http://www.suomenmaa.fi/Porttivahti.html
KOKOOMUKSEN puolueväki kokoontuu tänään Etelä-Pohjanmaan lakeuksille Seinäjoelle valitsemaan puolueelle uutta puheenjohtajaa. Vielä kevättalvella politiikan tarkkailijoiden enemmistö piti selvänä, että europarlamentaarikko, pian Suomen eduskunnassa työnsä aloittava Marjo Matikainen-Kallström hoitaa kisan kotiin ilman sen suurempia ponnisteluja.
Ei pidä enää. Kuten Porttivahti heti Ville Itälän eroilmoituksen jälkeen vähän aavisteli, eduskunnan puhemies Ilkka Kanervasta on leipoutunut kisaan yllätysvalmis musta hevonen. Kokenut pelimies Kanerva voi hyvinkin korkata ykköspalkinnon lauantain jännittävässä puheenjohtajavaalissa.
* * *
KISAN voittaja löytynee kolmikosta Matikainen-Kallström, Kanerva ja Jyrki Katainen, joista Kataisen vauhdin väitetään hiipuneen h-hetken lähestyessä. Myös Matikainen-Kallströmin selkeän ennakkosuosikin asema on vaihtunut suosikin, mutta vain niukan sellaisen asemaan.
Näillä näkymin puheenjohtajavaali ratkeaa vasta toisella kierroksella, mikä omalta osaltaan lisää sen arvaamattomuutta. Kun voittajan veikkaaminen tuntuu ylivoimaiselta, Porttivahti tyytyy pelaamaan kokoomuksen puheenjohtajatotossa kaksaria lyömällä edellä mainitun kolmikon ristiin.
Jos joku kolmikosta Kimmo Sasi, Jari Vilen tai Martin Saarikangas kiilaa itsensä kahden joukkoon, suuri yllätys on nähnyt päivänvalon.
* * *
SUOSIKKIKOLMIKOSTA Katainen tuntuu olevan ennakkoon heikoimmilla. Hänellä tekee tiukkaa selvitä toiselle kierrokselle ja on hänellä finaalissa vastassa kumpi tahansa, tarvittavien lisä-äänien kalastaminen on kovan työn takana. Porttivahdin arvio on, että riippumatta finaalivastustajasta Kataisen karuna kohtalona on jäädä toisella kierroksella kakkoseksi, jos hän edes niin pitkälle selviää.
Mutta entäpä parivaljakko Matikainen-Kallström ja Kanerva, kumpi heistä on vahvempi?
Kanevan taakkana on menneisyys: hänellä on ehkä jopa koko kandidaattikuusikosta eniten miinusääniä, ihmisiä, jotka eivät voi Kanervaa kannattaa.
Matikainen-Kallströmin osakkeita puolestaan laskee hänen tuntemattomuutensa. Ehdokas itse ei ainakaan ole pyrkinyt hälventämään tuota rasitetta kovin aktiivisesti. Monet kokoomusaktiivit eivät ole katsoneet hyvällä Matikainen-Kallsrömin nihkeää osallistumista puolueen järjestämälle puheenjohtajaehdokaskiertueelle.
* * *
KOKOUKSEN alla muutamat kokoomusaktiivit ovat ryhtyneet antamaan tukea omille suosikeilleen. Porttivahdin silmään osui mm. kokoomuksen ex-puheenjohtajan Harri Holkerin avoin tuenilmaisu Kanervalle.
Väistyvä puheenjohtaja Ville Itälä ei ymmärrettävistä syistä ole suosikkiaan kertonut. Selvää myös on, että suurten rahojen kanssa Euroopassa peuhaava Sauli Niinistö ei tunne hinkua panna lusikkaansa nyky-kokoomuksen soppaan.
Hiljaa on ollut myös ex-puheenjohtaja Ilkka Suominen, mutta Euroopan parlamentissa kollegansa Matikainen-Kallströmin työtä seurannut Suominen on kuuleman mukaan jossain porukassa epäillyt entisen hiihtäjän olevan sittenkin liikaa yksilöurheilija kyetäkseen johtamaan kokoomuksen kaltaista, kohtuullisen kookasta puoluetta: kyky joukkuepeliin puuttuu.
