Minulla oli ystävänä narsisti nuoruusiän ja aikuisiälläkin yht yli 10v. Tein sitten välirikon, en tehnyt tarkoituksella vaan se tuli jo luonnostaan....niin kova oli ahdistukseni...pulpuin yli sitä ahdistusta. Tuosta kaikesta on 1.5vuotta aikaa nyt.
Vieläkin toivun erosta, mietin paljon sitä ihmistä..miten hän voikaan olla niin voimakkaana vieläkin mielessäni. Tai ei enää niin voimakkaana mutta päivittäin hän käy tietyissä tilanteissa mielessäni. Yritän ymmärtää että hän on sairas, ja vaikka kuvitteli olevansa maailman älykkäin ja hurmaavin...niin käytäntöjä miettien hän oli keskiverto. Meitä sitoo sama harrastus jossa tulen tapaamaan häntä silloin tällöin, miten saan hänet näyttämään pienemmältä silmissäni? Miten saan paineen pois?
EI tilanne ole enää niin paha mitä oli silloin eron aikaan, menin hieman sekaisin ja hain apuakin. Jotenkin tuntuu että en vain osaa jättää häntä "lopullisesti" mielestäni, jos olen jossain asiassa neuvoton niin en tiedä mitä teen kun kysyin aina häneltä.
Missä vaiheessa olen teidän mielestä toipumisprosessissa? olenko edes aloittanut sitä vielä?
Vieläkin toivun erosta, mietin paljon sitä ihmistä..miten hän voikaan olla niin voimakkaana vieläkin mielessäni. Tai ei enää niin voimakkaana mutta päivittäin hän käy tietyissä tilanteissa mielessäni. Yritän ymmärtää että hän on sairas, ja vaikka kuvitteli olevansa maailman älykkäin ja hurmaavin...niin käytäntöjä miettien hän oli keskiverto. Meitä sitoo sama harrastus jossa tulen tapaamaan häntä silloin tällöin, miten saan hänet näyttämään pienemmältä silmissäni? Miten saan paineen pois?
EI tilanne ole enää niin paha mitä oli silloin eron aikaan, menin hieman sekaisin ja hain apuakin. Jotenkin tuntuu että en vain osaa jättää häntä "lopullisesti" mielestäni, jos olen jossain asiassa neuvoton niin en tiedä mitä teen kun kysyin aina häneltä.
Missä vaiheessa olen teidän mielestä toipumisprosessissa? olenko edes aloittanut sitä vielä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä olet aika alussa toipumisprosessia, mielestäni. Mulla on samanlainen kohtalo. Mulla oli 20v kanssakäymistä ja ystävyyttä narsisitisen ihmisen kanssa.
Opin irtaantumisen jälkeen antamaan armoa itselleni ja annoin käydä mielessäni koko tunneskaalan.Mulla on välirikosta nyt 3 v aikaa ja en lähde vannomaan mitään vaan toivon, että pääsen irtaantumaan hänestä.
Onko se harrastus henkireikä sulle missä tapaat ex-ystävääsi? Miten jos keksisit uuden harrastuksen?
Mullakin ex-ystävätär oli mielestään ylivertaisen älykäs ja hän osasi kaiken ja tiesi kaiken, hän suorastaan rusensi minut henkisesti.Annoin sen rusennuksen jatkua lainkaan kyseenalaistamatta sitä millä oikeudella hän runnoi mua.
Yhtäkkiä vaan tuli purkusäkki täyteen ja mulle riitti.
Meilläkin oli yhteinen harrastus ja paikat missä käytiin yhdessä. Lopetin harrastuksen ja lopetin niissä paikoissa käymisen missä olimme käyneet yhdessä.Katkaisin kaikki siteet häneen.Kun aloitin tälläkin palstalla kirjoittelemaan vuosi sitten olin vieläkin pyhää katkeruutta ja vihaa täysi.
Purkautumalla sain ikäänkuin tyhjennettyä henkistä kuonaa.
Tällä palstalla kysyin neuvoa ja yritin keskustella, mutta palstan narsistien ihailijoilta sain vaan länkytystä ja vinoilua osakseni. Olin alkuun aivan ihmeissäni, mutta sitten huomasin, että mielipiteitteni ja kirjoitusteni naurunalaiseksi tekeminen oli ihmeellisen tuttua ja se auttoi mua käsittämään asioita.
Nimittäin ex-ystävättäreni kanssa oli aivan mahdotonta keskustella, hän keskeytti, puhua pulisi päälle ja kaikan tavoin muuten käyttäytyi niin että tunsin itseni aivan idiootiksi.
Lisäksi hänen sanavarastostaan puuttui yksi sana ja se sana oli anteeksi.
Neuvon vaan että älä enää päästä narsu-ystävääsi vaikuttamaan ollenkaan elämääsi!
Kyllä sinä toivut kun pysyt lujana