tätä mummoa en vaan ymmärrä, kuinka hän edes kehtaa tehdä näin.. Jopa sukulaiset ovat ihmetelleet hänen käytöstään. Hyvä esimerkki oli kun olivat käyneet vanhimman lapsen kanssa vähän shoppailemassa, niin esikoisella oli uusi hieno merkki vaatekerrasto yllään uusia hienoja merkki lenkkareita myöten (kolmea pyörää unohtamatta jotka on ostettu vuoden sisällä vain tälle vanhimmalle...) lisäksi lapsi sai tyyrin näköisen ulkoleikkilelun. Nuorimmainenkin toki muistettiin.... 2 euron vesipyssyllä???!!!! Se ilme mikä lapsellani oli kun hän ymmällään jäi katsomaan mummoaan joka tohkeissaan törkkäsi pyssyn nuorimman käteen ja alkoi selittää vanhemman uusista hienoista vaatteista ja lelusta. Ihan kuin tämä nuorimmainen olisi näyttänyt kysyvän, mitä olen tehnyt väärin =/ tämä on aivan kamalaa ja inhottaa kun yksi isovenhemmista käyttää juurikin rahaa valtanaan (sitä hänellä on) ja ostelee kielloista huolimatta vanhemmalle lapselle kaikkea. nuorempi jää ilman ja minua suunnattomasti kiukuttaa, kun pienempi joutuu anelemaan hyväksyntää mummultaan vaikkei mitää väärää tai pahaa ole tehnyt!

Mummo voi olla niin vanha tai väsynyt, ettei jaksa pitää molempia lapsia yökylässä.
Yleensä lapset ei ajattele lahjan hintaa, joten jos mummo ostaa kuitenkin lahjan molemmille lapsille asia ok. Ja jospa mummolla on periaate, että hän ostaa pyöriä ja vaatteita isommalle lapselle, niin saahan nuorempi ne isommalta sisarukseltaan.
Voithan sanoa mummolle, ettei syydä lapsiisi rahaa eikä ostele turhia tavaroita.
Samoin voit sanoa mummolle, että nyt on nuorimmaisen vuoro tulla yökylään mummon suosikkilapsen sijaan. Mummolle voi reilusti sanoa, että molemmat lapset pitää huomioida tasapuolisesti - kuten te vanhemmat teette.

Ei ole "vanha mummo"... nuorimmainen ei vain ole oikein tervetullut... Puhut toki asiaa. Tämä rahan syytäminen on jo yksistään se hankala homma, se ei lopu vaikka kuinka asiasta sanotaan (tähän tavaran osteluun kyllä syyllistyy muutkin isovanhemmat, mutta ei niin "pahasti" :) hän on hyvä mummu, sitä en kiellä, mutta juuri tämä eriarvoisuus pistää kiehuttamaan... Enkä jaksa enää tapella asiasta, monesti on yritetty tilanteesta sanoa asilallisesti ja ehdotettu jospa nyt olisi nuoremmankin vuoro. Haluan säilyttää välit enkä täten halua asiasta tapella, halusin vain kertoa mielipiteeni, kun aloittaja täällä sitä kyseli :) Noista pyöristä vielä sen verran, että yksikään pyörä ei ole tullut nuorimmaiselle vanhemmalta. Mummo on antanut ne eteenpäin muille sukulaisille... olen ostanut itse tälle nuoremmalle pyörän sillä alkaa olla sen ikäinen, että kiire kohta oppia ajamaan ja oli tarjouksessa joten nyt on kummalakin pyörät. En haluaisi kitistä turhasta, mutta mielestäni se raha ei ole se paras juttu mitä kukaan voi lapselle antaa, olkoon sitten mummo, pappa, isä tai äiti. Se rakkaus ja rajat ja yhdessäolo on mielestäni tärkeämpää. Itse ostan hyvin harvoin itselle tahi lapsille mitään, koska en halua opettaa heitä siihen, että kaikki tulee sormia napsauttamalla. Olen itse hyvin köyhistä lähtökohdista lähtöisin joten aion opettaa sen myös lapsilleni, ettei raha ole se elämän pääasiallinen tarkoitus. Yhäkään emme ryve rahassa, mutta laskut saadaan maksettua ja sopparahat löytyy. Muuhun "hauskaan" ei sitten jääkään, muuta olen onnellinen ja olettaisin, että lapsemmekin on kun ovat niin reippaita ja nauravaisia :)