* * *
KOKOOMUKSEN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz puolestaan kiistää jyrkästi, että hänellä olisi suosikki puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi. Eilisessä Suomenmaassa Zyskowicz antaa ymmärtää, että hänelle on jokseenkin yhdentekevää, kuka on Itälän seuraaja: hän tukee aina puoluekokouksen valitsemaa puheenjohtajaa.
Porttivahdin korviin on kuitenkin kantautunut huhuja, joiden mukaan Zyskowicz tuntisi lievää suurempaa sympatiaa Kanervaa kohtaan. Jos huhuissa on perää, ne ovat huono uutinen ainakin Sasille, varmaan myös Matikainen-Kallströmille.
Vaikutusvaltaisen Zyskowiczin julkilausumaton tuki tai pelkkä olettamuskin sellaisen olemassaolosta voi ratkaista tiukaksi tiedetyn pelin Kanervan hyväksi.
* * *
ERÄS politiikan tarkkailija tosin väitti, että Zyskowiczille on tosiaan aivan sama, kuka valitaan Seinäjoella puolueen puheenjohtajaksi.
– Valitaan kuka tahansa, Zyskowicz tietää, että hän johtaa edelleen puolueen politiikkaa, kuului perustelu arviolle.
* * *
PUOLUEVÄKI pääsee tenttaamaan puheenjohtajakandidaatteja vielä kerran puoluekokouspaikalla muutamaan tuntia ennen lauantain äänestyksiä. Jos ja kun kannassaan horjuvia löytyy siinä vaiheessa salista vielä kohtuullisen runsaslukuisesti, se on paikka, jossa puheenjohtajaksi pyrkivien henkistä kanttia ja paineensietokykyä mitataan toden teolla.
Suurten kilpailujen teräshermo Matikainen-Kallström, vai sittenkin monissa politiikan liemissä kiehautettu Ilkka Kanerva?
Vaikea sanoa, joten jätetään vastauksen antaminen suosiolla kokoomuksen puoluekokousedustajille.
* * *
SUOJELUPOLIISIN päällikön Seppo Nevalan terveys alkoi jälleen reistailla, kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta halusi kysellä Rusi-tutkimuksista.
Lääkärin diagnoosin mukaan Nevala kärsii pahanlaatuisesta Rusi-allergiasta, johon lääkitystä on vaikea löytää.
KOKOOMUKSEN puolueväki kokoontuu tänään Etelä-Pohjanmaan lakeuksille Seinäjoelle valitsemaan puolueelle uutta puheenjohtajaa. Vielä kevättalvella politiikan tarkkailijoiden enemmistö piti selvänä, että europarlamentaarikko, pian Suomen eduskunnassa työnsä aloittava Marjo Matikainen-Kallström hoitaa kisan kotiin ilman sen suurempia ponnisteluja.
Ei pidä enää. Kuten Porttivahti heti Ville Itälän eroilmoituksen jälkeen vähän aavisteli, eduskunnan puhemies Ilkka Kanervasta on leipoutunut kisaan yllätysvalmis musta hevonen. Kokenut pelimies Kanerva voi hyvinkin korkata ykköspalkinnon lauantain jännittävässä puheenjohtajavaalissa.
* * *
KISAN voittaja löytynee kolmikosta Matikainen-Kallström, Kanerva ja Jyrki Katainen, joista Kataisen vauhdin väitetään hiipuneen h-hetken lähestyessä. Myös Matikainen-Kallströmin selkeän ennakkosuosikin asema on vaihtunut suosikin, mutta vain niukan sellaisen asemaan.
Näillä näkymin puheenjohtajavaali ratkeaa vasta toisella kierroksella, mikä omalta osaltaan lisää sen arvaamattomuutta. Kun voittajan veikkaaminen tuntuu ylivoimaiselta, Porttivahti tyytyy pelaamaan kokoomuksen puheenjohtajatotossa kaksaria lyömällä edellä mainitun kolmikon ristiin.
