Jännittäminen ja ahdistus kumppanin seurassa? :(

Eli kärsin voimakkaasta ahdistumisesta seurustelukumppanini seurassa. Suhteemme on kestänyt yli vuoden ja tunteemme toistamme kohtaan ovat vahvat, ollaan monissa asoissa hyvin samankaltaisia, pidämme samoista asioista ja tulemme hyvin toimeen. Asun käytännössä hänen luonaan.

Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta yli kymmenen vuotta murrosiästä lähtien, olen ollut paha jännittäjä (joka iän myötä on hieman lievittynyt), mulla on aina ollut jonkinlainen koko ajan päällä oleva ahdistuneisuushäiriö ja tajusin nyt keväällä kärsiväni epävakaavasta persoonallisuushäiriöstä.

Mulla on ollut vaikeuksia luottaa miehiin aikaisempien hankalien kokemusten vuoksi, kuten myös tämän nykyisen kanssa on samaa ongelmaa. Vaikkakaan siihen ei mitään aihetta sinänsä ole. Hän on luotettava, lämmin, herkkä ja rakastava.

Hirveintä on se, että en osaa olla nykyisen ihmiseni kanssa rennosti, joka vaikuttaa myös hänen läsnäoloonsa. Ollaan juteltu asiasta ja hänkin on maininnut tuosta rentouden puutteesta, että on hieman hankalaa olla. Koska minusta huokuu jännittynyttä, pidättyväistä ja levotonta energiaa. Tämä ihminen on luonteeltaan erittäin rento, taitava kommunikoimaan ja vapautunut. Tuntuukin, että rajoitan hänen luontaista kokemustaan ja valmiuttaan kokea ja olla läsnä. Huomaan, että hänelläkin on ajoittain vaikeuksia kommunikoida mun kanssani ja

Humalassa taas itse pystyn vapautumaan, silloin meidän välillä ei ole sitä ihmeellistä henkistä muuria. Osaan olla iisisti, pystyn kommunikoimaan ja rentoutumaan. Selvänä mulla on koko ajan päällä ihmeellinen itseni tarkkailu ja kontrollointi, olen alati tietoinen itsestäni ja jollain tavalla käännyn sisäänpäin. En oikein pysty tuottamaan kunnollista kommunikaatiota, takeltelen puheessani, unohtelen sanoja, unohdan mitä olin sanomassa, pidemmät monologit tai mielipiteiden ilmaiseminen on melkeinpä mahdotonta ajatuksen katkeamisen vuoksi. Tunnen itseni usein tyhmäksi, vaikka pohjimmiltani tiedän ettei asia ole ollenkaan niin. Rajoittuneisuuteni nakertaa mua pikkuhiljaa rotan lailla.

Ahdistus tuntuu voimakkaana keskellä rintakehää, välillä huomaan hengityksen vaikeutuvan ja katoan täysin oman mieleni sisään. En pysty olla läsnä hänen seurassaan. Jotenkin kontrolloin liikaa itseäni ja menen jumiin. Enkä edes onnistu kontrolloinnissa, jonka tiedän kuitenkin loppupeleissä olevan täysin hyödytöntä.
Mulla ei ole kovin montaa hyvää ystävää, mutta niiden kanssa pystyn olemaan rennommin. Pystyn kommunikoimaan, olemaan läsnä, käymään keskusteluja, sanomaan mielipiteitäni. En jännitä. Ja nämä ihmiset ovat myös miespuolisia.

Olen pohtinut ja yrittänyt lukemattomia kertoja miettiä, että mitä ihmettä voisin tai minun pitäisi tehdä, jotta voittaisin itseni ja pystyisin olemaan oma itseni kumppanini seurassa. Rennosti ja rauhallisesti, niin kuin normaalistikin ihminen pystyy oman rakkaansa seurassa olemaan. Ahdistaa suunnattomasti, ei tämän näin pitäisi olla.
Osaako joku neuvoa, antaa vinkkejä tai kertoa omakohtaisia kokemuksia tämäntyyppisestä? Olen hyvin kiitollinen kaikista neuvoista.