Ja siis se eriarvoisuushan tässä nyt risoi... Esimerkkinä voisin heittää (vaikken KOSKAAN näin tekisi, mutta tuli nyt mieleeni kuvastamaan tilannetta) elikäs jos olisimme kahvipöydässä mummujen ja pappojen kanssa yhtaikaa, olisisko ok jättää yksi mummo kakuitta ja tarjoilla vaikka joku näkkärin jämä, sillävälin ku muut syö täytekakkua?! Eikös se ole eriarvoisuutta ja sortamista?! Koskaan en näin missään nimessä tekisi, mutta esimerkkinä heitin tästä verrattuna lasten tilanteeseen. Saa nähdä miten käy kun kolmas lapsi tulee, jääkö kokonaan huomiotta vai onko kyseessä sukupuoliset erot (tyttö ja poika) Itse vain äitinä pidän lapsiani samalla viivalla ja rakastan heitä kaikkia saman verran. En pidä ajatuksesta, että lapset joutuisivat kisaamaan toistensa "paremmuudesta" edes mummulle/papalle. Voihan se olla, että tilanne vielä korjaantuu, mutta mielestäni se olisi reilua lapsille että joko kaikki saavat jotain tasa-arvoisesti (jos se raha kerta pitää sotkea mukaan) tai sitten niin, ettei kukaan saa mitään. Sama tapahtuu paikanpäällä, tälle lähes esimurkkuikäiselle esikoiselle kyllä jutellaan kauniisti ja kysellään asioita, eskari ikäistä taas ei kuunnella vaikka toinen huutaa useita kertoja mummua (ilman että kukaan muu edes puhuu...) Olen silti hyvin onnellinen, että meidän elämäämme rikastuttaa mummot ja papat, jokainen tavallaan. He ovat oman työnsä ja lastenkasvatuksensa jo tehneet, joten en minä heitä lapsenpiiaksi kalastele. Mutta Näin vertailun vuoksi vain ihmettelen, että tytär on ollut yökylässä n. 2:sti kk:ssa ja eskaripoju 2kertaa elämänsä aikana... Mutta kuten sanoin, ehkä tilanne korjaantuu ajan kanssa tai jos ei korjaannu, ni asialle ei voi mitään. Pitää yrittää vaan mennä eteenpäin ja toivoa ettei lapsesta tule katkera "lellikki siskonsa" vuoksi, kolmannesta tulevasta puhumattakaan..

Itse en ole isovanhempi, mutta täytyy silti kommentoida. Se on totta, että lapset eivät lahjan hintaa ajattele, mutta kyllä se pienempikin tajuaa jos toinen saa niitä lahjoja enemmän! Ja valitettavasti se lahjonta tuskin loppuu siihen kun `ymmärrys` alkaa kasvaa.

Mieheni mummo on aikoinaan kustantanut vain mieheni isoveljelle kaikenlaista. Ajokorttia, ulkomaanmatkoja ym. vähän suurempia juttuja. Ja näin aikuisena, mieheni oli se joka kävi useammin katsomassa, joten kemiasta tuskin oli kyse. Vaikka haluaisin lapseni oppivan siihen, että raha ei ole tärkeintä, niin kaikella on kuitenkin rajansa. Tämä on enemmänkin jo periaate kysymys!

Jaa, olen mummu, joka sai asuntovelkansa maksettua.
Minulla on lapsenlapsia, juu ei ikäisiä.

Kaikki saavat tilisiirron eläkkeen maksupäivänäni, nyt vanhemmat saavat enemmän.
Lapselle saa antaa 3999€/kolme vuotta. on 3999/36 = 111€/kk.
http://www.llr.fi/index.php?page=cbc6ab59db1df0cc2302799de83494b

Minulle on melko selkeää, kun muutkin lapsenlapset tulevat ikään jossa nämä vanhemmat ovat nyt kun velkani sai hoidettua, saavat samalla lailla.