Jos joku kolmikosta Kimmo Sasi, Jari Vilen tai Martin Saarikangas kiilaa itsensä kahden joukkoon, suuri yllätys on nähnyt päivänvalon.
* * *
SUOSIKKIKOLMIKOSTA Katainen tuntuu olevan ennakkoon heikoimmilla. Hänellä tekee tiukkaa selvitä toiselle kierrokselle ja on hänellä finaalissa vastassa kumpi tahansa, tarvittavien lisä-äänien kalastaminen on kovan työn takana. Porttivahdin arvio on, että riippumatta finaalivastustajasta Kataisen karuna kohtalona on jäädä toisella kierroksella kakkoseksi, jos hän edes niin pitkälle selviää.
Mutta entäpä parivaljakko Matikainen-Kallström ja Kanerva, kumpi heistä on vahvempi?
Kanevan taakkana on menneisyys: hänellä on ehkä jopa koko kandidaattikuusikosta eniten miinusääniä, ihmisiä, jotka eivät voi Kanervaa kannattaa.
Matikainen-Kallströmin osakkeita puolestaan laskee hänen tuntemattomuutensa. Ehdokas itse ei ainakaan ole pyrkinyt hälventämään tuota rasitetta kovin aktiivisesti. Monet kokoomusaktiivit eivät ole katsoneet hyvällä Matikainen-Kallsrömin nihkeää osallistumista puolueen järjestämälle puheenjohtajaehdokaskiertueelle.
* * *
KOKOUKSEN alla muutamat kokoomusaktiivit ovat ryhtyneet antamaan tukea omille suosikeilleen. Porttivahdin silmään osui mm. kokoomuksen ex-puheenjohtajan Harri Holkerin avoin tuenilmaisu Kanervalle.
Väistyvä puheenjohtaja Ville Itälä ei ymmärrettävistä syistä ole suosikkiaan kertonut. Selvää myös on, että suurten rahojen kanssa Euroopassa peuhaava Sauli Niinistö ei tunne hinkua panna lusikkaansa nyky-kokoomuksen soppaan.
Hiljaa on ollut myös ex-puheenjohtaja Ilkka Suominen, mutta Euroopan parlamentissa kollegansa Matikainen-Kallströmin työtä seurannut Suominen on kuuleman mukaan jossain porukassa epäillyt entisen hiihtäjän olevan sittenkin liikaa yksilöurheilija kyetäkseen johtamaan kokoomuksen kaltaista, kohtuullisen kookasta puoluetta: kyky joukkuepeliin puuttuu.
* * *
KOKOOMUKSEN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz puolestaan kiistää jyrkästi, että hänellä olisi suosikki puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi. Eilisessä Suomenmaassa Zyskowicz antaa ymmärtää, että hänelle on jokseenkin yhdentekevää, kuka on Itälän seuraaja: hän tukee aina puoluekokouksen valitsemaa puheenjohtajaa.
Porttivahdin korviin on kuitenkin kantautunut huhuja, joiden mukaan Zyskowicz tuntisi lievää suurempaa sympatiaa Kanervaa kohtaan. Jos huhuissa on perää, ne ovat huono uutinen ainakin Sasille, varmaan myös Matikainen-Kallströmille.
Vaikutusvaltaisen Zyskowiczin julkilausumaton tuki tai pelkkä olettamuskin sellaisen olemassaolosta voi ratkaista tiukaksi tiedetyn pelin Kanervan hyväksi.
* * *
ERÄS politiikan tarkkailija tosin väitti, että Zyskowiczille on tosiaan aivan sama, kuka valitaan Seinäjoella puolueen puheenjohtajaksi.
– Valitaan kuka tahansa, Zyskowicz tietää, että hän johtaa edelleen puolueen politiikkaa, kuului perustelu arviolle.
* * *
PUOLUEVÄKI pääsee tenttaamaan puheenjohtajakandidaatteja vielä kerran puoluekokouspaikalla muutamaan tuntia ennen lauantain äänestyksiä. Jos ja kun kannassaan horjuvia löytyy siinä vaiheessa salista vielä kohtuullisen runsaslukuisesti, se on paikka, jossa puheenjohtajaksi pyrkivien henkistä kanttia ja paineensietokykyä mitataan toden teolla.
