Mitä mieltä lapsi kummeista?

Minusta juuri oman siskon lapsen kummi voi hyvin olla, jos siskoon on läheiset välit. Silloin sinä luultavimmin olet läheinen lapselle vielä 20 vuoden kuluttuakin. Hyvä asia siinä on sekin, että teillä on lapsen kanssa sen verran pieni ikäero, että ajattelette enempi samalla tavoin kun jos ikäero olisi se tyypilliset 30 vuotta. Muistat vain sittenkin, kun alat itsenäistyä, ettet unohda kummityttöä, vaikka elämässä alkaa olla paljon muutakin. Pidät tytön koko ajan mukana elämässäsi, niin suhde ei katkea. Ja tulevan miehesi kanssa sitten joskus kun alat seurustelle, kannattaa kummityttöä pitää aina välillä mukana, että tutustuu poikaankin luontevasti jne.... Sitten kun sinulla on omia lapsia, voi kummityttösi ikäänkuin hoidella niitä välillä kanssasi. Minusta tuo on hyvä juttu.
Itselläni on minua 20 vuotta vanhempi kummisetä (äidin nuorin veli), ja minulla on häneen tosi läheiset välit. Ja vaimonsa on myös ikäänkuin kummini (eli välit ovat läheiset), vaikka ei virallisesti kummi olekaan, koska synnyin ennenkuin he menivät naimisiin.

Musta tuli toissapäivänä kummi kun kummityttö syntyi. Ja oon 17v. Mun pikkusisko olis päässy serkun lapsen pikkukummiks, mutta serkun mies eu suostunu, koska ei ollu ripari käytynä. Tokas vaan, että tulet meiän seuraavan lapsen kummiks. :)

En tiedä, miten ortodokseilla, mutta luterilaisillahan kummius on nykyään hyvin vähämerkityksellistä. Siis noin kirkollisessa mielessä, mikä taas on kummiuden ainoa merkitys. Kummiushan ei ole mitään virallista, ainoastaan kirkon "luottamusvirka" tai "kunniatehtävä", joka ei sido kumpaakaan osapuolta eli kummia tai kummilasta mitenkään. Mutta jopa kirkkoon kuulumattomia on nykyään "aikuisina tukihenkilöinä" tai "siviilikummeina" eli käytäntöä ovat monet laajentamassa tuttaviinsa, vaikka nämä eivät kuuluisi kirkkoon.

Yleisesti ottaen, minusta 14-vuotias on liian nuori sitoutumaan mihinkään, jos ajatellaan lupausta olla kasvavan lapsen "aikuinen tukihenkilö", kuuluipa kummi kirkkoon tai ei. Noin nuorella on oma kasvaminen kesken (ja niin on ihan ok, niin pitäisikin olla!), eikä silloin ole oikein fiksua edellyttää kummilta minkäänlaista sitoutumista vastasyntyneeseen. Lasta voi (aikuisten niin hyväksyessä) toki väliaikaisesti hoitaa 14-vuotiaskin, mutta sitouttaa nuori vastasyntyneen tukihenkilöksi - se on mielestäni liikaa. Toki esim. sinun tapauksessasi, aloittaja, lämmin suhde lapseen kehittyy ihan pelkästään perhesiteidenne kautta, kun olet hänen kanssaan tekemisissä. Mutta siitä huolimatta mielestäni ikäisesi on liian nuori kummiksi, vaikka kuinkakin epävirallinen "tehtävä" onkin.

Liian nuori on 14 v kummiksi

en kuulu ortodoksiseen kirkkoon mutta meidän viimeisellä lapsella on 3 juuri rippikoulun käynyttä lasta ja he ovat olleet parempia kummeja kuin monet aikuiset,he käyvät leikkimässä kummilapsensa kanssa ja kyselevät mitä hänelle kuuluu jos ei olla nähty vähään aikaan. aikuisille kummeus tuntuu nykyään olevan vain muistamista synttäri ja joululahjoin tai vaan nimi paperissa.

Minusta tuli serkkuni kummi heti 17-vuotissyntymäpäivieni jälkeen. Uskon olevani ihan yhtä pätevä hoitamaan, tukemaan ja olemaan läsnä, kuin aikuinenkin. Tosin 14-vuotias nyt on vielä vähän pienempi, mutta periaatteessa ero 14- ja 17-vuotiaan välillä ei ole suuri.

Olemme lapsen vanhempien kanssa läheisissä väleissä, ja olen jo nyt (kummipoikani on 3kk), käynyt vahtimassa poikaa ja hänen siskoaan heillä :) Toki lapsen äiti on silloin aina kotona, tai ei ainakaan ole kauaa poissa, ihan käytännön syistä (imetys ;)). Mutta olessamme joissain juhlissa/mökillä/heillä/meillä, hoidan pikkuista ihan lakkaamatta, vaihdan vaippoja ja nukutan ;) Rakastan kummipoikaani ihan älyttömästi, enkä todellakaan ole aikeissa unohtaa häntä koskaan, vaikka muuttaisin kauas heistä (mikä voisi opiskelujen alkaessa olla mahdollistakin..) tm, vaan pitää yhteyttä parhaani mukaan :) Pikku prinssini on minulle nyt maailman tärkeintä :)

ei mitään