Nyt vasta vaikeaa onkin!

Kävin itse opetusluvalla ajokortin viime syksynä, anoppi opetti.

Aluksi tuntui aivan hurjan jännitävälle, melkein mahdottomalle, en meinannu millään uskaltaa vaikka sain inssiltä paljon kehuja varmasta ajostani.

Omat vanhemmat "huijasivat" ajamaan :) Piti hakea isän auto huoltamolta kotiin, ajoin auton äiti ja isä kyydissä huoltsikan pihaan, missä molemmat hyppäs autosta ja sanoivat, että ajeleppas perässä kotiin. Siitä se sitten lähti ja jännitys hävis.

Lähde aluksi ajamaan vaikka tosi hiljaiseen aikaan, tuttua tietä. Lähde arkena vaikka iltamyöhällä, jopa yöllä, jolloin ei ole muuta liikennettä niin ei tarvitse jännittää sitä. Kun olet pari kertaa ajanut itseksi ja saanut taas tuntuman autolla ajoon, se sujuu kyllä melkein itsestään!

Tsemppiä kovasti, ja muista, että jos ovat sulle kortin myöntäneen, osaat erittäin todennäköisesti myös ajaa :)!!

Musta on paljon kivempi ajella yksin kuin joku vieressä, jännitän vähemmän ja pystyn keskittymään paremmin ajamiseen. Vanhemmat kyydissä ajaminen on kauheaa kun ne huomauttaa joka asiasta :>

Et ole tainnut ikinä ajaa mopoa?

Pienien aloitusmatkojen pidentely toimii varmaan silti autonkin kanssa... :D

Toivotan onnea jännityksen voittamiseen - auton hankkiminen Suomessa on nimittäin melkoinen Herkuleen uroteko (taloudellisesti).

lonely driver Olen tasantarkaan samaa mieltä: Vanhempien kanssa ajaminen on yhtä helvettiä. SOmmosia pilkun viilaajia ettei mitään rajaa. Joka vitun risteys ja muu ns vaikeempi paikka nii varmsti keksii jotain mistä valittaa... Osaks johtuu varmaa siit kyl et mulla on melkosesti tehokkaampi auto millä ajelin opetusluvan saaneen isäni kans. Iskän kans ajettiin 1,3 litrasella Ford fiestalla nyt kun sain kortin tuli ostettua tuommonen BMW 740 4litrasella koneella 286 heppanen, nii tahtoo niin kauheen herkästi menee ylinopeuttaa kun kiihtyy sen verrran nopeemmin kuin on tottunu fietalla...