Suurten kilpailujen teräshermo Matikainen-Kallström, vai sittenkin monissa politiikan liemissä kiehautettu Ilkka Kanerva?
Vaikea sanoa, joten jätetään vastauksen antaminen suosiolla kokoomuksen puoluekokousedustajille.
* * *
SUOJELUPOLIISIN päällikön Seppo Nevalan terveys alkoi jälleen reistailla, kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta halusi kysellä Rusi-tutkimuksista.
Lääkärin diagnoosin mukaan Nevala kärsii pahanlaatuisesta Rusi-allergiasta, johon lääkitystä on vaikea löytää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tervetuloa Seinäjoelle jännittävää kokousta pitämään, kokoomus!
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=12
Kokoomus aloittaa tänään Seinäjoella kolmipäiväisen puoluekokouksensa. Kokouksesta tulee epäilemättä hyvin erilainen kuin puolueessa oletettiin silloin kun kokouspaikkaa määrättiin. Seinäjoen puoluekokous ei todellakaan ole rutiinikokous. Yllättävän syviin vaikeuksiin ajautunut kokoomus valitsee kokonaan uuden johdon, mutta samalla myös ''linjan'' eli tärkeimmät keinot, joilla alkaa pyrkiä taas valoon.
Kokouksen ilmapiiri lienee paitsi ärtynyt myös edelleen hämmentynyt. Puolue on ollut yhtä mittaa hallituksessa vuodesta 1987 eli pitemmän aikajakson kuin yksikään Suomen puolueista aikaisemmin. Viimeinen hallituskausi, Lipposen II, oli ulospäin kokoomukselle mitä menestyksellisin. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa kokoomus saavutti selvän voiton, jonka turvin se vahvisti otettaan poliittisessa päätöksenteossa. Varapääministeri Sauli Niinistö oli pääministerin rinnalle kohoava voimamies, jota arvostettiin yleisesti.
Lipposen II hallituksen politiikka oli varsin oikeistolaista. Kokoomus saattoi osoittaa selvin numeroin tuloksia peruskannattajakunnalleen, sekä enimmäkseen hyvinvoiville äänestäjille että rahoittajilleen ja taustavoimilleen, suuren pääoman johtaville palkollisille. Vain ammattiyhdistysliike pysyi bunkkereissaan, eikä Niinistö, toisin kuin aikanaan toinen kokoomuslainen vahva valtiovarainministeri Iiro Viinanen, sitä yritellytkään hätyytellä.
Suunnitelmiin kuului jatkaa sinipunayhteistyötä. Yhteistyön varjelemisesta lienee perimmiltään ollut kyse myös vuoden 2000 presidentinvaaleissa, jotka kokoomus ratkaisi sosialistien ehdokkaan hyväksi hyläten ensin oman ehdokkaansa ja sitten keskustan Esko Ahon. Kokoomus pidättyi myös eduskuntavaalitaistelussa arvostelemasta pääministeri Lipposta ja tämän puoluetta.
Taktiikka osoittautui virheelliseksi eikä strategia toteutunut. Presidentinvaalit löivät säröjä kokoomuksen sisälle, ja hiljaisuus vaalikeskusteluissa maksoi paljon pääministerivaaleiksi muuttuneissa eduskuntavaaleissa. Anneli Jäätteenmäki veti rohkealla esiintymisellään keskustan suurimmaksi, ja SDP vaihtoi kumppania.
Kokoomuksesta tuli kovasti pienentynyt oppositiopuolue. Uuden roolin opettelu kangerteli. Jos Itälän kokoomus oli ollut ennen vaaleja ylisovinnollinen, siitä tuli nyt epäuskottavan räyhäkkä.
Punamultahallitus oli kansan mielen mukainen ja kummankin hallituspuolueen kannatus ankkuroitui vakaasti korkealle tasolle, kun taas kokoomus liukui vielä vaalituloksestakin alemmas, lukemiin, jota ei ollut 1960-luvun jälkeen nähty. Puheenjohtaja Itälä ajautui umpikujaan ja veti johtopäätökset. Puoluesihteeri Ollila seurasi.
