Tuhoontuomitut ihastumiset

Hei,

Ensiksi kiitoksia kaikille tänne kirjoitteleville. Välillä lohdutta lueskella näitä kirjoituksia. Tämä on ihan ensimmäisiä kirjoituksiani netissä, kun ulosanti on hieman hakusessa ja näillä tuntemiksilla, joita oma järki pitää aivan typerinä, ei kehtaa palstoja täyttää. Nyt tekee vaan niin kipeää, että on pakko jotain suoltaa.

Näin muutaman päivän tauon jälkeen työkaverini ja oli mennä jalat alta. Hän näytti uskomattoman kauniilta ja tajusin, että olen taas ihastunut ihan väärään ihmiseen.

Minulla kun nuo tunteet syttyvät todella hitaasti, vuoden parin tuntemisen jälkeen, ja siinä vaiheessa nainen on jo älynnyt iljettäväksi luuseriksi. Työkaveri ei ole antanut mitään vihjeitä edes siihen suuntaan, että voisi pitää minusta. Enemmänkin päinvastoin, ei vastaile keskusteluun ja pyörittelee puheille silmiä. Tähän tietysti voi vaikuttaa se, että kun omaa elämää ei ole niin keskusteluyritykseni voivat kuullostaa tenttaamiselta tai uteluilta. Toki hän on yleensä erittäin ystävällinen ihminen.

Yllätävän kova kolaus oli myös kun hän kertoi jättävänsä työt. Tietysti se on tässä tapauksessa hyvä juttu. Kokemuksen mukaan näkemättä tämä menee puolessavuodessa ohi.

Elikä on siis tapahtunut ennenkin. Silloin menin möläyttämään kiinnostukseni, vaikka taas oli ihan selvää ettei takaisinpäin ole mitään tunteita, eikä sen jälkeen ollut miestä pyörimään samoissa porukoissa.

Nyt alkaa taas itsesensuuri ottamaan yliotetta, joten lyön tämän nopeasti lautaan, ettei tule pyyhittyä koko roskaa.

Kyselisin, jotta olisiko muilla samanlaisin tilanteita ja miten selviydytte?