On tämäkin ongelma! Meillä pidetään pian lapsen nimenantotilaisuus ja emme keksi kummeja.
Eihän tämä muuten ongelma ole, mutta kuin muilla lapsillamme on. Nyt on vain niin, että en ole koskaan kavereista halunnut kummia ottaa, koska en osaa päättää heidän joukostaan. Ja ainut kaveri ketä voisin pyytää, on ihan pitkäaikainen kaveri nuoruudesta asti, mutta hänellä on niin erilainen arvomaailma, sanotaanko persulainen, että tuntuu jotenkin ei-kummimaiselta. Sitä kun haluaisi, että kummilla olisi jotain samoja arvoja perheemme kanssa. En myöskään halua muutenkaan aiheuttaa mielipahaa tämänkaltaisella teoilla kavereille, eli arvottamalla heitä.
Olemme tähän asti ottaneet kummit suvusta. Mieheni serkut ovat vain niin vanhoja tai vieraita, ettei mieheni halua pyytää heitä. Minulla taas piisaa serkkuja, mutta heidän elämänarvonsa ovat jotenkin aika kaukana ja/tai ehkä yhdeydenpito ja yhdessäolo vuodesta toiseen esim. lapsen synttäreiden johdosta olisi hieman kankeaa.
Mitä tehdä?
Jätänkö tämän lapsen ilman kummeja?
Annanko reippaasti alle kouluikäisille sisaruksille "sisarkummiuden" tehtävän?
En vaivaisi tällä muuten päätäni, mutta en halua että tämä pikku mussukka isompana sitten ihmettelisi, että miksei hänellä ole yhtään kummia.
Vai otanko kummien valitsemisen liian vakavasti?
Tämmöinen kierre syntyi, kun mieheni minun tahdosta poiketen on halunnut lapsillemme kummeja.
Eihän tämä muuten ongelma ole, mutta kuin muilla lapsillamme on. Nyt on vain niin, että en ole koskaan kavereista halunnut kummia ottaa, koska en osaa päättää heidän joukostaan. Ja ainut kaveri ketä voisin pyytää, on ihan pitkäaikainen kaveri nuoruudesta asti, mutta hänellä on niin erilainen arvomaailma, sanotaanko persulainen, että tuntuu jotenkin ei-kummimaiselta. Sitä kun haluaisi, että kummilla olisi jotain samoja arvoja perheemme kanssa. En myöskään halua muutenkaan aiheuttaa mielipahaa tämänkaltaisella teoilla kavereille, eli arvottamalla heitä.
Olemme tähän asti ottaneet kummit suvusta. Mieheni serkut ovat vain niin vanhoja tai vieraita, ettei mieheni halua pyytää heitä. Minulla taas piisaa serkkuja, mutta heidän elämänarvonsa ovat jotenkin aika kaukana ja/tai ehkä yhdeydenpito ja yhdessäolo vuodesta toiseen esim. lapsen synttäreiden johdosta olisi hieman kankeaa.
Mitä tehdä?
Jätänkö tämän lapsen ilman kummeja?
Annanko reippaasti alle kouluikäisille sisaruksille "sisarkummiuden" tehtävän?
En vaivaisi tällä muuten päätäni, mutta en halua että tämä pikku mussukka isompana sitten ihmettelisi, että miksei hänellä ole yhtään kummia.
Vai otanko kummien valitsemisen liian vakavasti?
Tämmöinen kierre syntyi, kun mieheni minun tahdosta poiketen on halunnut lapsillemme kummeja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miten vanhoja ne miehesi serkut ovat?Luulen,että näistä "vanhoista" tulisikin juuri hyvät kummit,heillä saattaisi olla jopa joskus aikaakin lapselle tai perheellenne.Entäpä toisten lasten kummit,olisiko heillä halukkuutta vielä yhden lapsen kummiksi,vaikkapa kaikkien sisarusten yksi sama kummi tälle uudellekin?Luin lehdestä juuri että joillain seurakunnilla on kummihalukkaita omasta takaa,mutta heiltä saanee sitten "vain" sen nimen paperiin ja olin ymmärtäväni että toisaalta ovat mieluummin halukkaita vain aikuiskummeiksi,mutta voinet ottaa selvää siitäkin vaihtoehdosta jos niin tiukalle menee.Tai sitten niistä ystävistä,kylmän viileästi vain valinta.Nimet paperille vaihtoehdoista ja siitä tiputtamaan miehesi kanssa ehdokkaita pois ja kun jäljellä on kriteerit täyttävät vaihtoehdot tarvittava määrä niin ongelma on ratkaistu.
