Kiitos kaikesta vaikken sinulle ollutkaan riittävän hyvä. Oli sittenkin ihana rakastaa ne 13 vuotta vaikka olin niin pitkään katkera turhaan ja olin siinäkin väärässä.
Kiitos kaikesta
m
16950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nyt on mun vuoro itkeä. Olit niin hieno ja kärsivällinen niin pitkään. Kiitos siitä. Anteeksi väärät syytökset joita en tyhmyydessäni tajunnut oman käytöksen projisoinneiksi. Kaikkea hyvää ja menestystä.
On niin paha olla. Kävin autolla kaikkia niitä paikkoja katsomassa, missä pyörällä kauan sitten ajelin ja tuijottelin tähtiä.
Minulla menee aina tunteet niin yli, vaikken pitkään aikaan ole tällaista kokenut. Toivottavasti en häiritse ketään jos tässä ketjussa kirjoitan.
Miksi ihminen ei tajua tarttua onneen silloin kun se tulee vastaan. Olit kaikki mitä halusin. Voi kunpa olisin tajunnut aikaisemmin.
Anteeksi että poljin tunteita. Vaikka olin paranoidi, olisi mun pitänyt tajuta. Anteeksi kaikki kärsimys mitä tuotin.
Voi, kun rakastan sinua niin paljon. Itkusta ei tule loppua.
Olet niin kaunis ja hieno nainen.
Sinä olit niin täydellinen.
Kuulostaa pettäjän puheilta. Ensin lähdit maailman huvituksiin, tulit takaisin, mutta kaikki ei enää ollutkaan niin kuin haaveilit. Olenko oikeassa?
Katuva pettäjä tuosta tuli minullekin mieleen.
Itke kunnes itkusi loppuu! Se helpottaa kyllä. Ehkäpä sinä tajusitkin jo aikaisemmin tuon kaiken, mutta se ei riittänytkään sinulle. Halusit aina vaan lisää. Tunsit ehkä ansaitsevasi aivan kaiken, jotta elämäsi ei valuisi hukkaan.
Jos nyt pääsisit takaisin rakkaasi luo, tekisit hänelle saman hetken päästä uudestaan kun arki astuu kehiin.
Usko pois, näin on parempi hänelle ja myös sinulle. Petollista itseäsi kohtaan ottaa syyt niskoillesi kaikesta. Mielikuvitus muokkaa joskus toisesta yli-ihmisen, kun ero pelottaa.
miten niin pettäjä , ei musta tuossa niin lue ?
kohta jo huomaat ettei se totta ollutkaan. nyt sulla on paha olo mutta se menee ohi . ei se sun kulta ole ollut täydellinen vaikka nyt luulet . kirjoitat kauniisti. oisipa mulle mutta ei taida olla.......
Älä ajattele, ettet ollut riittävän hyvä!
Olet ainutlaatuinen ja arvokas ihminen. Mihin et ollut mielestäsi riittävän hyvä,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,?
Ajattele itsestäsi positiivisesti, tulet kyllä kohtaamaan henkilön, joka arvostaa sinua sellaisena, kuin olet, mikäli sinä myös arvostat häntä.
kuullostaa ihan mun kolmeltatoista vuodelta :(( kiva kun en oo yksin!
päivisin kiellän tunteet ja luulen etten välitä, mutta iltaisin ikävä riipii sydäntä.. SATTUUU NIIN :((
Mullakin on vähän samantapainen tilanne.
10 vuotta luulin olevani yksin niiden tunteiden kanssa,
että kuitenkin olen onnellinen siitä, etten ehkä ollutkaan
yksin niiden tunteiden kanssa. Vaikka kaikesta sydämestäni
olisin toivonut, että se ei olisi tullut esille tällä tavalla. Kaikki ne
yksinäiset vuodet ja elämän täyttäminen ihanilla asioilla, jotka
eivät kuitenkaan koskaan korvanneet sitä puuttuvaa palaa.
Eikä koskaan tule täysin korvaamaan sitä, mitä puuttuu.
Hyvin sanottu jossain kirjoituksessa, että toinen saa itsestä
esiin niitä parempia puolia ja lähemmäksi sitä ihmistä, mitä
haluisi olla. Usein oman mielenkin on täyttänyt epäusko siitä,
että miten voi olla tällä niin suuri merkitys itselle. Ehkä se on myös
se asia, mikä saa pelkäämään, että kaikki hyvä menisi pilalle.
Tiedän, että tulen eksymään matkallani ja ajamaan karille ilman sinua, mutta en voi pitää kiinni sellaisesta, mihin minulla ei ole mitään oikeutta. Minun on pakko päästää irti meidän molempien puolesta. Olen kiitollinen siitä, että olet olemassa ja kaikkein pahimpana päivänä olen täällä olemassa vaikka ystävänä. Tiedän, että pahimman myrskyn jälkeen kuitenkin koittaa taas uusi aamunkoi. Ja haluan, että
olet sen näkemässä, vaikka en sitä ehkä näe kanssasi koskaan. Silti se ajatus,
että teet yhä matkaa täällä samojen tähtien alla, on minulle tärkeä.
Samoin 10 vuotta olen elänyt tietäen, että on olemassa puuttuva palaseni, osa minua. Välillä lähempänä ja välillä kauempana ja nyt... Alussa en koskaan olisi osannut edes toivoa sitä läheisyyttä, mitä sain hänen kanssaan kokea. Koskaan en olisi uskonut, mikä voima yhdellä ihmisellä voi toiseen olla. Kaikki on yhä hyvin omituista enkä näe vielä kunnolla, mitä kävi ja miksi. En ehkä koskaan saa tietää sitä kaikkea. Ehkä hänkään ei tiedä sitä kaikkea. Tahdon matkustaa pois, jotta näkisin lähemmäs itseäni ja ymmärtäisin. Tahdon nähdä itseni varjoihin ja kohdata ne. Varjot ovat aivan kirkkaimman kohdan takana, ja se tekee elämästä niin haavoittuvaista. Sen olen jo ymmärtänyt.
Minäkin kuljen tietäni onnellisena siitä, että tiedän hänen olevan olemassa. Lähellä ja silti niin kaukana. Sydämessä kuitenkin aina.
miksi mies ymmärtä meitä kuten me ymmärrämme mies pettää mua mutta mä annan anteeksi