En osannut vastata...

Kuin myrskytuulen riepottama, irtipäässyt purje joka lepattaa valtoimenaan.

Yksin ja silti puhut kieltäni. Puhu minulle.

Ei hänkään vastannut, tulkitsin sen vastenmielisyydeksi minua ja tunnustettua ajatusta kohtaan. Tai hän oli vain niin saamaton antaakseen selkeät rukkaset.

Millainen ihminen mieluummin kärsii seurastani/läsnäolostani ja pottuilee koska kärsii niin. Kun tuunnustan, hän vain sulkee silmänsä ja katsoo muualle?
Kun lähdin, hän sai sanottua yhden ainoan sanan. Kaiken sen jälkeen, ei olisi voinut pahemmin loukata. Henkinen laiskuri sanoisin

Ja ihmettä minä siinä tein...olimpa hölmö

Jos et osaa puhua niin laita tekstiviesti tai sähköposti niistä tunteista jota koet. Tärkeintä ei ole se menevätkö sanat aivan täsmälleen oikein vaan se että laitat tunteesi hänelle jota kaipaat ja jota ilman tunnet olevasi yksin. Uskon että tekstistäsi välittyy se tunnelma ja tuntee joita koet.

Mihin et osannut vastata .puh,viestiin / tänne / irl ) ?

Onko ap ollut liikaa koneella ja liian vähän liveä. Mitä kauemmin koneella, sanat ja uskallus katoavat. Kaikki jännitys löytyy netin never ending maailmasta. Yksikään elävävä ei pian pysty täyttämään sun tarvetta tuntea....riitävää mielenkiintoa ja antamaan haastetta sun loputtomalle kiinnostukselle mitä tapahtuu. Kukaan livessä ei ole riittävä. Silloin aito live rakkaus saa mennä, koska se häiritsee riittävän täydellistä ja turvallista netti-elämää.

Mä luulen että ap. osaa puhua ja kirjoittaa ja vastata omalla tavallaan kuten kaikki meistä. Mun mielestä tämä netti elämä nostaa rimaa liikaa, tulee sellainen olo että täytyy olla täydellinen kelvatakseen toiselle. Vaikka todellisuudessa se kemia kahden ihmisen välillä löytyy vaikka kaikki ei olisi niin täydellistä. Onhan hänen joka sen viestin on laittanut täytynyt tuntea se kemia netin ulkopuolellakin. Ei kannattaisi pelätä niin paljon todellista elämää. Rohkeutta meille kaikille.