Kokoomus on Seinäjoella todellakin ottamassa aivan uutta alkua. Ehdokkaat ovat tarjonneet kohtalaisen selkeitä vaihtoehtojakin. Kuten Ville Itälä totesi, kysymys on myös vanhasta pehmeän sosiaalikonservatismin ja kovan uusoikeiston voimainmittelystä; hänet heittivät ulos jälkimmäiset.
Etelä-Pohjanmaalla kokoomuksella on komea historia, mutta vaatimattomampi nykyisyys. Maakunta oli aikanaan vanhasuomalaisen puolueen ydinalueita, ja siitä jäi kokoomukselle vahva peruskannatus. Se kilpaili monessa maaseutukunnassa kauan tasaväkisesti maalaisliitto-keskustan kanssa, ja sen asema kaupunkikeskuksissa oli vahva. Seinäjokea kokoomus isännöi vielä 1990-luvulla suvereenisti, jopa ''värisuoralla'' eli yhtä aikaa kaupunginjohtajan sekä kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajien vakansseja hallussaan pitäen.
Kokoomuksen pitkä kannatustrendi on Etelä-Pohjanmaalla ollut alavireinen. 1980-luvulla kokoomus menetti Vaasan vaalipiirin vakiintuneista kolmesta kansanedustajanpaikastaan yhden, eikä jokaisten vaalien tavoite, paluu kolmen paikan puolueeksi ole onnistunut. Myös kaikki EU-vaalit ovat menneet kokoomuslaisittain huonosti, eivätkä mitkään merkit lupaa parempaa runsaan viikon kuluttua. Samaan aikaan on porvarillinen kilpailija keskusta marssinut voimakkaasti eteenpäin. Eduskunnassa voimasuhteet ovat 7-2 ja Seinäjoen valtuustossa 18-14. Keskusta on noussut jokaisessa Etelä-Pohjanmaan kunnassa puolueista suurimmaksi ja melkein jokaisen valtuustossa sillä on enemmistö, kuten myös Etelä-Pohjanmaan liitossa. Yleensä suurin menettäjä on ollut kokoomus.
Vaikka kokoomus ja keskusta ovat Etelä-Pohjanmaalla olleet aina pääkilpailijat, ovat niiden suhteet olleet enimmäkseen hyvät tai ainakin asialliset. Porvarillisessa maakunnassa on myös keskustelua porvarillisesta yhteistyöstä yhteisten arvojen pohjalta käyty vakavammin kuin yleensä. Maakuntaa on kehitetty yhteisesti esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan liitossa hyvässä sovussa; keskustaenemmistöisen liiton yhtymähallitusta johtaa kokoomuslainen. Myös Seinäjoella porvarillisesta yhteistyöstä on saatu ajoittain hyviä kokemuksia.
Kokoomuksen lauantaisella johtaja- ja siihen liittyvällä linjavalinnalla on siten huomattava merkitys myös maakunnallisesti. Totta kai täkäläisiinkin suhteisiin heijastuu se, painottuuko toisen porvarillisen puolueen johdossa pyrkimys porvarilliseen vai sinipunaiseen Suomeen.
Etelä-Pohjanmaan maakuntalehti Ilkka toivottaa Kansallisen Kokoomuksen lämpimästi tervetulleeksi tärkeään kokoukseensa maakunnan pääkaupunkiin. Toivottavasti ilmat suosivat kokousväkeä ja tarjoavat otollisen tilaisuuden tutustua voimakkaasti kehittyvään kaupunkiin ja mielellään myös kauniiseen omaleimaiseen lakeus-maaseutuun.
Puitteista ei viisaiden valintojen tekeminen ole kiinni.
Kekkosen pelin politiikalle uskollisena Suomenmaa jatkaa ylitietäjän ja ylitotuuden puhumista.
Taaskin meni kolumni vanhaksi ennenkuin se ehti edes julkaisuun !