Ei ole vanhemmille, ei edes pankille. Pankille selitin, mutta vanhemmille en. Tilit ovat minun avaamiani, niiltä ei voi nostaa kuin tilin omistaja / lapsi, kun täyttää 18 vuotta.
En ole velvollinen tekemään tiliä, taloudestani enkä lahjoista.

Samaan perheeseen en kanna samoja lelulahjoja en myöskään samoja vaatelahjoja, siihen minulla ei ole varaa ja sen päätän Minä.
Esikoiselle ostivat kirpputoreilta vaatteita, jolloin kuopukselle kelpaa esikoisen käyttämät, hakekoon kirpputorilta.

Aina on tietysti vaara, että kuolla kupsahdan..
Siitä huolimatta, ei nuoremmat lapsenlapset tule saamaan enemmän etukäteen, kun vanhemmat.
Onko tilit samanarvoisia arvoisia, kun lapset niitä saavat käyttää?
Kuka tietää euroakaan en anna miettien moista? Minulla ei ole edes varaa lahjoittaa varmuudeksi etukäteen.

Mutta lapsenlapsen vanhemmille se on kauhia paikka, MUMMU on epätasa-arvoinen. Olen joutunut suoranaisen uhkailun ilkeilyn ja muunnetun totuuden uhriksi.

Pieni lohtu:
– rahan arvo laskee, kahdeksantoista vuoden päästä ei 120 € ole ostovoimaltaan 120 €.
Eli vaikka kuolla kupsahtaisin, eivät tilit kovasti ole eriarvoisia.

Tätä minäkin ajoin takaa... Niinkuin joku täällä jo hyvin kirjoittikin... Ei se raha ole se tärkein vaan se että "kaikki otetaan mukaan" elämän asioihin... En minäkään ole rahaa vailla, enkä edes pyydä apua kuin pakon edessä isovanhemmilta. Osa heistä tarjoaa apuaan ilman että joudun edes kysymään ja ottavat molemmat lapset mukaan esim yökylään. Ei ne lapset nyt yhden yön aikana voi ehtiä niin kovin rasittaa tätä mummoa joka toista lasta sortaa... Toinen mummu nimittäin on kovasti sairaampi ja iäkkäämpi, mutta hänellä on sama periaate kuin minulla, että joko kaikki tai ei mitään. Eli sekä tyttö että poika pääsee yökkylään mummulle ja ovat molemmat erittäin rakastettuja. Tämä eriarvoisuus vaan koskee itseäni hirmuisesti, kun pienempi on nyt hoksannu tämän homman nimen. Ei hän ole rahaa vailla vaan sitä mummun syliä joka on avoin vain toiselle lapselle =/ Raha ei ole parasta mitä lapselle voi antaa vaan aika. Ymmärtäähän tämän varmasti jokainen joka asiaa ajattelee. Eriarvoisuutta ei saisi olla. Ei sillä hinnalla ole väliä, onko tyttöön työnnetty tuhansia euroja ja pojalle vain pari vaan sillä, että poikaa ei huolita MIHINKÄÄN mukaan... Mutta jokainenhan vastaa lopulta vain itsestään. Se ei ole minun häpeäni jos mummun sydämessä tuntuu siltä, että tämä on oikeutettua... Enemmin tai myöhemmin lapsi kuin lapsi kyllä huomaa huijauksen.

Minä kyllä äitinä sanoisin mummolle suorat sanat, että lapset ovat samanarvoisia,
Ja kylään en antaisi vanhemmankaan lapsen mennä, jollei välillä huomioitaisi nuorempaa - että sano mummolle vaan, että molemmat lapset ovat tasa-arvoisasti yhtä rakkaita. Ei mummo voi olla niin tyhmä, ettei hän ymmärrä sinun selväkielistä puhettasi. Sinähän se äiti olet ja sinä määräät miten toimitaan. Ole luja siinä asiassa.

Lapsenlapsena vastaan, että mummolle, jolla ei omia poikia koskaan ollut, niin lapsenlapsista pojat on tärkeitä ja meitä tyttöjä ei oikeastaan ole olemassakaan.