Ei ne ystäväsi lastasi kasvata, vaan tärkeää on, että kummi olisi sellainen, joka muistaa juhlapäivinä, kyläilee muutenkin ja on halukas viettämään aikaa myöskummilapsensa kanssa. Ihanteellista olisi, jos kummilla olisi samanlainen arvomaailma kuin teillä vanhemmilla, mutta onko sillä nyt väliä, jos kyseessä olisi muuten kunnollinen henkilö.
Neuvoisin ottamaan kummiksi ystäväsi, jonka kanssa välit tulevaisuudessakin todennäköisimmin pysyvät läheisinä. Ja kummejahan vissiin tulee olla kaksi.
No, meillä pidetään tällä kertaa nimiäiset, niin kyseessä on siviilikummien etsintä. Meillä kun on kaksi eri elämänkatosmusta perheessä. Ja voin sanoa, että metkaa on ollut näiden hommien kanssa.
Yritän nyt nähdä tämän asian vain lapsen kannalta. Yksi mieheni serkku olisi aivan ihku tapaus, mutta kun mies ei lämpene... juurikin iän vuoksi, mitä ikärasismia! Pitääpä ottaa vielä puheeksi ja voihan tämä henkilö kieltäytyä kummiudesta jos haluaa.
On tämä kummis sitten sanonko mitä. Inhottaa oikein vaivata ihmisiä kummiksi pyytämisellä. Ise olen kummi kahdelle lapselle. Hoitanut en ole heitä koskaan, kun ei ole omalta perheeltä ja välimatkoilta aikaa. Lähinnä olen mennyt joululahja/synttärilahja linjalla. Käyttänyt hieman elokuvissa ja yrittänyt ilmaista, että jos kaipaa joskus kuuntelevaa aikuisen korvaa, niin minulle voi pirauttaa milloin vain.
Mikä ihme on siviilikummi? Kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta, niin mitä ihmettä lapsi tekee kummilla jos ei kuulu edes kirkkoon? Siis onko tarkoituksena vain saada joku, joka ostelee lahjoja syntymäpäivänä ja jouluna jne? Kannattaa sitten valita ihan vain lompakon paksuuden perusteella.
Minun lapsilla on "kummitukset" eli tärkeät aikuiset jotka ovat lapsen lähellä ja valmiina kuuntelemaan lasta ja viettämään aikaa hänen kanssaan. Ja juuri sen oman kummilapsen kanssa, ei sisarusten. Lompakon paksuudella ei ole mitään tekemistä vaan sillä että "kummituksella" on aikaa lapselle. On hyvä että lapsilla on lähellä muitakin aikuisia kuin omat vanhemmat.
Minä olen aina valinnut kummin ystäväporukasta. Sukulaiset on ja pysyy lähellä mutta ystävät voivat elämän myrskyissä kadota. Mutta kummilapsi pitää ystävät lähellä vaikka asuisivatkin kaukana.
Olen vähän samoja asioita pohtinut tässä esikoisen kohdalla.
Minusta on jotenkin kohteliasta, että ensin pyydetään kummeiksi lähimpiä sukulaisia, meidän tapauksessa miehen ja minun sisaruksia. Heillä on kuitenkin hyvin erilainen arvomaailma kuin meillä, mikä vähän huolettaa. Mutta toisaalta ajattelen, että onko sillä niin väliä? Eikö lapsen ole ihan hyvä oppia, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä asioista? Tuskin sisarukset kuitenkaan mielipiteitään järjestelmällisesti alkaa pienelle lapselle tuputtaa. Kuitenkin olen varma, että muistavat juhlapäivinä ja ovat muutenkin läsnä lapsen elämässä. Siis kaikin puolin hyviä kummeja. Ja me vanhemmathan lapset ensisijaisesti kasvatetaan ja jos kummit alkaa omia arvojaan liikaa tuputtaa, siitä voi aina mainita.